Onnekas moka

Tässä olisi montakin nättiä sukan väriä!

Vaellussukkien tärkein ominaisuus ei ilmeisestikään ole väri, tai ainakaan nätti väri. Useimmat ovat harmaita tai vaaleanruskeita, mikä on aivan järkevää, sillä sen värisiä niistä tulisi joka tapauksessa runsaan käytön, kulumisen tai suolammikkossa suoritetun nyrkkipyykin johdosta. Minusta nyt kumminkin olisi kiva, että sukat olivat sievän väriset. 

Ostin Tallinnasta kolme paria vaellussukkia, joiden väri oli jotain harmahtavanrusehtavaa. Kokokin oli aika suurella holkkumalla, hinta sitäkin auliimpi. Kolme paria tarjouksessa yhdeksällä eurolla, joten kovin suuria vaatimuksia en sukille asettanut. 

Aloitin sukkien koekäytön maanantaina uusien kenkien kanssa yhtä aikaa. Ei ehkä ihan viisasta, mutta menköön. Kammenpyörittäjän mielestä sukka on minulle pikkuisen iso, jää kuulema vähän ryppyyn nilkan päältä. Enpä ole tuota älynnyt koskaan edes ajatella, luultavasti edellisetkin vaellussukat ovat olleet vähän isoja ainakin ennen ensimmäistä pesua. 

Sukka tuntui kuitenkin toimivan kengässä ihan hyvin. Aika lämmin se oli ilman ollessa parikymmenasteista. Kuten olen tunnustanut, hieman saatoin lumpsia reitilläni, mutta kengät pitivät veden pois jaloistani ja kotiin päästyäni jalat olivat aivan kuivat. Olen oppinut, että sukkia ei kannata ottaa ihan heti pois kun riisuu kengät (siis vaikka voisikin), vaan kannattaa hetken tepastella sukkajaloin ja sitten tunnustella ovatko sukat kuivat. Aluksi nimittäin saattaa tuntua, että jalathan ovat märät, mutta siinä sekoittuu jalkojen oma lämpö ja hikisyys, mikäli sellaista epänaisellisuutta nyt esiintyisi, mutta eihän meillä. 

Sukat olivat siis aivan kelpoisat ainakin ennen ensimmäistä pesua. Käytin niitä ennen pesemistä vielä toiseen kertaan, olivat tuulettuneet kunnolla yön aikana. Toisella käyttökerralla huomasin kenkien sisävarren tehneen pienen värjäytymän sukan varsiin, mutta se nyt ei haittaa mitään. Nyppyyntymistä en huomannut, kuten ennen caminoa ostamissani melkoisen kalliissa Falken sukissa. Niihin tuli nyppyjä varmaaan kotimatkalla kaupassa ostospussissa. 

Eilen piti pikaisesti pestä yhdet punaiset housut ja keräsin mukaan muutakin pyykkiä, josta ei mistään pitänyt lähteä väriä. Ne housutkin oli pesty jo sata kertaa. Laitoin liikuntavaatteet samaan koneelliseen ja painoin nappia. Ajattelin, että 60 astetta auttaa siihen mustaan mikälietarhaan, joka housuihin oli tullut. Mukana koneellisessa oli caminolla hyödyllinen suuri huivini. 

Meni tunti ja kone kilautti ilmoille iloisen valmista on-biisinsä (Samsung-pesukoneen hupaisa ominaisuus) ja minä menin kiinnostuneena katsomaan toimiko vaaleanpunainen paljonmainostettu tahranpoistaja. No ei se ihan kokonaan toiminut, mutta sukkani olivat kauniin vaaleanpunaiset. Muille vaatteille ei käynyt kuinkaan, se ihana suuri huivinihan se päästi punaista väriä kuudessakympissä. Sukat eivät juurikaan kutistuneet pesussa, ehkä varsi muutamia millejä, mutta sekin voi olla silmänlumetta.

Mission half complished. Tänään pesin housut uudelleen niin, että tahranpoisto oli kankaassa koko yön ja kas, the stain is vanished. En laittanut kauniita vaaleanpunaisia sukkiani pesuun vaan toivon värin pysyvän hyvin tiukasti ja harkitsen toisenkin parin värjäämistä, varmaan huivista riittää toisenkin parin pilaamiseen?

Sukat konmarinoituna

Sadepäivän kävelymusiikiksi suosittelen Jon Bardin kappaletta Head Over Boots. Veikkaan, että tykkäätte. Tai sitten ette, mutta ei haittaa. 

Ei paha, vaan hyvä!

Uudet kengät ovat aina vähän hirvittävä asia, olipa kyseessä juhlakengät tai vaellusbootsit. Pelottaa vähän, että jospa ne ovatkin liian pienet, tai liian suuret. Jos puristaa, tai hankaa. Mitä jos ei pidäkään siitä, miltä kengät näyttävät? Se on kyllä vähän sitten voi voi, jos ei pidäkään ostamiensa kenkien ulkonäöstä, itsepä valitsin. Mutta nuo kokoasiat ovat aina vähän arvoitus, siinäkin tapauksessa, että olisi toiminut järkevästi ja sovittanut kenkiä asiallisesti ennen ostopäätöstä. Tällä kertaa minä en ollut järkevä, vaan ostin kengät netistä ja nimenomaan sen vuoksi, että halusin tietyn näköiset kengät, jotka ovat toki aikomaani käyttötarkoitukseen sopivat. 

Kun ostin ensimmäiset vaelluskengät, en tiennyt niistä mitään. En tiennyt oliko kenkä sopivan kokoinen ja milläpä se Partioaitan myyjäkään tiesi kovasta kengästä onko varpaani varmasti kohdassa, josta voisi päätellä kengän olevan sopivaa kokoa? Sen nyt ymmärsin sentään, etteivät kengät olleet liian pienet niin, että varpaat olisivat olleet heti kiinni kärjessä. Mutta riittävän hyvin meni ja tasamaalla Meindlini ovat oikein passelia kokoa. Sikäli meni sekin ostos ihan hyvin. 

Nyt kun olin ostamassa toisia kenkiäni, olin myös pikkuisen ulkonäön perään ja halusin selvästi isomman parin niille kävelyretkille, joilla on tiedossa myös paljon alamäkeä. Ja sitten halusin kengät, jotka ovat nätit. Tietoisen riskin ottaen tilasin kengät netistä ja sain ne kotiin perjantaina. 

Tänään oli tilaisuus kokeilla kenkiä kunnolla. Ei ikävä kyllä satanut. Oikeasti en valittele kaunista säätä, ei sellaisia ole liikaa ollut tänä kesänä. Aamulla lähdin Kammenpyörittäjän kyydillä työpaikalle ja kävelin sieltä vakioreittini kotiin. Olin laittanut jalkaani uudet sukatkin. Kyseessä oli siis varsinainen tuplatesti. 

Kengissä on melkoisen ohuet pyöreät nauhat, melkein nappaskenkämallia, joka äkkiseltään oudoksutti, kun olin tottunut paksuihin Meindlin nauhoihin. Heti lähtiessäni liikkeelle tunsin, miten jalka liikkuu kengässä, kantapää nousee hieman ja sehän ei ole hyvä juttu ollenkaan. Päästyäni portin ulkopuolelle kiristin nauhoitusta hieman. Se tuntui auttavan heti. 

Kävellessäni laskin vapaani jäljellä olevaa pituutta ja on sitä vielä onneksi paljon jäljellä. Aika vain menee niin nopeasti. Kengät tuntuivat kevyiltä astella ja nyt kotona tuli mieleeni punnita kengät. Punnitsin myös Meindlit ja Hanwagit voittavat keveyskilpailun vähän yli sadalla grammalla, mitä ei millään meinaa uskoa, kun kenkiä puntaroi käsissään.

Hanwagit tuntuivat rullaavan samaan tapaan mukavasti, kuten Meindlitkin. Kun nauhoitus oli kiristetty, jalka pysyi paikallaan kengässä. Aluksi tuntui, että onpa tätä varvastilaa paljon, mutta kunhan 10 km oli takana, tuntui kenkä melkoisen täydeltä paksun sukan ja 20 asteen lämmön vaikutuksesta. Kenkä ei ole ollenkaan liian suuri. Ensimmäinen kokeilu oli mitä lupaavin. 

Entä se kosteuden kesto? Ei satanut, mutta lähdin hieman oikaisemaan tavanomaiselta reitiltäni erään sähkölinjan alle, jossa kuvittelin menevän polun, mukamas muistin sitä kävelleenikin joskus. Jos näin on, siitä on melkoisen kauan, sillä ängin itseni melkoiseen viidakkoon ja jopa suomaiseen kosteikkoon. Minä suorastaan lumpsin. Vettä oli ainakin siihen kohtaan kenkää, mistä varsi alkaa. Kastelin ruovikossa vaatteenikin ja keräsin sellaisen määrän hämähäkinseittejä matkaani, että aivan puistatti. Onneksi pusikossa ei ollut muutamaa sääskeä lukuunottamatta mitään lentävää kaverustoa, kuten vaikka hirvikärpäsiä tai paarmoja. Sisu ei antanut periksi kääntyä takaisin, vaan rämmin noin sadan metrin matkan eteenpäin ja pääsin tielle, joka oli eri tie, jonka luulin sen olevan. Olin kyllä lähellä reittiäni. 

Miltä kengät näyttivät rypemisen jälkeen? Kirkkaan punaisilta, iloisilta ja siltä, että ilkkuivat. Luulitko, että jalkasi kastuisivat? Mitä vielä! Hämähäkinseittejä pyyhkien palasin reitille ja olin tyytyväinen, että jalkani olivat kuivat. 

Arvelin eilen, etteivät nämä kengät tarvitse niin suurta kesytystoimenpidettä kuin nahkaiset Meindlit ja nyt olen siitä melkein varma. Tai sitten jalkani ovat tottuneet tukea antaviin kunnon kenkiin, eivätkä vaikeroi turhia. Jatkan kesytystä pikimmiten ja raportoin, miten homma etenee. 

Päivän kävelymusiikiksi esitän luontoharrasteaiheista Luke Bryanin kappaletta Huntin', Fishin' And Lovin' Every Day.

Nyt taas jännitys nousee!

Lentolippu on hankittuna, uudet kengät ovat tuossa vieressä lattialla, villasukkiakin on hankittu! Elokuun alussa lennän sisareni luokse Englantiin ja kävelemme viikon matkan Friarysta  rannikolle Lyme Regisiin. 

Hanwagin kengät tuntuvat todella hyviltä ja kevyiltä, en ole pitänyt niitä vielä kuin sisällä, mm. kokatessani. En usko, että ne vaativat niin suurta sisäänajoa, kuin nahkaiset Meindlit. Huomenna viimein pääsen kokeilemaan kenkiä, en toivo sadetta muista syistä, mutta olisi hyvä kokeilla kenkiä kyllä märällä kelilläkin. Englannissa voi nimittäin sataa!

Ostin Tallinnasta uusia sukkia, jotka tuntuvat oikein hyviltä nekin. Kolme paria 9 eurolla, joten ei voi kauheasti valittaa, jos ne ovatkin susia jo syntyessään. Kokeilen niitä heti pikimmiten ja pesen myös, että näen mitä niille tapahtuu pyykissä. Sain myös hankittua lisää jo caminolla kehumiani sadehousuja uuden parin itselleni varalle ja sisarelleni samanlaiset. Housut ovat Gelert-merkkiset. Katselin eilen firman sivuja ja intouduin tilaamaan vähän lisää sen merkin tuotteita Englannista, paitoja ja housut. Ne toivon mukaan tulevan ensi viikon lopulla, ehdin testailla niitäkin. 

Päivän kävelymusiikiksi suosittelen teille lämpimästi Blake Sheltonin biisiä Came Here to Forget.

Ripeää hamekauppaa ja saippuavaahtoa

Tilasin viime torstaina Utahista hameen ja jo eilen se tuotiin kotiovelle kuoressa, jonka päällä luki "extremely urgent". Pikkuisen liioittelua, mutta sillä postimaksulla kyllä voi odottaakin toimitusta vähän normaalia rivakammin. Hame oli sellainen kuin odotinkin, nopeasti kuivuvaa kangasta. Ainoa hikkaus on se, että se saattaa olla aavistuksen suuri minulle, mitä ei yleensä koskaan käy vaatteita hankkiessani. Mutta luulenpa, että Macabi Skirtistä tulee lempivaatteeni caminolle, joka alkaa olla niin lähellä, että pitää jo miettiä ostetaanko minun lempijuustoani tai -jogurttiani enää uutta purkkia. 

Hameella on monta käyttötapaa, sen voi kääriä shortseiksi polven tienoille, tai nostaa helmoja keskeltä niin, että hameesta tuleekin housut. Taskuissa on syvyyttä ja osassa on vetoketjut, joten pieni lompakkoni ja puhelimeni sujahtavat niihin helposti. 

Kokeiluni saippuoiden maailmassa on edennyt siihen pisteeseen, että olen päättänyt lähteä matkaan Oliva-saippuapala mukanani. Se tuoksuu paljon vähemmän epämiellyttävälle kuin tummemman vihreä marseillesaippua. Olen pessyt Olivalla hiuksiani nyt reilun viikon verran ja pidän tuloksesta kovasti. Saippua vaahtoaa erilämpöisissä vesissä mukavasti, mutta vaahto kuolee nopeasti ja on helposti huudottavissa pois, vaikkei vettä olisikaan holvattavasti kotisuihkun tapaan. Hiukset on helppo kammata kosteina ja olenkin päättänyt ottaa hiusharjan sijaan kunnollisen kamman mukaani, sekin vie hieman vähemmän tilaa kuin harja. 

Kokeilin myös vaatepesua Olivalla ja tuntui toimivan siinäkin hyvin. Pesin sillä pari päivää sitten ostamani Falken sukat, joissa on merinovillaa. Sukat ovat napakat, mutta alkoivat heti ensimmäisenä käyttöpäivänä nukkaantua huomattavasti. Se nyt ei käyttämiseen vaikuta, mutta olipa silti huomio. Nyt pitää vain löytää sopiva rasia saippuapalalle, ellen päädy pussisäilytykseen. Saippua vaikuttaa kuivuvan mukavasti parissa tunnissa. 

Päivän kävelymusiikiksi suosittelen Josh Turnerin kappaletta Your Man. 

Lahjattomat harjoittelevat - olen siis lahjaton

Tänä aamuna työmatkalla näin tuoreet kevään merkit, jonkun jannun bemmun renkaista oli jäänyt merkittävä osa asvaltille. Rengasliikkeet kiittävät. Minä en edes tiedä, miten tuollaiset jäljet tehdään tahallaan. Eikä tarvitse kertoa.

Tein äsken monimutkaisia kilometrilaskelmiani, joita voi seurata henkeä pidätellen blogin sivupalkista. Tavoitteeni on kävellä 770 km ennen caminolle lähtöä ja tänään sain 500 km täyteen. Otan tähän laskelmaan mukaan vain varsinaiset kävelylenkit, en päivittäisiä arkiaskelia. Alan jo helliä ajatusta kävellä toiset 770 km ennen caminolle lähtöä, vaikken ole eläissäni harjoitellut mitään asiaa varten. Tämä on ensimmäinen asia, jota varten olen aloittanut harjoittelemisen ajoissa ja oikeasti jatkanut harjoitteluani. 

Aamuisella työmatkalla tulin ajatelleeksi sitäkin seikkaa, että vuoden kuluttua minun tulisi olla jo hyvän matkaa caminolla, mikäli aion olla perillä syntymäpäivänäni toukokuun alussa. Lähtöön on siis alle vuosi. Aika menee nopeasti! Olemme jo hieman kaavailleet sisareni kanssa, millä aikataululla aiomme caminon toteuttaa. Toivottavasti saamme aikataulun soviteltua niin, ettei meidän tarvitse kävellä verenmaku suussa, vaan voimme pitää päivän tai pari vapaatakin.

Olen vähentänyt vaatetusta kävelymatkoilla, en enää pue varsinaista teknistä paitaa, vaan ohuen pyöräilyyn hankitun aluspaidan takin alle. Tykit on säilötty ensi talvea varten, juoksuhousut tuultapitävin reisikappalein ovat ahkerassa käytössä. Ohut pipo viihtyy päässäni ja hansikkaat korvaan takin hihojen pitkillä rannekeosilla. Sukkina olen käyttänyt Pilkkoset-varvassukkia, mutta nyt olen joutunut laittamaan ne hyllylle, sillä tärvätyn jalkani pikkuvarpaan nahka on hiertynyt pois, en tiedä onko syy sukassa, vai ylipäätään enemmästä kävelystä. Palaan hetkeksi Decathlonin juoksusukkiin. 

Hankin myös ilta- ja yökäyttöön geelisukat. Kuulin niistä ensimmäistä kertaa vasta vähän aikaa sitten ja tilasin netin syövereistä parin sellaisia. Eilen kokeilin niitä ensimmäistä kertaa ja tuntuma oli hieman merkillinen, ei pelkästään miellyttävä. Sukka tai enemmän tossumainen jalanpäällyste tuntui merkilliseltä kävellä, vähän kylmän kälpäkältä, kostealta, eikä vain kivalta. Pidin sukkia suositellut 20 minuuttia ja jalat tuntuivat kyllä miellyttävän viileiltä ja raikkailta käytön jälkeen. Ohjeen mukaan sukkia voisi pitää koko yönkin, jos jalkojen iho on todella kuiva ja huonokuntoinen (muttei iho sentään rikki). En voisi kyllä äkkiseltään kuvitella pitäväni noita kostean tuntuisia sukkia yön yli. Sukkia pitäisi voida käyttää noin 40 kertaa ennen kuin geeli loppuu. Jos ne osoittautuvat toimiviksi ja elvyttävät jalkoja, voisin ajatella hankkivani sellaiset iltakäyttöön caminolle, jolla jalat varmasti ovat kovilla. 

Vaikka toinen pikkuvarpaani on tällä hetkellä hieman kovilla, olen erittäin tyytyväinen Meindl-kenkiini. En ole nyt muutamiin viikkoihin vahannut niiden pintaa, eikä vesikelitkään ole enää pystyneet niihin. Alan olla nauhoituksen kanssa sinut, nauhoitan ehjän nilkan hieman tiukemmin kuin metallilla tuetun. Korjatun jalan varpaat puutuvat toisinaan hieman, mutta vähän löysempi nauhoitus tuntuu auttavan siihen. Puutuminen on todella kelju tunne, pitempiä matkoja kävellessä on varmaan syytä ottaa tauoilla kenkä pois jalasta ja pyöritellä varpaita ja nilkkoja. 

Nyt kun liukkaat kelit ovat ohitse ja katusoraakin on jo jossain määrin siivottu pois, aion kokeilla myös Feelmaxin korkeavartisia kenkiäni, jotka ovat aivan käyttämättömät. Niistä on uudempikin malli, joiden varsi on hieman väljempi, nämä minun Kuuva 2:set ovat hieman työläät pukea. Vaihdoin Feelmaxin edustajan kanssa sähköpostia kengistä niiden lanseerauksen aikaan ja hän neuvoi käyttämään varvassukkia Kuuvan kanssa, minkä teenkin, kunhan pikkuvarpaani saa uuden ihon. Minua kiehtoo ajatus siitä, että caminolla voisin vaihdella kaksia täysin erilaisia kenkiä sen mukaan millaisia maastoja on milläkin etapilla, se voisi olla jaloille iloksi.

Tänään suosittelen kävelymusiikiksi Sheryl Crown kappaletta Easy. Olen jo lakannut murjottamasta hänelle siitä, että seurusteli valehtelevan herra Armstrongin kanssa. 

Hassut sukat

Olen ollut vakaasti sitä mieltä, että varvassukat ovat rivoja. En osaa selittää, mikä niissä on rivoa, vaikka kuviointi olisi söpökin. Ne vain ovat. Luin jostain, että olkoonpa rivot tai eivät, niin varvassukat olisivat hyvät vaelluskengissä, pitkillä matkoilla. Jokainen varvas on omassa rauhassaan ja suojassa hiertymiseltä. Työkaverimme tuo toisinaan harrastoimintansa rahoitukseksi Pilkkoset-tuotteiden tilauslistan ja olen usein tilannut iloisen värisiä sukkia. Viime kerralla huomasin, että katalogissahan on näitä räävittömiä sukkiakin ja tilasin kolme paria kokeiluun. Tälläsin tänään, kun tilauksemme olivat saapuneet, varpaani näihin laitoksiin. Ne näyttävät hassuilta, tuntuvat kummallisilta ja ovat edelleen myös vähän rivoja. Kävelin töihin, mutta illan pimennyttyä Opiskelija kävi hakemassa minut autolla kotiin. Huomenna sukat pääsevät kokeiluun Meindleissa. Otan mielelläni vaellussukkaneuvoja, sekä kesä- että talvikäyttöön, mikäli jollakin on sellaisia minulle antaa. 

Kävelymusiikkisuositukseni on tänään tämä: Greg Batesin Fill In The Blank.

Ooh, snug fit!

Eräänä aamuna heräsin liian varhain, enkä saanut enää unta. Olin ajatellut mennä autolla töihin, sillä iltapäivästä olisi muuta puuhaa, eikä olisi aikaa puolentoista tunnin kävelyyn. Joku vipu päässäni on vinksahtanut, sillä kyljenkääntämisen sijaan nousin ylös ja etsin vaatteet päälleni ja lähdin tähtikirkkaaseen aamuun kävellen töihin. Aamu ehti matkan aikana valjeta niin, etten tarvinut lamppua enää viimeisellä katuvalottomalla osuudella ja ilma oli niin raikas, että melkein sattui hengittää. 

Nyt kun säät ovat olleet vaihtelevat, olen kokeillut erilaisia kerrospukeutumisen malleja. En ole kovin herkkä palelemaan, joten jos ilman lämpötila on plussalla, eikä tuule kovin navakasti, en ole pukenut vielä välikerrosta. Käsineet ja pipo ovat käytössä, jos tuulee tai sataa. Minulla on ollut vain joko tylsiä tai huonoja pipoja, liian suuria, pieniä, vettä tai tuulta pitämättömiä. Tällä viikolla sain Kammenpyörittäjän Chain Reaction-tilauksen yhteydessä SealSkinz-tuotteita. Tilasin pipon, hansikkaat ja sukat. Pipo on juuri sopiva, sukat näyttävät lapselle sopivilta, mutta ovat kuitenkin minun kokoani. Ikävä kyllä hansikkaat ovat minulle liian suuret, joten Kammenpyörittäjä ottaa ne käyttöönsä ja tilaan uudet seuraavaan pakettiin. SealSkinz-merkki ei ollut minulle aiemmin tuttu, mutta nimestä tuli mieleen tv-sarjan jakso, jossa sankariseikkailija änkee itsensä hylkeen nahan sisälle kylmästä selviytyäkseen ja tuumii, että onpa aika piukka. Ystäväperheen poika nimesi tyypin jo melko pienenä K*simieheksi, tämä kun hörppäsi jaksossa jos toisessakin omaa virtsaansa henkensä pitimiksi.

Vedenpitäville sukille ei nyt juuri ole kyllä käyttöä, sillä vaelluskenkäni eivät päästä vettä sisäänsä. Kengillä on kävelty nyt noin 80 km ja jalkani alkavat tottua niihin. Sain aikaan yhden pienen rakon kantapään sivulle viikon aikana, mutta muuten kengät alkavat tuntua melkoisen hyviltä. Varret eivät ole enää niin kovantuntuiset, tai sitten nilkkani ovat kouliutumassa. Alan pitää vaelluskengistäni päivä päivältä enemmän ja olen tyytyväinen ostokseeni. Samoin Decathlonin sukat ovat osoittautuneet aika hyviksi ja näyttävät kestävän pesuakin. 

Kun aloittelin kävelemistäni syyskuun alussa, riitti valoisaa aikaa kaikkiin työvuoroihin mennessä ja niistä tullessa. Nyt päivä on lyhentynyt merkittävästi, eikä valoisaan aikaan pääse enää kuin parista vuorosta kotiintullessa. Aluksi pimeässä käveleminen tuntui hieman pelottavalta, etenkin kun osan matkaa joudun kävelemään tien reunaa ilman katuvalaistusta. Olen jo oppinut muutamat kohdat tienposkessa, jossa ei kannata astua pientareen ulkopuolelle, tai kellahtaa syvälle ojaan. Samoin olen tottunut siihen, etteivät kaikki autoilijat vaihda pitkiltä valoilta lyhyille tähteni, vaan häikäisevät reippaasti silmiini. Ilmeisesti heijastimeni ja valaisimeni toimivat kohtuudella, sillä en ole pelästynyt kuin pari kertaa melko likeltä mennyttä autoa. Talvipäivänseisaus on tänä vuonna 22.12. ja silloin, alle kahden kuukauden kuluttua päivä alkaakin jo pidentyä! 

Päivän kävelymusiikiksi ehdotan Frankie Ballardin kappaletta Helluva Life, koska sillä on niin hauska nimi.