Ei paha, vaan hyvä!

Uudet kengät ovat aina vähän hirvittävä asia, olipa kyseessä juhlakengät tai vaellusbootsit. Pelottaa vähän, että jospa ne ovatkin liian pienet, tai liian suuret. Jos puristaa, tai hankaa. Mitä jos ei pidäkään siitä, miltä kengät näyttävät? Se on kyllä vähän sitten voi voi, jos ei pidäkään ostamiensa kenkien ulkonäöstä, itsepä valitsin. Mutta nuo kokoasiat ovat aina vähän arvoitus, siinäkin tapauksessa, että olisi toiminut järkevästi ja sovittanut kenkiä asiallisesti ennen ostopäätöstä. Tällä kertaa minä en ollut järkevä, vaan ostin kengät netistä ja nimenomaan sen vuoksi, että halusin tietyn näköiset kengät, jotka ovat toki aikomaani käyttötarkoitukseen sopivat. 

Kun ostin ensimmäiset vaelluskengät, en tiennyt niistä mitään. En tiennyt oliko kenkä sopivan kokoinen ja milläpä se Partioaitan myyjäkään tiesi kovasta kengästä onko varpaani varmasti kohdassa, josta voisi päätellä kengän olevan sopivaa kokoa? Sen nyt ymmärsin sentään, etteivät kengät olleet liian pienet niin, että varpaat olisivat olleet heti kiinni kärjessä. Mutta riittävän hyvin meni ja tasamaalla Meindlini ovat oikein passelia kokoa. Sikäli meni sekin ostos ihan hyvin. 

Nyt kun olin ostamassa toisia kenkiäni, olin myös pikkuisen ulkonäön perään ja halusin selvästi isomman parin niille kävelyretkille, joilla on tiedossa myös paljon alamäkeä. Ja sitten halusin kengät, jotka ovat nätit. Tietoisen riskin ottaen tilasin kengät netistä ja sain ne kotiin perjantaina. 

Tänään oli tilaisuus kokeilla kenkiä kunnolla. Ei ikävä kyllä satanut. Oikeasti en valittele kaunista säätä, ei sellaisia ole liikaa ollut tänä kesänä. Aamulla lähdin Kammenpyörittäjän kyydillä työpaikalle ja kävelin sieltä vakioreittini kotiin. Olin laittanut jalkaani uudet sukatkin. Kyseessä oli siis varsinainen tuplatesti. 

Kengissä on melkoisen ohuet pyöreät nauhat, melkein nappaskenkämallia, joka äkkiseltään oudoksutti, kun olin tottunut paksuihin Meindlin nauhoihin. Heti lähtiessäni liikkeelle tunsin, miten jalka liikkuu kengässä, kantapää nousee hieman ja sehän ei ole hyvä juttu ollenkaan. Päästyäni portin ulkopuolelle kiristin nauhoitusta hieman. Se tuntui auttavan heti. 

Kävellessäni laskin vapaani jäljellä olevaa pituutta ja on sitä vielä onneksi paljon jäljellä. Aika vain menee niin nopeasti. Kengät tuntuivat kevyiltä astella ja nyt kotona tuli mieleeni punnita kengät. Punnitsin myös Meindlit ja Hanwagit voittavat keveyskilpailun vähän yli sadalla grammalla, mitä ei millään meinaa uskoa, kun kenkiä puntaroi käsissään.

Hanwagit tuntuivat rullaavan samaan tapaan mukavasti, kuten Meindlitkin. Kun nauhoitus oli kiristetty, jalka pysyi paikallaan kengässä. Aluksi tuntui, että onpa tätä varvastilaa paljon, mutta kunhan 10 km oli takana, tuntui kenkä melkoisen täydeltä paksun sukan ja 20 asteen lämmön vaikutuksesta. Kenkä ei ole ollenkaan liian suuri. Ensimmäinen kokeilu oli mitä lupaavin. 

Entä se kosteuden kesto? Ei satanut, mutta lähdin hieman oikaisemaan tavanomaiselta reitiltäni erään sähkölinjan alle, jossa kuvittelin menevän polun, mukamas muistin sitä kävelleenikin joskus. Jos näin on, siitä on melkoisen kauan, sillä ängin itseni melkoiseen viidakkoon ja jopa suomaiseen kosteikkoon. Minä suorastaan lumpsin. Vettä oli ainakin siihen kohtaan kenkää, mistä varsi alkaa. Kastelin ruovikossa vaatteenikin ja keräsin sellaisen määrän hämähäkinseittejä matkaani, että aivan puistatti. Onneksi pusikossa ei ollut muutamaa sääskeä lukuunottamatta mitään lentävää kaverustoa, kuten vaikka hirvikärpäsiä tai paarmoja. Sisu ei antanut periksi kääntyä takaisin, vaan rämmin noin sadan metrin matkan eteenpäin ja pääsin tielle, joka oli eri tie, jonka luulin sen olevan. Olin kyllä lähellä reittiäni. 

Miltä kengät näyttivät rypemisen jälkeen? Kirkkaan punaisilta, iloisilta ja siltä, että ilkkuivat. Luulitko, että jalkasi kastuisivat? Mitä vielä! Hämähäkinseittejä pyyhkien palasin reitille ja olin tyytyväinen, että jalkani olivat kuivat. 

Arvelin eilen, etteivät nämä kengät tarvitse niin suurta kesytystoimenpidettä kuin nahkaiset Meindlit ja nyt olen siitä melkein varma. Tai sitten jalkani ovat tottuneet tukea antaviin kunnon kenkiin, eivätkä vaikeroi turhia. Jatkan kesytystä pikimmiten ja raportoin, miten homma etenee. 

Päivän kävelymusiikiksi esitän luontoharrasteaiheista Luke Bryanin kappaletta Huntin', Fishin' And Lovin' Every Day.

Nyt taas jännitys nousee!

Lentolippu on hankittuna, uudet kengät ovat tuossa vieressä lattialla, villasukkiakin on hankittu! Elokuun alussa lennän sisareni luokse Englantiin ja kävelemme viikon matkan Friarysta  rannikolle Lyme Regisiin. 

Hanwagin kengät tuntuvat todella hyviltä ja kevyiltä, en ole pitänyt niitä vielä kuin sisällä, mm. kokatessani. En usko, että ne vaativat niin suurta sisäänajoa, kuin nahkaiset Meindlit. Huomenna viimein pääsen kokeilemaan kenkiä, en toivo sadetta muista syistä, mutta olisi hyvä kokeilla kenkiä kyllä märällä kelilläkin. Englannissa voi nimittäin sataa!

Ostin Tallinnasta uusia sukkia, jotka tuntuvat oikein hyviltä nekin. Kolme paria 9 eurolla, joten ei voi kauheasti valittaa, jos ne ovatkin susia jo syntyessään. Kokeilen niitä heti pikimmiten ja pesen myös, että näen mitä niille tapahtuu pyykissä. Sain myös hankittua lisää jo caminolla kehumiani sadehousuja uuden parin itselleni varalle ja sisarelleni samanlaiset. Housut ovat Gelert-merkkiset. Katselin eilen firman sivuja ja intouduin tilaamaan vähän lisää sen merkin tuotteita Englannista, paitoja ja housut. Ne toivon mukaan tulevan ensi viikon lopulla, ehdin testailla niitäkin. 

Päivän kävelymusiikiksi suosittelen teille lämpimästi Blake Sheltonin biisiä Came Here to Forget.

Uudet kengät kesytykseen

Kokeilin aamulla saada kävelyyni hieman lisää nopeutta. En juossut yhtään, vaan koitin pistää kävellen tossua toisen eteen tiiviimmässä tahdissa. Se menikin ihan hyvin siihen asti, kun osuin kuvan mansikkamaan kohdalle. Kohta oli vielä punaisempana kuin pari päivää aikaisemmin. Kyykistelin siellä hyvän aikaa mansikoita syöden, joten reittiennätys jäi tekemättä. Sitä voi yrittää sitten, kun metsämansikka-aika on ohitse. Kävelin 10,6 km matkaa 1h 51min. 

Näin caminolla ollessani kuvan Minnan uusista kengistä Instagramissa ja ajattelin heti, että sellaiset minäkin haluan. Meindlini eivät ole millään muotoa lopussa caminonkaan jälkeen, ne ovat juuri parahultaiset ja niillä mieluiten kaikki kävelyni kävelisin, mutta ajattelin toisen kenkäparin olevan järkevä ostos.  

Heti kotiinpaluun jälkeen etsiskelin kenkiä kotimaisista kaupoista, mutten ilmeisesti tarpeeksi pontevasti, en nimittäin löytänyt tuota mallistoa ollenkaan. Tänään sain sitten päähäni ottaa riskin ja tilata ne netistä. Kenkiä ei pitäisi ostaa kokeilematta, tiedän-tiedän. Mutta niin kumminkin tein nyt. Katsoin Meindleitten koon ja tilasin uudet kengät puoli UK-kokoa isompina. Tiedän-tiedän senkin, ettei eri merkkien tai edes saman merkin eri mallien kesken voi vetää suoraan johtopäätöksiä kokoasioissa, mutta itsepä riskin kannan.

Ajattelin caminon lopulla, että Meindlini saattavat olla pikkuisen pienet minulle ajatellen pitkiä ja jyrkkiä laskuja, joten senkin takia haluan vähän isommat kengät. Tasamaalla tai nousuissa varpaat eivät pakkaudu kenkien kärkiin, mutta etenkin jyrkissä laskuissa sitä tuntui ja kynsiä piti olla leikkaamassa alati. Se on muuten homma, jota inhoan suurella sydämellä. 

Tilasi kengät nyt ihan randomilla jostain saksalaisesta alan kaupasta ja katsotaan kuinka minun käy. Olin melkein varma, etteivät he toimittaisi Suomeen, mutta kylläpä vaan toimittavat ja kengälle jäi hintaa vähemmän kuin olin varautunut maksamaan hintaselailun perusteella. 

Toimitukseen kuluvasta ajasta riippuen voin ehtiä kesyttää kenkäni ennen seuraavaa kävelyretkeä, joka on jo melkein lukkoonlyöty. Sinne on vielä puolisentoista kuukautta ja mikäli kengät eivät muni matkalla pitkään, ehdin saada ne tutuiksi jalkojeni kanssa. Meindleilla se vei noin 100 km. 

Mallin nimi on Hanwag Togiak Lady GTX. Hienoja nimiä näillä kyllä on, aivan kuin lastenvaunuilla nykyisin. Tämmöiset ne kauniit kengät ovat, kuvan otin omin lupineni netistä, vaihdan itseotetun kuvan, kun saan kengät. 

EDIT: Pöh, eivät he haluakaan lähettää minulle kenkiä. Mikäli oikein ymmärsin saksankielisestä postista, sivulla oli vaan kauniita kuvia, mutta kenkiä ei oikeasti olekaan enää. Murr. Rahat tulivat kyllä heti kortilleni takaisin. Pitää etsiä muualta. Asiakastyytyväisyys pakkasen puolella.

EDIT 2: Uusi yritys vetämässä. Tällä kertaa kenkä oli hieman kalliimpi, mutta postikulut nolla euroa. Saa nähdä joko onnistuu.

Dierks Bentleyn neliosaisen musiikkivideon viimeinen osa tulee tässä, olette kumminkin odottaneet sitä jo malttamattomina, ettekä tietenkään ole käyneet sitä omin päin mistään katsomassa, ettehän?