Nyt rinkka on pakattu, melko hyvissä ajoin, vai mitä? Lähtö kotoa on käsillä huomenna aamulla. Tänään aamulla huhkin tunnin verran ja homma oli tehty. Laitan ylös, mitä nyt pakkasin mukaan, jotta jatkossa muistan, mitä noin viikon mittaiselle reissulle katsoin tarvitsevani. Nyt muuten ensimmäisen pakkaamisen jälkeen rinkka painoi 8,1 kg. Avasin pakkaukset vielä uudelleen, otin muutamia tavaroita pois, mm. pitkälahkeiset juoksuhousut ja vaellussauvat, niitä ilman aion pärjätä.
Varusteluettelo viikon jaloitteluun Englannin maaseudulla
rinkka (Deuter 50+10 l, naisten malli, sama jota käytin caminolla)
kevyt pikkureppu käsimatkatavaroita varten ja iltakäyttöön
Osprey-sadesuoja rinkalle (50-70 litraiselle rinkalle, mikäli oikein muistan)
Fjällräven-pussi rinkalle lentoja varten (jää sisareni luokse odottamaan)
vedenpitävä vaellustakki (sama kuin caminolla)
kevyet säärystimet (suojaamaan sateelta ja kuralta)
kevyet sadehousut (samat kuin caminolla)
lippis
capripituiset juoksuhousut
pitkähihainen tekninen paita
lyhythihainen tekninen paita
2 urheiluliivit
3 alkkarit
Falke-merinovillasukat (uusi pari, nyt kokoa 35-36, edelliset olivat suuremmat)
siviililiivit (caminolla minulla oli vain urheiluliivejä, kaipasin vähän nätimpiä iltakäyttöön)
fleecetakki (tällä kertaa takkimallinen, huppari oli hankala caminolla)
uimapuku
hammasharja+tahna
kampa
palanen oliiviöljysaippuaa
huulirasva
deodorantti
kuivashampoo
pinsetit
laastareita+desinfiointilappuja
särkylääkettä
korvatulpat
hakaneuloja
pyyhe teknistä kangasta
istuinalusta
sateenvarjo (koska Englanti)
Fivefingersit
Meindl-kengät (päädyin niihin kumminkin, vaikka Hanwagit on myös sisäänajettu)
spork
alumiininen 0,75 l juomapullo
minileatherman
vivofit
puhelin+laturi
tabletti+laturi
enkkupistokemuunnin+pistokejakaja
aurinkolasit
kuulokkeet
kynä
lompakko
luottokortit+visa-electron
euroalueen sairausvakuutuskortti
käteistä
henkilökortti/passi
Muutama muu vaatekappale sekä nätit balleriinat tulevat mukaan myös, ne jäävät sisareni luokse odottamaan niitä päiviä, jotka vietämme Antin kanssa Englannissa seikkaillessa kävelyretken jälkeen. Samoin minulla on muutamia esineitä sisarelleni, joten lähtiessä 8,1 kg rinkka ei tule olemaan kävelypaino. Tietysti meille tulee juomia ja jotain evästä mukaan, mutta tähtään selvästi kevyempään taakkaan kuin caminolla. Tämän listan lisäksi en olisi caminollekaan tarvinut enempiä varusteita, paitsi tietysti credentialin ja opaskirjan.
Siellä se Deuter piilottelee Osprey-sadesuojan alla, toivottavasti ei ole laitonta!
Tänään suosittelen teille kävelymusiikiksi Billy Curringtonin kappaletta It Dont't Hurt Like It Used To.
Jekkutytölta saamani kortti jätti miettimään, että minnehän tripille hän minua toivottelee
Minulla oli suunnitelmia tälle viikolle, piti kävellä kaikkina kauniina päivinä, koepakata toisen ja kolmannen kerran, piti tehdä postauksia Campasimpukkaan ajastettuna julkaistavaksi. Keskiviikkona flunssa kuitenkin pisti minut pysähtymään. Se kyllä auttoi, että pysähdyin. Nyt tuntuu siltä, ettei tästä tullut kuin pieni nuha. Kävelyn alkuun on vielä viikko, toivon mukaan tämä pieni tukkoisuuskin ehtii lähteä kokonaan.
Muutaman päivän Kammenpyörittäjä on jo töninyt minua pakkaamisen suuntaan. Ehkä hän on sittenkin se minun PP:ni? Kun joka puolella alkoi olla pikkukasoja mukaani lähtevää/mahdollisesti lähtevää tavaraa, alkoi hänestä ilmeisesti tuntua, ettei pakkaamiseni edisty riittävän ripeästi. Äsken hän kävi viemässä Opiskelijan kotiin viikonloppuvierailulta ja sillä välin purin alkupakatun rinkkani, pakkasin sen uudelleen ja pyyhin juuri hikeä, kun hän puolta tuntia myöhemmin palasi. En kyllä ymmärrä, miksi pakkaaminen on niin kamalan vastenmielistä.
Punnitsin rinkan ja sisarelleni menevien varusteiden kanssa ja ihan kaikkien mukaan tulevien vaatteiden kanssa (joista osa on sitten tietysti caminolla päälläni) rinkka painoi juuri 10 kg. Hengähdin hetken ja avasin kaikki pussit vielä kerran ja otin hieman vaatteita pois. En minä tarvitse niin montaa paitaa... Voi olla, että lisään ne vielä pakkauksiin, kunhan tässä hieman mietin. Nyt rinkassa vie tilaa aika paljon kaksi paria kävelysauvoja, joista toinen menee tietysti sisarelleni ja lentomatkojen jälkeen omani ovat joko käsissäni kävellessäni tai sitten rinkan ulkopuolelle sidottuina. Aika täyteen rinkka lopulta tuli. Olen tepastellut rinkka selässäni ja säätänyt remmejä. Lantiovyö täytyy saada riittävän alas lantiolle, että paino laskeutuu mahdollisimman alas.
Talvicaminon Blogissa Jaana on juuri aloittanut caminonsa ja sieltä on ollut enemmän kuin kiinnostavaa seurata säätiloja ja tunnelmia. Toivottavasti pääsen lukemaan matkallakin Jaanan etenemistä.
Päivän kävelymusiikiksi ehdotan Tim McGrawn kappaletta Lookin' For That Girl.
Pakkaaminen on minulle todella vastenmielistä täysin riippumatta siitä, millaiselle matkalle olen lähdössä. Niin nytkin, olisi paljon kivempaa, että tavarat omia aikojaan loikkisivat rinkkaani ja soljet napsahtaisivat kiinni ja minun tarvitsisi vain ottaa ja lähteä. Niin ei kuitenkaan käy, vaikka odottaisin lähtöä edeltävään iltaan. Olen kyllä odotellut aika pitkään.
Eilen tein rinkan ensimmäisen koepakkaamisen. Rinkka on ollut jo yli kuukauden Reippaan entisessä huoneessa odottamassa sisältöä. Eilen ryhdistäydyin sen verran, että etsin kaapeistani kaikki liikuntavaatteet. Muutama pariton sukka tuli esiin ja sain kasattua melkoisen röykkiön vaatteita, jotka voisin ottaa mukaan. Otin mukaani vierashuoneeseen niin henkilö- kuin keittiövaa'ankin, sillä nyt olisi grammasta kiinni, niin tarkkaa tämä on!
Valikoin ensin paitoja. Ostin viime syksynä Berliinin tuliterästä Decathlonista kauniin merinovillaisen pitkähihaisen paidan, samoin ohuita lyhythihaisia paitoja muutamalla eurolla. Punnitsin niitä käsissäni ja oikeasti vaa'allakin ja valikoin näteimmän väriset ja kevyimmät. Tällä erää olen valinnut mukaan otettavaksi kaksi pitkähihaista ja kaksi lyhythihaista paitaa. Housuiksi valitsin myös Decathlonista ostamani caprimittaiset juoksutrikoot ja suoralahkeiset ulkoiluhousut viileitä päiviä varten. Kelpuutin kasaan myös tykit, eli pitkät kalsarit, vaikka toivon, ettei joutuisi niitä käyttämään, sillä en kotimaassakaan käytä niitä kuin vasta pakkasilla. Tosin tuuli ja sade voivat olla suurempi syy käyttää niitä kuin ilman lämpötila. Hameiksi tulee mukaan tietysti paljonpuhuttu Macabi Skirt, jonka rikkinäisen säätönauhan ehjä korvaaja on matkalla, saattaa tulla jo tänään. Otin myös toisen hameen, vanhan lyhyen kesähameeni, jota sanon tyttöhameeksi, koska se on lapsellinen ikääni ajatellen. Alusvaatteita otin kolme käyttökertaa ja sukkia kolmet.
Siviilivaatteiksi iltoja varten otan mukaan mustat pellavahousut, jotka mainitsin jo viime postauksessa. Iltapaidaksi valitsin rimpsuisen pitkän paidan, jonka voi kuivata rytistettynä, eikä haittaa vaikka sen ryttää rinkkaan miten sattuu. Myös hameitani voin käyttää iltaisin. Yövaatteiksi otan mustat trikoot ja jonkun pitkähelmaisen paidan, niitä voi käyttää myös hameen ja fleecen kanssa majoituksissa iltaisin. Olen ymmärtänyt, että muoti ja koreat vaatteet eivät ole caminolla kovin korkeassa kurssissa. Ei sillä, että minua haittaisi, vaikka jollakulla olisi peräkärryllinen kauniita vaatteita mukana. Minulla ei tule olemaan, eihän minulla edes ole peräkärryllistä kauniita vaatteita.
Päällysvaatteiksi mukaan lähtee vettäpitävä punainen takkini, jossa on sopivasti taskuja ja vetoketjut kainaloissa tuulettamista varten. Siinä on myös lipallinen huppu, joten sateella saan kasvoni suojaan. Jo mainittujen pitkälahkeisten housujen päälle voi vetää kevyet sadehousut, jotka ostin kympillä Tallinnan jostain urheilukaupasta. Ne ovat melko reippaan kokoiset ja leveälahkeiset, joten uskon, että ne saa puettua ja riisuttua ilman, että kenkiä täytyy riisua välissä. Pitää vielä kokeilla sekin asia. Otan mukaan molemmat SealSkinz-hanskani, joista toiset sisareni voi halutessaan ottaa. Minulla on myös kahdet SealSkinz-sukat erimittaisin varsin, nekin tulevat mukaan pitämään jalkojamme kuivina. Säärystimien kanssa vielä arvon, samoin kenkiin tulevien irtonastoitusten.
Elektroniikkaosastoa tulee olemaan iPad, joka sivumennen sanoen painaa suojakuoren kanssa 807 g ja puhelin, sekä laturit kumpaankin. Pieni varavirtapulikka, jonka varsinaista nimeä en tiedä, lähtee mukaan myös, mikäli painojen puolesta mahtuu. Sen voi ladata majoituksissa ja siitä saa noin puhelimellisen virtaa, mikäli sähköä ei muuten ole saatavissa. Erillistä kameraa en ota mukaan, meinaan pärjätä puhelimen ja tabletin kameroilla. Puhelinta varten otan jonkun tukevan pienen muovipussin sadepäiviä varten, ettei puhelin saa kosteutta.
Kosmetiikkaosasto on hyvin maltillinen. Pieneen pussiin mahtui saippuapala, hammasharja ja -tahna, kampa, deodorantti, rasvatuubi ja huulirasva. Toiseen pieneen pussiin pakkasin tavallisia laastareita, desinfiointilappuja, hiertymien hoitoon voidetta ja rakkolaastareita. Vielä on otetettava jotain särkylääkkeitä. Nenäliinoja ja wc-paperia tulee mukaan myös. Aurinkorasvaa ja hyttyskarkoketta ostan matkan varrelta, kun niille tulee käyttöä.
Ruokailuun liittyviä välineitä otan hyvin vähän, setin jossa on lenkillä kiinni toisissaan lusikka, haarukka ja veitsi, pieni Leatherman ja juomapullo. Kevyt kokoontaittuva istuinalusta on monikäyttöinen, sille voi kerätä eväänsä, tai laittaa tauolla repun alle, jos maasto on kostea. Muutamia kevyitä muovipusseja sulloin rinkan sivutaskun nurkkaan roskapusseiksi, tai muuhun väliaikaiseen suojaamiseen tai kantamiseen.
Rinkan alaosan erilliseen osastoon tein majoitusvaraston. Sen osan saa kyllä yhdistettyä rinkan suurempaan osaan avaamalla niitä yhdistävä vetoketju, mutta arvelen erillisten lokeroitten olevan hyvä tapa pitää yllä järjestystä tavaroitten kanssa. Alaosan lokeroon laitoin makuupussin, silkkipussin, lutikkalakanan, rinkan sadesuojan ja sadehousuni. Mietin vielä ottaisinko retkityynyn mukaan, se ei veisi paljon tilaa.
Lentomatkojen ajaksi kävelysauvat täytyy laittaa rinkkaan, onneksi ne taittuvat hyvin pieneen tilaan. Ensimmäiselle lennolle minulle tulee mukaan kahdet sauvat, sillä vien toiset sisarelleni, mutta reppuni kevenee niiltä osin, kunhan saan tuliaiseni toimitettua. Samoin toinen lutikkalakana vaihtaa reppua, kun pääsen Englantiin.
Kirjallisuutta tulee mukaan vain aiemmin esittelemäni opaskirja, jolle valitsen myös sopivan muovipussin suojaamaan sitä. Lompakkooni tulee luottokortti, visa-electron, vähän käteistä ja henkilökortti. Upouusi henkilökorttini kelpaa onneksi kaikissa neljässä maassa, joihin reissullani olen menossa, joten kosteudella arempaa passiani en ota mukaan lainkaan. Passin kuvakin on niin kamala, mutta niin on kyllä henkilökortissakin. Siihen täytyy varmasti käydä joku erillinen valokuvauskurssi, kuinka ottaa mahdollisimman epäedullinen kuva ihmisestä. Pilgrim credencialit suojakuorineen ostamme vasta St Jean Pied de Portista. Niihin keräämme leimoja matkanvarren majoituksista ja kahviloista. Alkumatkasta riittää yksi leima päivässä, viimeisillä satasilla tarvitaan kaksi leimaa päivässä todistamaan, että olemme kävelleet matkan.
Nyt ne ovat niin puhtaat, että niistä vois vaikka syödä. Vitsivitsi
Jalkineiksi päätin lopulta ottaa tosiaan Meindleitten lisäksi Fivefingersit ja Crocsit. Talven takaterassilla kylmähoidossa olleet rakkaat tonttikenkäni pääsivät tänään lämpimään kylpyyn ja varvastossut täytyi etsiä. Meindleitten mehiläisvahakäsittely on tänään ohjelmassa. Mehiläisvaha muuten tuoksuu niin miellyttävälle, että sitä tekisi mieli sipaista leivän päälle, mutta aion vastustaa kiusausta, voisi olla ruoansulatuskanaville aika livakkaa ainetta.
Ajolasini on parhaat aurinkolasini ikinä
Pieniä vaatejuttuja ovat vielä hattuni, jota edelleen arvon, onko se ihan typerä vai ihan hauska, suuri ohut huivini ja trikoinen putkikauluri, HAD. Iltakäyttöön on yhdet ohuet sukat ja yhdet paksummat. Pyyhkeeksi valitsin Decathlonin mikrokuitupyyhkeen, joka painaa vähemmän kuin mikään puuvillapyyhe ja kuivuu nopeasti. Se täytyy nimikoida, sillä samanlaisia on varmasti monessa paikassa kuivumassa useitakin. Suuria hakaneuloja pyykkien ripustamista varten vielä tarvitsen.
Asettelin melkein kaikki yllämainitut inkkeet reppuuni, eikä se tullut täyteen. Toiset sauvat ovat varastossa käytön jälkeen, ne täytyy muistaa hakea sisälle ja taitella mukaan toista pakkauskertaa varten. Minua jännitti laittaa reppu vaa'alle, pelkäsin sen olevan yli kymmenkiloinen. Mutta mitä vielä, reppu painoi vain 7.5 kg. Nyt siinä olivat kaikki kävelyvaatteeni, joista yksi vaatekerta tulee olemaan tietysti aina päälläni, sekä noin kilon verran sisareni käyttöön tulevia tavaroita. Kyllähän se reppu painavalta selässäni tuntui, muttei pelottavan painavalta. Olen lukenut Camino Foorumilta miten painavia rinkkoja jotkut kuljettavat ja siellä ollaan yleisesti sitä mieltä, että kaikki yli kymmenen kilon on sekä liikaa, että turhia tavaroita.
Liitän tämän postauksen loppuun vielä varsinaisen varustelistan itselleni muistilistaksi ja ehkäpä avuksi muillekin caminolle lähteville. Tarkennan listaa vielä pakkaamisen edistyessä. Lisäkset ja muutokset sinisellä.
pieni kevytreppu (iltakäyttöön ja lentomatkojen käsimatkatavaroita varten)
Jalkineet ja muuta
Meindl-vaelluskengät
Fivefingerit
Crocsit
kävelysauvat
istuinalusta
Siviilivaatteet
väljät pellavahousut joustavalla trikoovyötäröllä
pitkähihainen trikoopaita yöpaitana
rimpsuinen pitkä paita iltakäyttöön
fleecehuppari
uimapuku
pitkät trikoot ilta- ja yökäyttöön
2 sukat, ohuet ja paksummat
suurikokoinen huivi
Hygienia- ja lääkevarasto
pala Oliva-saippuaa (hiuksille, iholle ja vaatteille)
hammasharja ja -tahna
huulirasva
kampa
ihovoidetta
deodorantti
(aurinkovoiteen ostan, kun sille on tarvetta)
(hyttysmyrkkyä ostan, jos sille tulee tarvetta)
särkylääkkeitä
rakko- ja tavallisia laastareita
desinfiointilappuja
haava- ja hiertymienhoitovoidetta
Traumeel-voidetta lihaskipuihin
pinsetit
pyyhe (isompi ja pienempi)
Scrubba-pesupussi
korvatulppia
nenäliinoja
wc-paperia
Eletroniikka
vivofit (toimii myös rannekellona)
puhelin
kuulokkeet
Samsung-tabletti
laturi puhelimeen ja tablettiin
otsalamppu
vara-akku puhelimen lataamiseen
pistorasiaan laitettava jakaja, jolla saa kaksi laitetta latautumaan yhtä aikaa (mikäli pistorasioista on puutetta majoituksissa)
Ruokailu
lusikka, haarukka, veitsi
pieni Leatherman
juomapullo
Muuta
Camino-opaskirja
pilgrim credencial (ostamme StJPdP:tä)
lompakko
henkilökortti
luottokortti
visaelectron
hieman käteistä (max 20 euron seteleinä)
eurooppalainen sairasvakuutuskortti
vakuutuskortti
kopiot lentolipuista ja passin tietosivusta ja henkilökortista (samat skannattuina ja sähköpostiviesteinä puhelimessa ja tabletilla)
muovipusseja
suljettava varustepussi, johon kerään erilleen kävelyvaatteet
suuria hakaneuloja
2 remmiä rinkan ympärille (lentomatkoille sitomaan rinkat omat remmit, etteivät ne tartu minnekään ja rikkoudu)
muutama nippuside
jeesusteippiä
aurinkolasit
heijastin
Nukkuminen
makuupussi
silkkipussi
retkityyny
lutikkalakana
EDIT 9.5.2016 caminon jälkeen: Vilkaise myös myöhempää postausta, jossa kommentoin tätä ennen matkalle lähtemistä tekemääni varusteluetteloa.
Pakkaamisen ohessa on mukava kuunnella myös kävelykäyttöön kelpaavaa kappaletta Why Don't We Just Dance, se esittää yksi countrymusiikin lukemattomista sievistä pojista, Josh Turner. Hän täyttää tänä vuonna 34 vuotta, joten selkeästi hän on vielä poika minun näkövinkkelistäni. Ja sievä aivan varmasti.
Tasan kolmen viikon kuluttua olen Lontoossa sisareni kanssa, olemme toivoaksemme muistaneet kääntää kellojamme, sillä yöllä on siirrytty kesäaikaan. Mikäli tämänhetkinen unirytmini jatkuu, olen valvonut yöllä tunnin tai kaksi, sekä tottumuksesta että jännityksestä. Tuona pääsiäissunnuntain aamuna olemme pian lähdössä kohti Standstediä lentääksemme Biarritziin, Ranskaan.
Nyt tuntuu kaksijakoiselta, toinen puoli minusta on sitä mieltä, että onneksi siihen on vielä kolme viikkoa ja toinen puoli iloitsee, että aikaa on vain sen verran. Valmisteluni alkavat olla hyvällä mallilla, vaikka rinkan koepakkaaminen on edelleen tekemättä. Reippaan entisessä huoneessa, joka on nyt vierashuone, on kokoelma varusteitani kannellisessa muovilaatikossa ja kaikki, mitkä eivät mahdu laatikkoon, ovat sen kannen päällä ja lähistöllä. Vaatevalintojani minun täytyy vielä tuumia, mutta koepakkauspäivä on huomenna.
Meindlit ovat olleet pääasialliset kenkäni nyt muutaman kuukauden ajan, olen kulkenut niissä kaikenlaiset menoni ja ne ovat yhtä jalkojeni kanssa. Aion tehdä kengille vielä perusteellisen mehiläisvahakäsittelyn, vaikken ole kastellut jalkojani maastureissani kertaakaan alun ahkeran rasvaamisen ansiosta. Olen tarkistanut kenkien nauhat, ne ovat edelleen hyvässä kunnossa, sillä en nauhoita kenkiä kovin tiukkaan. Etenkään metallilla korjattu nilkkani ei siedä tiukkaa nauhoitusta, vaan kenkä alkaa herkästi puristaa, mikäli nyöritän liian piukkaan. Pohjallisten tilanne on vielä tarkistettava, vaativatko ne uusinnan. Kengillä on kävelty nyt ainakin 1000 kilometriä, eivätkä ne häpeä uudesta lainkaan, päinvastoin ne ovat juuri sopivasti muotoutuneet jalkoihini. Onneksi aloitin kenkien käytön riittävän ajoissa.
Toisiksi jalkineiksi ajattelin Fivefingersejä, lähinnä iltakäyttöön. Ne vievät hyvin pienen tilan ja ovat kevyet, mutta aloin epäillä, että mahtuvatko päivän vaelluksesta mahdollisesti turvonneet varpaani omiin kolosiinsa ja onko ohutpohjaisilla jalkineilla kiva kävellä varsinaisen vaellusetapin jälkeen. Crocsit otan mukaan kumminkin, sillä niillä voi mennä tarvittaessa suihkuun ja ne mahtuvat jalkaan tuli mitä tuli.
Iltavaatteiksi tuumin ottaa mustat pellavaiset housuni, joissa on miellyttävä trikoinen vyötärö ja leveät lahkeet, ne saavat olla ryppyiset ja jos niitä tarvitsee pestä, ne kuivuvat nopeasti. Joku trikoinen iltapaita minun tarvinnee vielä hankkia. Joku monista Decathlonin fleecetakeistani päässee myös mukaan taukotakiksi ja iltojen viileyteen. Mitään paksua hupparia tai villapaitaa en aio ottaa mukaan.
Arvatkaa mitkä ovat vielä aloittamatta? Ne säärystimet. Puikot törröttävät edelleen lankakerässä ja käsityö on sillä tasolla, että harkitsen montako silmukkaa puikkoa kohden. Säärystimet ovat täsmälleen samassa vaiheessa kuin espanjankurssini, aloittamista vaille valmis. Kielikurssin kanssa vakuuttelen itselleni, että näin en varmasti ehdi unohtaa mitään, kun en ole opetellut mitään liian aikaisin unohdettavaksi. Totuus on tietysti se, etten vain ole saanut aikaiseksi kuunnella edes sitä muutaman tunnin kevytkurssia. Ehkäpä yllätän itseni ja aloitan kutomisen ja laitan kielikurssin soimaan samaan aikaan? Tai sitten en. Aivan tarkalleen ottaen olen kyllä kuunnellut kielikurssia 8 minuuttia 15 sekuntia, joten kyllä se siitä. Tuossa on vain liian houkutteleva nappula painettavaksi, tuo torkku.
Eilen lisäilin hieman kappaleita kävelycountrykansiooni, jossa on nyt 121 kappaletta. Ehdotan päivän kävelymusiikiksi pahaenteiseltä kuulostavaa kappaletta Better Dig Two, jonka esittää The Band Perry. Juuri niin pahaenteinen on tarinakin, tälle naiselle ei aleta ryppyillä.
