Loppu hyvin, kaikki hyvin vaellussauvojen kanssa

Olen kertonut siitä, miten Black Diamond-sauvat eivät kestäneet menossamme caminolla, vaan kolme neljästä hajosi alle 300 km käytöllä.  Viimeinen sauva jäi yksinäiseksi, joten siitä en osaa sanoa, kuinka se olisi kestänyt. Kävelimme loput matkasta ilman sauvoja ja vaikka se ensin tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta, se onnistuikin ihan hyvin. Alun Pyreneitten etapeilla en olisi halunnut moista tosin kokeilla. 

Aluksi ajattelin lähettää sauvat kotiin kesken matkan, sillä ylimääräisen painon kantaminen ei houkuttanut, etenkin kun minua harmitti kohtalaisen paljon se, mitä sauvojen kanssa kävi. Laitoin matkalta postia valmistajalle ja kysyin, voikohan niille mitään, olisiko heillä mitään vinkkejä, voisiko sauvoja saada kuntoon vielä matkan aikana. Vastaus viipyi niin pitkään, että olimme melkein perillä, eikä heillä muuta neuvoa ollutkaan, kuin että lähettäisin kuvia ja keskustelisimme sitten. Lupasin tehdä näin kotiinpaluun jälkeen.

Sisareni siirryttyä Correosin asiakkaaksi laitoimme kummankin sauvaparin hänen rinkkaansa ja siellä ne olivat Santiago de Compostelaan asti. Toin sauvat kotiin ja Kammenpyörittäjä otti niistä sekä informatiivisia, että kauniita kuvia ja minä rustasin reklamaation sähköpostilla saamani linkin kautta. Se oli helppo homma, piti nimetä tuote, kuvailla mikä hätänä ja liittää kuvia.  Sähköinen kaavake oli hyvin toimiva. Mietimme yhdessä mitä sanoja käytän mistäkin osasta sauvoja, kun ei tuo längvitsi tässä genressä ole niin tuttu. Selitin missä olosuhteissa ja minkälaisella käytöllä sauvat olivat menneet rikki, mainitsin myös, että rannehihnoissa oli tuolla käytöllä jo selvää rispaantumista, joskaan en muista mitä sanaan käytin. Sain heti reklamaation lähettämisen jälkeen vastauksen, jossa luvattiin yhteydenottoa 2 arkipäivässä. 

Noin viikon kuluttua sain sitten postia, jossa pyydettiin vielä kertomaan mitä toivoisin asialle tehtävän. Vastasin, että ottaisin mielelläni sauvojen hintaa vastaavan korvauksen. Arvasin, ettei sieltä mitään rahaa lähetetä, mutta lupasivat lähettää uudet sauvat mitä pikimmiten. Se oli joskus viime viikon alussa, olisiko ollut 18.5. Tänään UPS:n mies (ei vieläkään sortseissa) kävi ovella ja toi paketin Sveitsistä. 

Siellä oli kaksi paria prikulleen samanlaisia sauvoja. Olen ihan tyytyväinen. Itse vetkuttelin reklamaation tekemisessä noin viikon verran, he vetkuttelivat saman verran käsittelyssä ja nyt minulla on korvaavat tuotteet käsillä. Kysyin sisareltani, että lähetänkö hänen parinsa Englantiin ja hän mielellään ottaisi oman parinsa sinne käyttöön. En tule nyt käyttämään sauvoja samanlaisessa rääkissä (sauvoja ajatellen), mutta aion kyllä käyttää niitä tässä kävelylenkeilläni ja ensi kuussa tekemällämme Ruotsin ja Norjan matkalla. Luottamukseni Black Diamond-merkkiä on huomattavasti kohentunut ja tyytyväisyyteni asiakaspalvelua ja reklamaatioon suhtautumista kohtaan on mitä parhain. Juuri noin pitää firman toimiakin, kun tuote ei toimi toivotulla tavalla. EDIT: Mutta en silti suosittelisi tätä sauvamallia caminolle, se on kyllä sanottava.

Tänään ehdotan, että kuuntelette kappaleen Blake Shelton: Home

9. "kävelypäivä" jolloin päädyimme pioneerileirille Azofraan

Jotkut oikeasti kulkevat hevosella

Eilinen lievä meltdown toisella meistä korjaantui hyvällä levolla ja pienellä suunnitelmien fiksauksella. Nyt olemme palanneet ruotuun ja iltapäivän alussa majoituimme lapsuuden pioneerileirejä muistuttavaan albergueen Azofraan. Kävelemättömiä kilometrejä jäi väliin yhden etapin verran, luultavasti caminotuomioistuimen haaste odottaa meitä joko kotona tai Santiagossa. 

Aamu sujui suunnitelmien mukaan. Kävimme postittamassa tavaroita kotiin, minun pakettini painoi vähän pettymykselliset kaksi kiloa, mutta hintaa oli sen sijaan riittävästi. Pääsin kuitenkin eroon muutamista kilisevistä tavaroista, tai muuten vain tarpeettomiksi ilmenneistä. Rinkka ei ole niin piukkaan tukittu nyt.

Miksei muka meilläkin voisi pysäköidä näin? Ihan hyvin oli tuossakin tilaa! 

Matkalla bussiasemalle taittelimme sauvat kasaan, mikä osoittautui huonoksi ideaksi. Bussiasema löytyi ja aikomuksemme mennä bussilla Navarretteen tai Ventosaan ja kävellä sieltä Najeraan. Joko bussi ei kulkenut sitä kautta, tai odotusaika olisi ollut useita tunteja, jonka jälkeen olisimme olleet aloittamassa kävelyä vasta iltapäivän lopulla. Niinpä ostimme 2,30€ maksaneet liput Najeraan. 

Siinä niitä busseja on rivissä valmiina kuljettamaan ketä vain!

Bussi lähti alle tunnin kuluttua. Asemalle kertyi muitakin reppuselkäisiä, mutta buen caminoa ei juurikaan kuulunut. Naureskelimme, että pitäisikö piilottaa simpukankuoret. Bussilla matka meni puolessa tunnissa ja hujauksessa olimme Najerassa. Näimme caminon tiemerkinnät ja pääsimme heti takaisin reitille. Ikävä kyllä onnistuin taittelemaan toisen sauvani jotenkin niin, että sen toisen taittokohdan mekanismi ei tule esille, eikä sauvaa voi käyttää. Siinä minulle palkka fuskauksesta. Täytyy ostaa jostain uudet,  tai ainakin yksi sauva. Yhdellä sutiminen ei aja asiaansa, oikeastaan vain sotkee rytmiä.

Lyhyen matkan jälkeen tulimme Azofraan, tänne on tullut monia matkan uuvuttamia, eikä juuri tänään tee mieli kauheasti rupatella. Tuumimme, että nyt ehkä vaihtuivat naamat, kun hankkiuduimme eri tahtiin alkupäässä tutuiksi tulleiden kanssa. Saman tien kaksi aivan  alussa kohtaamaamme brasialaismiestä tuli albergueen, isä ja poika. 

Minä en ole heittäytynyt sosiaaliseksi caminollani ainakaan tähän asti. Minua jopa hieman ärsyttää se, että ensimmäisen moikkauksen jälkeen kysytään where are you from. Onhan se vai  small takia, mutta en itse ole kiinnostunut, mistä muut ihmiset ovat tai miksi he ovat liikkeellä. Vaikkei omissa motiiveissani tai taustoissani olekaan mitään salattavaa, en kovin paljon pidä siitä, että elämäntarinaa pitäisi olla jakamassa monta kertaa päivässä. Joillakin on sekin tapa, että he kertovat muittenkin asiat kenelle vain, joka jaksaa kuunnella, tai vaikkei jaksaisikaan. Eräs tällainen tapaus on osunut kohdalle, enkä olisi pahoillani, mikäli emme tapaisia enää häntä.

Sää on tänään todella kylmä, tuulinen ja sadekuuroinen. Toivoisin kelin hieman kaunistuvan, olisi mukava voida pitää taukoja ulkosalla, jopa istua tien  oheen lepuuttamaan.

EDIT: Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidassa olevalle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme

Billy Currington on ensimmäisiä näistä nykycountryn tähdistä, joita aloin kuunnella taannoisilla Amerikan reissuillamme. Liekö hänen letkeytensä miellyttänyt, mutta tämä kappale, Pretty Good At Drinkin' Beer on aika huvittava. On hyvä tietää vahvuutensa, tässä ainakin tiedetään. Sisältää hieman tuotesijoittelua. Ikävä kyllä en löytänyt tähänkään lyriikkavideota kummempaa, mutta onpahan helpompi hoilata mukana!

Talutan sinua molemmista käsistä

Kun olin pieni ja minua laiskotti väsytti kovasti kävelyreissulla, äiti sanoi aina, että tule nyt, minä talutan sinua molemmista käsistä. Niin hän tekikin. Vähän aikuisempi versio molemmista käsistä taluttamiselle ovat kävelysauvat.

Aloitin sauvakävelyn noin 15 vuotta sitten ystäväni kanssa, olin saanut sauvat työnantajalta joululahjana ja ystäväni sai miehensä saamat sauvat käyttöönsä. Tuohon aikaan sauvakävely oli todella suosittua, mutta silti minua arvelutti lähteä kokeilemaan. Ajatus sauvojen heiluttelusta pitkin pururataa tuntui muitten kohdalla ihan ok-harrastukselta, mutta omalla kohdalla naurettavalta. Uskalsin silti kokeilla ja pianhan sitä mennä kopsuteltiin pitkin rataa ja tienvarsia, eikä nolostuksesta ollut tietoakaan. Kävelin ne sauvat käytännössä loppuun ja hankin myöhemmin paremmat, joissa rannekkeetkin olivat jo kehittyneemmät. Ne sauvat minulla on vieläkin tallella. Jostain syystä en ole taas muutamaan vuoteen kehdannut niitä käyttää. 

Mietin jo marraskuussa 2014 ottaisinko caminolle sauvoja mukaan vai en. Olen tullut siihen tulokseen, että kyllä otan. Reitillä on niin ylä- kuin alamäkiäkin, niin fyysisiä kuin henkisiäkin, joissa sauvoista on apua. Askel ylämäkeen saa ainakin vähän pontta sauvoista ja alamäkiin tuki on tarpeen. Olin katsastellut jo valmiiksi Partioaitan valikoimia ja sain uskonvahvistusta merkinvalintaan Talvicaminon blogista. Se on ensimmäisiä kotimaisia aiheeseen liittyviä blogeja, joita löysin. Siellä oli hyvä varusteluettelo ja koska Jaana luotti saman merkin sauvoihin, niin päätin minäkin tehdä.

Aiemmista sauvakokemuksistani tiesin, että sauvojen säätämisen tulisi olla helppoa. Aiemmat sauvani ovat olleet kierrettävällä mekanismilla toimivia, jolloin putket liukuvat toisten sisään ja sauvojen saamiseksi samanmittaisiksi erilaisiin maastoihin, tai lyhyempinä kuljettamisen jälkeen on ollut työlästä. Laitoin merkkejä varsiin niille kohdille, joille sauvat tulisi kiristää, mutta silti onnistuin usein saamaan sauvoistani hieman erimittaiset ja sekös oli ärsyttävää. Kiertomekanismi myös väsyi ajan mittaan ja sauvat alkoivat lyhetä pikkuhiljaa kävelyretken aikana tai romahtivat yhtäkkisesti aivan liian lyhyiksi ja kerran jopa saivat minut kaatumaan. Silloin ne sauvat saivatkin kyytiä. Nykyiset tällä tekniikalla toimivat sauvat ovat varmasti parempia ja kehittyneempiä kuin ne aataminaikuiseni. Toiset sauvani olivat määrämittaiset, lähinnä tasaisessa maastossa käytettävät vakiosauvat.

Nyt päätin hankkia sauvat, joiden osat eivät mene sisäkkäin vaan taittuvat toistensa viereen. Sitä sanotaan ainakin valitsemallani merkillä Z-Pole-pakkausteknologiaksi ja se kuvaakin sauvojen mekanismia hyvin. Koska olin niin tyytyväinen Partioaitassa saamaani kenkienvalinta-apuun, päätin hankkia sauvat samasta paikasta, enkä tilata niitä netistä. Halusin päästä kokeilemaan sauvoja ennen ostopäätöstä. Tärkeä ominaisuus sauvoissa oli se, että ne veisivät pakattuina mahdollisimman pienen tilan ja mahtuisivat tarvittaessa rinkkani sisälle tai ainakin rinkan kylkeen kätevästi.

Black Diamond-merkkiset sauvat ovat nyt tuossa ihmeteltävinä. Ne ovat ihmeen kevyet, mutta tukevat ja niiden kokoontaittaminen ja aukaiseminen käy aivan hetkessä. Rannekkeet ovat paljon kevyemmät, kuin aikaisemmissa sauvoissani, enää hansikkaan muotoa tavoittelevat rannekkeet eivät näköjään olekaan paras ratkaisu. Sauvat maksavat 129 euroa, joten se on kenkien jälkeen toiseksi kallein yksittäinen hankintani reppuni oltua niin hyvässä tarjouksessa.

Päivän kävelymusiikiksi ehdotan Chris Jansonin kappaletta Buy Me A Boat. Harva countrykappale on niin ärsyttävä kuin tämä, joten se tulee ehdottomasti esitellä mahdollisimman monille.

Mitäpä jos

Jospa en lähtisikään minnekään caminolle, mitä jos vaihtaisin tämän blogin teemaksi käsityöt? Eikö se ole aika hyvä idea? Pääsee paljon halvemmalla, kun ei matkusta turhaan ensin minnekään Englantiin, eikä sen jälkeen minnekään Espanjaan, vaan jää kotiin ja alkaa neuloa säärystimiä. 

Oikeasti minä puhun kyllä aina kutomisesta, kun käytän lankaa ja sukkapuikkoja. Ei tuota tuskaa erottaa kangaspuilla kutominen ja puikoilla kutominen, onhan siinä vähän eri kaliiperin värmeetkin käytössä. Oikeasti tästä ei tule mitään käsityöblogia (tai ainakin tulisi melko vähäsisältöinen), aion vain kutoa itselleni caminon viileitä kevätiltoja varten säärystimet. 

Varustehankintani ovat hieman edistyneet, lutikkalakanat ovat edelleen matkalla, Scrubba-pesupussi tuli jo. Hankin tänään nettikaupasta pesuaineliuskoja ja pari paitaa. Alusvaatetilannetta minun täytyy kartoittaa ja mietin jonkunlaisen hameen hankkimista. Ajattelin varsinaisten vaellushousujen sijaan taapertaa Espanjan keväässä juoksutrikoissa ja niiden kanssa voisin häveliäisyyttäni käyttää lyhyttä hametta. Vaellussauvoja katselin myös nettikaupoista, aion hankkia taitettavat mallit, jotka saa lentokoneessakin kulkemaan ja jotka saa  helpoilla camino-osuuksilla näppärästi rinkan kylkeen kiinni. Taidan kuitenkin käydä Partioaitassa katsomassa sauvoja ja ostaa ne sieltä, mikäli hyvä malli löytyy. 

Nyt alkaisi ilman lämpötilan puolesta olla taas mukavat kävelysäätkin. Mikäli olisin niin reipas, että kotona oleilun (viimeiset lomapäivät menossa ennen viimeisiä työvuoroja) menisin kävelemään, kuuntelisin tätä Kenny Chesneyn kappaletta Shiftwork. Kuuntele sinäkin.