Lentolippu on hankittuna, uudet kengät ovat tuossa vieressä lattialla, villasukkiakin on hankittu! Elokuun alussa lennän sisareni luokse Englantiin ja kävelemme viikon matkan Friarysta rannikolle Lyme Regisiin.
Hanwagin kengät tuntuvat todella hyviltä ja kevyiltä, en ole pitänyt niitä vielä kuin sisällä, mm. kokatessani. En usko, että ne vaativat niin suurta sisäänajoa, kuin nahkaiset Meindlit. Huomenna viimein pääsen kokeilemaan kenkiä, en toivo sadetta muista syistä, mutta olisi hyvä kokeilla kenkiä kyllä märällä kelilläkin. Englannissa voi nimittäin sataa!
Ostin Tallinnasta uusia sukkia, jotka tuntuvat oikein hyviltä nekin. Kolme paria 9 eurolla, joten ei voi kauheasti valittaa, jos ne ovatkin susia jo syntyessään. Kokeilen niitä heti pikimmiten ja pesen myös, että näen mitä niille tapahtuu pyykissä. Sain myös hankittua lisää jo caminolla kehumiani sadehousuja uuden parin itselleni varalle ja sisarelleni samanlaiset. Housut ovat Gelert-merkkiset. Katselin eilen firman sivuja ja intouduin tilaamaan vähän lisää sen merkin tuotteita Englannista, paitoja ja housut. Ne toivon mukaan tulevan ensi viikon lopulla, ehdin testailla niitäkin.
Päivän kävelymusiikiksi suosittelen teille lämpimästi Blake Sheltonin biisiä Came Here to Forget.
Pitkään olinkin aika mukavassa flow-tilassa, jossa pelkkä menolippu Lontooseen riitti. Tuntui, että onhan tässä aikaa ja ehtiihän sitä myöhemminkin. Viime viikolla hankimme paluuliput minulle ja Kammenpyörittäjälle, palaamme caminon jälkeen muutaman päivän kuluttua Lissabonista. Niinpä minun ei tarvinut enää miettiä sitä matkan osuutta.
Tämän viikon alussa laskeskelin kilometrejä, tuijotin kalenteria ja minua alkoi kuumottaa se, miten pääsisimme järkevimmin Englannista caminon aloituspaikkaan. Pääsiäinen vaikuttaa niin kulkuyhteyksiin kuin hintoihinkin ja harmillisesti kävi niin, että joudumme matkustamaan kesken pääsiäisen. Olisi ollut parempi, jos olisin päättänyt lähtöpäiväni kotoa muutaman päivän aikaisemmaksi.
Tutkin yhden päivän erilaisia reittejä niin junalla kuin lentäenkin. Minua olisi periaatteessa kiinnostanut junamatka Englannin Kanaalin alitse Pariisiin ja siellä tehtävä vaihto Biarritziin menevään junaan. Se vaikutti mukavan pitkästyttävältä, etenkin Pariisin jälkeen. Vaihtoaikaa Pariisin yhdeltä juna-asemalta toiselle moitittiin eri lähteissä tiukahkoksi. Ilmeisen mahdollinen se on, koska sellaista lippuyhdistelmää iloisesti myydään. Junamatkassa menisi kokonainen päivä ja silti pitäisi mennä sisareni asuinpaikasta Lontooseen edellisenä päivänä, joten matkustamiseen menisi yli vuorokausi. Juna olisi perillä vasta lähellä puolta yötä Biarritzissa, joten taas tarvitsisimme majoitusta ennen viimeistä siirtymää.
Lentovaihtoehtoja tuntui aluksi olevan aivan mahdottomasti. Hyvin pian selkeni se, että halpalentoyhtiö sen pitäisi olla, jotta yhdensuuntainen matka ei tulisi kohtuuttoman kalliiksi. Etsin lukemattomia erilaisia reittivaihtoehtoja, sillä Lontoon lisäksi muita mahdollisia lähtöpaikkoja Englannissa oli useita. Kartoitin sitä, minne meidän kannattaisi lentää, Espanjan puolelle, vai Ranskaan.
Lopulta tuttu Ryanair oli kuitenkin se, joka parhaiten soveltui tarpeisiimme. Ahkeran viestittelyn jälkeen sovimme, että etenisimme tätä polkua ja varaisin meille lennot Standstedista Biarritziin pääsiäissunnuntaille ja olisimme perillä Ranskassa jo ihmisten aikaan. Minua jännitti, sillä hinnat olivat nousseet muutaman kymmenen puntaa parissa päivässä ja paikkoja "oli jäljellä" (kaikki tietävät mitä se tarkoittaa) vain 4. Tänä aamuna sain liput hommattua ja nyt on melkoisen helpottunut mieli.
Minulla on vetämässä tiedustelut siitä, miten pääsemme kulkemaan pääsiäisen pyhäpäivänä Biarritzista St Jean Pied de Portiin ja olen varannut alustavasti majoituksen caminon lähtöpisteestä. Näin ollen vaikuttaisi siltä, että pääsemme aloittamaan caminomme 28.3. tai viimeistään 29.3. jolloin meille jäisi joko 36 tai 35 päivää kävellä perille Santiago de Compostelaan ollaksemme perillä 2.5.
Ainakaan vielä en ole valmis tinkimään tavoitteestani olla perillä juuri syntymäpäivänäni, se on ollut koko homman idea alusta asti. Käyttämäni opaskirjan mukaan kävelyetappeja olisi 34, mutta yleensä se ihmisillä venyy päivän tai kaksi, kun haluaa pitää pieniä breikkejä kävelystä. Aikataulua on myös mahdollista kuroa päivän tai kaksi kokoon, mikäli joissakin osuuksissa kävelee päivittäin enemmän. Mutta kaikkea sitä on turha vielä spekuloida, kun yhtään kilometriä ei ole kävelty.
Camino alkaa käydä todellisemmaksi päivä päivältä. Olen käyttänyt nyt rahaa jo melkoisesti matkalippuihin, mutta kun pääsemme oikeasti matkaan, aion tulla toimeen muutaman kymmenen euron päiväbudjetilla. En usko, että albergueihin on huhtikuussa vielä kovin kova tungos, mutta matkan varrella on paljon myös muita edullisia majoituksia. Voimme tarvittaessa ja halutessamme turvautua välillä niihin. Olen yhä iloisempi siitä, että menneen vuoden ajan säästin hiki hatussa rahaa, että camino olisi mahdollinen yhdessä vuorotteluvapaakorvaukseni ja säästöjen turvin. Päätöstä korvauksen maksamisesta (!) ja suuruudesta odottelen aivan lähipäivinä, hakemukseni on sentään vaihtunut statukselta vastaanotettu statukselle käsittelyssä.
Näin aamuisten matkavalmistelujen iloksi suosittelen kävelymusiikiksi soittolistani ainoan kappaleen, jossa puhutaan lentokentistä. Sen esittää Casey James ja sen nimi on Crying On A Suitcase. Onneksi sisarellani ja minulla on rinkat, niin tämä ei voi koskea meitä.
Aika tuntuu taas loikkivan hurjaa vauhtia eteenpäin, joululoma vilisee silmissä ja viimeiset 10 työvuoroa ennen vuorotteluvapaan alkamista tuntuvat tulevan vastaan nopeammin kuin 24 tuntia vuorokaudessa. Aloittaessani tätä blogia oli caminolle lähtemiseen yli puolitoista vuotta, nyt siihen on aikaa noin 12 viikkoa. Ajatukset alkavat olla kävelyssä ja Espanjassa aika usein.
Konkreettisia lähtövalmisteluita olen tehnyt vapaan järjestämisen ja matkaa varten säästämisen lisäksi aika vähän. Varusteluetteloni sijaitsee parhaassa tallessa, eli päässäni ja se on vielä melkoisen viitteellinen. Olen tehnyt joulunpyhinä muutamia hankintoja, jotka ovat joko postissa odottamassa tai matkalla sinne. Piakkoin minun on tehtävä jonkunlainen koepakkaaminen ja rinkan punnitus. Eikä sekään haittaisi, että heittäisin rinkan selkäänikin koemielessä.
Erään lähtötunnelmaan virittävän ostoksen tein tänään aamulla, sellaisen joka todella tekee lähtemisestä todentuntuista. Nyt minulla on lentolippu, yhdensuuntainen. Lennän vähän ennen pääsiäistä Englantiin, jossa tapaan sisareni. Vietämme pääsiäistä hänen tämänhetkisessä asuinpaikassaan ja lähdemme sitten yhdessä kohti seikkailuamme. Caminon jälkeistä paluuta Suomeen en ajattele vielä, se on sitten sen ajan juttu.
Se minua hieman huvitti aamulla, kun katselin lentolippujen hintoja Jyväskylästä Vantaalle. Olisin saanut pulittaa yhdensuuntaisesta 35 minuutin lennosta kaksinkertaisen hinnan verrattuna lentolipun hintaan Helsinki-Vantaalta Heathrow'lle. En ostanut. Pyysin Kammenpyörittäjää ottamaan vapaata tuona lähtöäni edeltävänä päivänä ja vievän minut Vantaalle, jäämään yöksi kanssani sinne ja varmistamaan, että varmana menen lentokoneeseen ja että hänen kuusiviikkoinen poikamieselämänsä varmasti pääsee alkamaan. Sen hän lupasi tehdä. Viimeisenä Suomen iltanani menemme syömään lempiravintolaamme Passioon, se käy juhlistamisesta enemmän kuin hyvin.
