Paljonko painaa 10 kiloa?

Pakkaaminen on minulle todella vastenmielistä täysin riippumatta siitä, millaiselle matkalle olen lähdössä. Niin nytkin, olisi paljon kivempaa, että tavarat omia aikojaan loikkisivat rinkkaani ja soljet napsahtaisivat kiinni ja minun tarvitsisi vain ottaa ja lähteä. Niin ei kuitenkaan käy, vaikka odottaisin lähtöä edeltävään iltaan. Olen kyllä odotellut aika pitkään.

Eilen tein rinkan ensimmäisen koepakkaamisen. Rinkka on ollut jo yli kuukauden Reippaan entisessä huoneessa odottamassa sisältöä. Eilen ryhdistäydyin sen verran, että etsin kaapeistani kaikki liikuntavaatteet. Muutama pariton sukka tuli esiin ja sain kasattua melkoisen röykkiön vaatteita, jotka voisin ottaa mukaan. Otin mukaani vierashuoneeseen niin henkilö- kuin keittiövaa'ankin, sillä nyt olisi grammasta kiinni, niin tarkkaa tämä on!

Valikoin ensin paitoja. Ostin viime syksynä Berliinin tuliterästä Decathlonista kauniin merinovillaisen pitkähihaisen paidan, samoin ohuita lyhythihaisia paitoja muutamalla eurolla. Punnitsin niitä käsissäni ja oikeasti vaa'allakin ja valikoin näteimmän väriset ja kevyimmät. Tällä erää olen valinnut mukaan otettavaksi kaksi pitkähihaista ja kaksi lyhythihaista paitaa. Housuiksi valitsin myös Decathlonista ostamani caprimittaiset juoksutrikoot ja suoralahkeiset ulkoiluhousut viileitä päiviä varten. Kelpuutin kasaan myös tykit, eli pitkät kalsarit, vaikka toivon, ettei joutuisi niitä käyttämään, sillä en kotimaassakaan käytä niitä kuin vasta pakkasilla. Tosin tuuli ja sade voivat olla suurempi syy käyttää niitä kuin ilman lämpötila. Hameiksi tulee mukaan tietysti paljonpuhuttu Macabi Skirt, jonka rikkinäisen säätönauhan ehjä korvaaja on matkalla, saattaa tulla jo tänään. Otin myös toisen hameen, vanhan lyhyen kesähameeni, jota sanon tyttöhameeksi, koska se on lapsellinen ikääni ajatellen. Alusvaatteita otin kolme käyttökertaa ja sukkia kolmet. 

Siviilivaatteiksi iltoja varten otan mukaan mustat pellavahousut, jotka mainitsin jo viime postauksessa. Iltapaidaksi valitsin rimpsuisen pitkän paidan, jonka voi kuivata rytistettynä, eikä haittaa vaikka sen ryttää rinkkaan miten sattuu. Myös hameitani voin käyttää iltaisin. Yövaatteiksi otan mustat trikoot ja jonkun pitkähelmaisen paidan, niitä voi käyttää myös hameen ja fleecen kanssa majoituksissa iltaisin. Olen ymmärtänyt, että muoti ja koreat vaatteet eivät ole caminolla kovin korkeassa kurssissa. Ei sillä, että minua haittaisi, vaikka jollakulla olisi peräkärryllinen kauniita vaatteita mukana. Minulla ei tule olemaan, eihän minulla edes ole peräkärryllistä kauniita vaatteita.

Päällysvaatteiksi mukaan lähtee vettäpitävä punainen takkini, jossa on sopivasti taskuja ja vetoketjut kainaloissa tuulettamista varten. Siinä on myös lipallinen huppu, joten sateella saan kasvoni suojaan. Jo mainittujen pitkälahkeisten housujen päälle voi vetää kevyet sadehousut, jotka ostin kympillä Tallinnan jostain urheilukaupasta. Ne ovat melko reippaan kokoiset ja leveälahkeiset, joten uskon, että ne saa puettua ja riisuttua ilman, että kenkiä täytyy riisua välissä. Pitää vielä kokeilla sekin asia. Otan mukaan molemmat SealSkinz-hanskani, joista toiset sisareni voi halutessaan ottaa. Minulla on myös kahdet SealSkinz-sukat erimittaisin varsin, nekin tulevat mukaan pitämään jalkojamme kuivina. Säärystimien kanssa vielä arvon, samoin kenkiin tulevien irtonastoitusten. 

Elektroniikkaosastoa tulee olemaan iPad, joka sivumennen sanoen painaa suojakuoren kanssa 807 g ja puhelin, sekä laturit kumpaankin. Pieni varavirtapulikka, jonka varsinaista nimeä en tiedä, lähtee mukaan myös, mikäli painojen puolesta mahtuu. Sen voi ladata majoituksissa ja siitä saa noin puhelimellisen virtaa, mikäli sähköä ei muuten ole saatavissa. Erillistä kameraa en ota mukaan, meinaan pärjätä puhelimen ja tabletin kameroilla. Puhelinta varten otan jonkun tukevan pienen muovipussin sadepäiviä varten, ettei puhelin saa kosteutta. 

Kosmetiikkaosasto on hyvin maltillinen. Pieneen pussiin mahtui saippuapala, hammasharja ja -tahna, kampa, deodorantti, rasvatuubi ja huulirasva. Toiseen pieneen pussiin pakkasin tavallisia laastareita, desinfiointilappuja, hiertymien hoitoon voidetta ja rakkolaastareita. Vielä on otetettava jotain särkylääkkeitä. Nenäliinoja ja wc-paperia tulee mukaan myös. Aurinkorasvaa ja hyttyskarkoketta ostan matkan varrelta, kun niille tulee käyttöä.

Ruokailuun liittyviä välineitä otan hyvin vähän, setin jossa on lenkillä kiinni toisissaan lusikka, haarukka ja veitsi, pieni Leatherman ja juomapullo. Kevyt kokoontaittuva istuinalusta on monikäyttöinen, sille voi kerätä eväänsä, tai laittaa tauolla repun alle, jos maasto on kostea. Muutamia kevyitä muovipusseja sulloin rinkan sivutaskun nurkkaan roskapusseiksi, tai muuhun väliaikaiseen suojaamiseen tai kantamiseen.

Rinkan alaosan erilliseen osastoon tein majoitusvaraston. Sen osan saa kyllä yhdistettyä rinkan suurempaan osaan avaamalla niitä yhdistävä vetoketju, mutta arvelen erillisten lokeroitten olevan hyvä tapa pitää yllä järjestystä tavaroitten kanssa. Alaosan lokeroon laitoin makuupussin, silkkipussin, lutikkalakanan, rinkan sadesuojan ja sadehousuni. Mietin vielä ottaisinko retkityynyn mukaan, se ei veisi paljon tilaa. 

Lentomatkojen ajaksi kävelysauvat täytyy laittaa rinkkaan, onneksi ne taittuvat hyvin pieneen tilaan. Ensimmäiselle lennolle minulle tulee mukaan kahdet sauvat, sillä vien toiset sisarelleni, mutta reppuni kevenee niiltä osin, kunhan saan tuliaiseni toimitettua. Samoin toinen lutikkalakana vaihtaa reppua, kun pääsen Englantiin.

Kirjallisuutta tulee mukaan vain aiemmin esittelemäni opaskirja, jolle valitsen myös sopivan muovipussin suojaamaan sitä. Lompakkooni tulee luottokortti, visa-electron, vähän käteistä ja henkilökortti. Upouusi henkilökorttini kelpaa onneksi kaikissa neljässä maassa, joihin reissullani olen menossa, joten kosteudella arempaa passiani en ota mukaan lainkaan. Passin kuvakin on niin kamala, mutta niin on kyllä henkilökortissakin. Siihen täytyy varmasti käydä joku erillinen valokuvauskurssi, kuinka ottaa mahdollisimman epäedullinen kuva ihmisestä. Pilgrim credencialit suojakuorineen ostamme vasta St Jean Pied de Portista. Niihin keräämme leimoja matkanvarren majoituksista ja kahviloista. Alkumatkasta riittää yksi leima päivässä, viimeisillä satasilla tarvitaan kaksi leimaa päivässä todistamaan, että olemme kävelleet matkan.

Nyt ne ovat niin puhtaat, että niistä vois vaikka syödä. Vitsivitsi

Jalkineiksi päätin lopulta ottaa tosiaan Meindleitten lisäksi Fivefingersit ja Crocsit. Talven takaterassilla kylmähoidossa olleet rakkaat tonttikenkäni pääsivät tänään lämpimään kylpyyn ja varvastossut täytyi etsiä. Meindleitten mehiläisvahakäsittely on tänään ohjelmassa. Mehiläisvaha muuten tuoksuu niin miellyttävälle, että sitä tekisi mieli sipaista leivän päälle, mutta aion vastustaa kiusausta, voisi olla ruoansulatuskanaville aika livakkaa ainetta. 

Ajolasini on parhaat aurinkolasini ikinä

Pieniä vaatejuttuja ovat vielä hattuni, jota edelleen arvon, onko se ihan typerä vai ihan hauska, suuri ohut huivini ja trikoinen putkikauluri, HAD. Iltakäyttöön on yhdet ohuet sukat ja yhdet paksummat. Pyyhkeeksi valitsin Decathlonin mikrokuitupyyhkeen, joka painaa vähemmän kuin mikään puuvillapyyhe ja kuivuu nopeasti. Se täytyy nimikoida, sillä samanlaisia on varmasti monessa paikassa kuivumassa useitakin. Suuria hakaneuloja pyykkien ripustamista varten vielä tarvitsen.

Asettelin melkein kaikki yllämainitut inkkeet reppuuni, eikä se tullut täyteen. Toiset sauvat ovat varastossa käytön jälkeen, ne täytyy muistaa hakea sisälle ja taitella mukaan toista pakkauskertaa varten. Minua jännitti laittaa reppu vaa'alle, pelkäsin sen olevan yli kymmenkiloinen. Mutta mitä vielä, reppu painoi vain 7.5 kg. Nyt siinä olivat kaikki kävelyvaatteeni, joista yksi vaatekerta tulee olemaan tietysti aina päälläni, sekä noin kilon verran sisareni käyttöön tulevia tavaroita. Kyllähän se reppu painavalta selässäni tuntui, muttei pelottavan painavalta. Olen lukenut Camino Foorumilta miten painavia rinkkoja jotkut kuljettavat ja siellä ollaan yleisesti sitä mieltä, että kaikki yli kymmenen kilon on sekä liikaa, että turhia tavaroita. 

Liitän tämän postauksen loppuun vielä varsinaisen varustelistan itselleni muistilistaksi ja ehkäpä avuksi muillekin caminolle lähteville. Tarkennan listaa vielä pakkaamisen edistyessä. Lisäkset ja muutokset sinisellä.

Camino-varustelista 

Kävelyvaatteet

• pitkä- ja suoralahkeiset kävelyhousut
• caprimittaiset juoksutrikoot
• merinovillainen pitkähihainen paita
• ohut pitkähihainen kävelypaita
• Macabi Skirt
• lyhyt tyttöhame
• 2 ohutta t-paitaa (teknistä kangasta nekin)
• 3 settiä alusvaatteita
• 3 kävelysukat, joista yhdet on merinovillaiset
• SealSkinz-sukat (vettäpitävät)
• ohuet pitkät välihousut
• vedenpitävä vaellustakki
• sadehousut
• SealSkinz-hanskat (vettäpitävät)
• säärystimet
• ohuet hanskat
• HAD-kauluri
• hattu/pipo

Kantamiseen

• 50+10 litrainen naistenmallinen Deuter-rinkka
• pieni kevytreppu (iltakäyttöön ja lentomatkojen käsimatkatavaroita varten)

Jalkineet ja muuta

• Meindl-vaelluskengät
• Fivefingerit
• Crocsit
• kävelysauvat
• istuinalusta

Siviilivaatteet

• väljät pellavahousut joustavalla trikoovyötäröllä
• pitkähihainen trikoopaita yöpaitana
• rimpsuinen pitkä paita iltakäyttöön
• fleecehuppari
• uimapuku
• pitkät trikoot ilta- ja yökäyttöön
• 2 sukat, ohuet ja paksummat
• suurikokoinen huivi

Hygienia- ja lääkevarasto

• pala Oliva-saippuaa (hiuksille, iholle ja vaatteille)
• hammasharja ja -tahna
• huulirasva
• kampa
• ihovoidetta
• deodorantti
• (aurinkovoiteen ostan, kun sille on tarvetta)
• (hyttysmyrkkyä ostan, jos sille tulee tarvetta)
• särkylääkkeitä 
• rakko- ja tavallisia laastareita
• desinfiointilappuja
• haava- ja hiertymienhoitovoidetta
• Traumeel-voidetta lihaskipuihin
• pinsetit
• pyyhe (isompi ja pienempi)
• Scrubba-pesupussi
• korvatulppia
• nenäliinoja
• wc-paperia

Eletroniikka

• vivofit (toimii myös rannekellona)
• puhelin
• kuulokkeet
• Samsung-tabletti
• laturi puhelimeen ja tablettiin
• otsalamppu
• vara-akku puhelimen lataamiseen
• pistorasiaan laitettava jakaja, jolla saa kaksi laitetta latautumaan yhtä aikaa (mikäli pistorasioista on puutetta majoituksissa)

Ruokailu

• lusikka, haarukka, veitsi
• pieni Leatherman
• juomapullo

Muuta

• Camino-opaskirja
• pilgrim credencial (ostamme StJPdP:tä)
• lompakko
• henkilökortti
• luottokortti
• visaelectron
• hieman käteistä (max 20 euron seteleinä)
• eurooppalainen sairasvakuutuskortti
• vakuutuskortti
• kopiot lentolipuista ja passin tietosivusta ja henkilökortista (samat skannattuina ja sähköpostiviesteinä puhelimessa ja tabletilla)
• muovipusseja
• suljettava varustepussi, johon kerään erilleen kävelyvaatteet
• suuria hakaneuloja
• 2 remmiä rinkan ympärille (lentomatkoille sitomaan rinkat omat remmit, etteivät ne tartu minnekään ja rikkoudu)
• muutama nippuside
• jeesusteippiä
• aurinkolasit
• heijastin

Nukkuminen

• makuupussi
• silkkipussi
• retkityyny
• lutikkalakana

EDIT 9.5.2016 caminon jälkeen: Vilkaise myös myöhempää postausta, jossa kommentoin tätä ennen matkalle lähtemistä tekemääni varusteluetteloa.

Pakkaamisen ohessa on mukava kuunnella myös kävelykäyttöön kelpaavaa kappaletta Why Don't We Just Dance, se esittää yksi countrymusiikin lukemattomista sievistä pojista, Josh Turner. Hän täyttää tänä vuonna 34 vuotta, joten selkeästi hän on vielä poika minun näkövinkkelistäni. Ja sievä aivan varmasti. 

Keskeneräistä, valmista ja kokonaan aloittamatta

Tasan kolmen viikon kuluttua olen Lontoossa sisareni kanssa, olemme toivoaksemme muistaneet kääntää kellojamme, sillä yöllä on siirrytty kesäaikaan. Mikäli tämänhetkinen unirytmini jatkuu, olen valvonut yöllä tunnin tai kaksi, sekä tottumuksesta että jännityksestä. Tuona pääsiäissunnuntain aamuna olemme pian lähdössä kohti Standstediä lentääksemme Biarritziin, Ranskaan. 

Nyt tuntuu kaksijakoiselta, toinen puoli minusta on sitä mieltä, että onneksi siihen on vielä kolme viikkoa ja toinen puoli iloitsee, että aikaa on vain sen verran. Valmisteluni alkavat olla hyvällä mallilla, vaikka rinkan koepakkaaminen on edelleen tekemättä. Reippaan entisessä huoneessa, joka on nyt vierashuone, on kokoelma varusteitani kannellisessa muovilaatikossa ja kaikki, mitkä eivät mahdu laatikkoon, ovat sen kannen päällä ja lähistöllä. Vaatevalintojani minun täytyy vielä tuumia, mutta koepakkauspäivä on huomenna. 

Meindlit ovat olleet pääasialliset kenkäni nyt muutaman kuukauden ajan, olen kulkenut niissä kaikenlaiset menoni ja ne ovat yhtä jalkojeni kanssa. Aion tehdä kengille vielä perusteellisen mehiläisvahakäsittelyn, vaikken ole kastellut jalkojani maastureissani kertaakaan alun ahkeran rasvaamisen ansiosta. Olen tarkistanut kenkien nauhat, ne ovat edelleen hyvässä kunnossa, sillä en nauhoita kenkiä kovin tiukkaan. Etenkään metallilla korjattu nilkkani ei siedä tiukkaa nauhoitusta, vaan kenkä alkaa herkästi puristaa, mikäli nyöritän liian piukkaan. Pohjallisten tilanne on vielä tarkistettava, vaativatko ne uusinnan. Kengillä on kävelty nyt ainakin 1000 kilometriä, eivätkä ne häpeä uudesta lainkaan, päinvastoin ne ovat juuri sopivasti muotoutuneet jalkoihini. Onneksi aloitin kenkien käytön riittävän ajoissa. 

Toisiksi jalkineiksi ajattelin Fivefingersejä, lähinnä iltakäyttöön. Ne vievät hyvin pienen tilan ja ovat kevyet, mutta aloin epäillä, että mahtuvatko päivän vaelluksesta mahdollisesti turvonneet varpaani omiin kolosiinsa ja onko ohutpohjaisilla jalkineilla kiva kävellä varsinaisen vaellusetapin jälkeen. Crocsit otan mukaan kumminkin, sillä niillä voi mennä tarvittaessa suihkuun ja ne mahtuvat jalkaan tuli mitä tuli. 

Iltavaatteiksi tuumin ottaa mustat pellavaiset housuni, joissa on miellyttävä trikoinen vyötärö ja leveät lahkeet, ne saavat olla ryppyiset ja jos niitä tarvitsee pestä, ne kuivuvat nopeasti. Joku trikoinen iltapaita minun tarvinnee vielä hankkia. Joku monista Decathlonin fleecetakeistani päässee myös mukaan taukotakiksi ja iltojen viileyteen. Mitään paksua hupparia tai villapaitaa en aio ottaa mukaan. 

Arvatkaa mitkä ovat vielä aloittamatta? Ne säärystimet. Puikot törröttävät edelleen lankakerässä ja käsityö on sillä tasolla, että harkitsen montako silmukkaa puikkoa kohden. Säärystimet ovat täsmälleen samassa vaiheessa kuin espanjankurssini, aloittamista vaille valmis. Kielikurssin kanssa vakuuttelen itselleni, että näin en varmasti ehdi unohtaa mitään, kun en ole opetellut mitään liian aikaisin unohdettavaksi. Totuus on tietysti se, etten vain ole saanut aikaiseksi kuunnella edes sitä muutaman tunnin kevytkurssia. Ehkäpä yllätän itseni ja aloitan kutomisen ja laitan kielikurssin soimaan samaan aikaan? Tai sitten en. Aivan tarkalleen ottaen olen kyllä kuunnellut kielikurssia 8 minuuttia 15 sekuntia, joten kyllä se siitä. Tuossa on vain liian houkutteleva nappula painettavaksi, tuo torkku.

Eilen lisäilin hieman kappaleita kävelycountrykansiooni, jossa on nyt 121 kappaletta. Ehdotan päivän kävelymusiikiksi pahaenteiseltä kuulostavaa kappaletta Better Dig Two, jonka esittää The Band Perry. Juuri niin pahaenteinen on tarinakin, tälle naiselle ei aleta ryppyillä.

Asiakaspalvelu testissä ja muita juttuja

Aloin tässä sovitella tarkemmin Macabi Skirtiäni ja huomasin, että sehän on rikki! Tai oikeammin lyhyen säätönauhan toisen pään kiinnike on rikki. Hameen housuiksi muotoilu ei niin ollen onnistu, ellen ala viritellä jotain omia kiinnikkeitäni. Ei kyllä huvittaisi sen verran kalliiseen vaatteeseen. Niinpä otin kuvan tästä vakavasta takaiskusta ja laitoin pienen kyselyn Utahiin, että mitäs nyt tehdään. Kello tikittää, lyön itseni kanssa vetoa, että sieltä vastataan viimeistään huomenna. Haluan olla positiivinen ja uskoa, että vastauksessa jo kerrotaan minulle lähetetyn uusi nauha ehjin kiinnikkein.

EDIT: Nyt sain jo vastauksen alle kaksi tuntia myöhemmin, että uusi osa lähetetään minulle! Olen tosi tyytyväinen ja sitten vielä lisää, kun uusi nauha on perillä.

EDIT 2: Nyt 11.3. nauha on ollut yli viikon matkalla ja näyttäisi, että se on jo saattanut jättää USA:n. Olen toiveikas, että se ehtii ennen kuin lähden kotoa 21.3. (nauruhymiö) Jollei se ehdi, niin minun pitää kai fiksailla sitä rikkinäistä nauhaa, onneksi en heittänyt sitä pois edes konmarinoinnin hengessä. 

Olen viettänyt pilvisen pakkaspäivän pyykkihommissa ja Camino Forumia lueskellen. Siellä on kyllä käsitelty aivan kaikki caminoon liittyvät aiheet ja lukuisia siihen liittymättömiäkin. Kuten kaikilla pitkään olemassa olleilla forumeilla, on tälläkin nopeasti huomattavissa paljon äänessä olevat kaikentietäjät. Myös oikeita forumriitoja on nähty ja näyttäviä forumilta poistumisia. Minä olen vain tyytynyt lueskelemaan ja pari kertaa tykkäämään muutamasta kommentista. Olen oppinut tänään, että moni tosiaankin kävelee sateella ja kovalla auringonpaisteella sateenvarjo päänsä päällä. Sellaisia varjoja löytyy, jotka saa kiinni rinkan hihnaan, jolloin kädet jäävät vapaiksi. Minulla on kyllä sadetta pitävä takki ja housut, joten en aio hankkia ainakaan etukäteen sateenvarjoa, en sitä hienointa merkkiäkään. 

Eilen tein periaatepäätöksen, etten hanki uutta, pienempää tablettia postausten tekemistä varten, vaan otan mukaan muutaman vuoden vanhan iPadin, vaikka se painaakin jonkun verran. Olen vähän unohtanut sen käyttämisenkin, kun vaihdoin Android-puhelimeen muutama kuukausi sitten. Eilen Opiskelija auttoi minua tyhjentämään tabletista kaiken turhanaikaisen, mutta se ei tunnu yhtään kevyemmältä! En ymmärrä! 

EDIT 11.3.2016: Olen hirveä takinkääntäjä ja ostin sittenkin uuden, pienen tabletin. Se on Samsung GALAXY Tab S ja olen jo saanut sen päästämään kruunokorkin poksahdusäänen aina, kun saan sähköpostin ja laite värisee ihan kaikesta, ilmeisesti se on onnellinen kuten kehräävä kissa. Tässä tarvitaan Opiskelijaa ja hänen taikasormiaan säätämään laite äidinkestäväksi! iPad siirtyi Kammenpyörittäjän käyttöön, mutta hän oudosti hylkii sen pinkkiä suojakuorta. Eikä pinkki latausjohtokaan miellytä. Merkillistä.

Löysin Samsungiini Bloggerin sovelluksen, jolla kokeilin tehdä pieniä postauksia, mutta eihän se toiminut juuri mitenkään, kuvia ei saanut lainkaan laitettua, joten poistin sovelluksen. Olisi ollut kätevää laittaa puhelimella pieniä yhden kuvan postauksia.

EDIT 11.3.2016: Ongelma ratkesi yllämainitulla takinkäännöllä, nyt voin tehdä postauksia tabletilla melko kätevästi, kun vain muistan ottaa kuvia myös sillä laitteella. En vielä ole perehtynyt miten kuvia saisi (muuten kuin vahingossa, jota en osaa toistaa) siirtymään laitteelta toiselle, puhelimesta tablettiin, tai toisinpäin. 

Kävelymusiikiksi suosittelen Eric Churchin kappaletta Guys Like Me. 

Ripeää hamekauppaa ja saippuavaahtoa

Tilasin viime torstaina Utahista hameen ja jo eilen se tuotiin kotiovelle kuoressa, jonka päällä luki "extremely urgent". Pikkuisen liioittelua, mutta sillä postimaksulla kyllä voi odottaakin toimitusta vähän normaalia rivakammin. Hame oli sellainen kuin odotinkin, nopeasti kuivuvaa kangasta. Ainoa hikkaus on se, että se saattaa olla aavistuksen suuri minulle, mitä ei yleensä koskaan käy vaatteita hankkiessani. Mutta luulenpa, että Macabi Skirtistä tulee lempivaatteeni caminolle, joka alkaa olla niin lähellä, että pitää jo miettiä ostetaanko minun lempijuustoani tai -jogurttiani enää uutta purkkia. 

Hameella on monta käyttötapaa, sen voi kääriä shortseiksi polven tienoille, tai nostaa helmoja keskeltä niin, että hameesta tuleekin housut. Taskuissa on syvyyttä ja osassa on vetoketjut, joten pieni lompakkoni ja puhelimeni sujahtavat niihin helposti. 

Kokeiluni saippuoiden maailmassa on edennyt siihen pisteeseen, että olen päättänyt lähteä matkaan Oliva-saippuapala mukanani. Se tuoksuu paljon vähemmän epämiellyttävälle kuin tummemman vihreä marseillesaippua. Olen pessyt Olivalla hiuksiani nyt reilun viikon verran ja pidän tuloksesta kovasti. Saippua vaahtoaa erilämpöisissä vesissä mukavasti, mutta vaahto kuolee nopeasti ja on helposti huudottavissa pois, vaikkei vettä olisikaan holvattavasti kotisuihkun tapaan. Hiukset on helppo kammata kosteina ja olenkin päättänyt ottaa hiusharjan sijaan kunnollisen kamman mukaani, sekin vie hieman vähemmän tilaa kuin harja. 

Kokeilin myös vaatepesua Olivalla ja tuntui toimivan siinäkin hyvin. Pesin sillä pari päivää sitten ostamani Falken sukat, joissa on merinovillaa. Sukat ovat napakat, mutta alkoivat heti ensimmäisenä käyttöpäivänä nukkaantua huomattavasti. Se nyt ei käyttämiseen vaikuta, mutta olipa silti huomio. Nyt pitää vain löytää sopiva rasia saippuapalalle, ellen päädy pussisäilytykseen. Saippua vaikuttaa kuivuvan mukavasti parissa tunnissa. 

Päivän kävelymusiikiksi suosittelen Josh Turnerin kappaletta Your Man. 

Macabi Skirt

Olen miettinyt housupolitiikkaa caminoa ajatellen, enkä millään tahtoisi tavanomaisia vaellushousuja, joissa lahkeiden pituus on säädeltävissä vetoketjuin erotelluilla palasilla. Tällaisten housujen etu on tietysti niissä olevan taskut, sillä reissulla on hyvä pitää muutamia esineitä koko ajan saatavilla ja toisaalta lähes kiinni ihossa turvallisuusmielessä. Minulla on ollut yhdet tuollaiset housut, enkä paljon epämukavampaa vaatetta ole omistanut. 

Minulla on muutamat juoksutrikoot, joissa olen päättänyt taapertaa matkan ja niiden kanssa käytettäväksi tilasin tänään hameen, jonka nimi on Macabi Skirt. Luin siitä caminofoorumilta, jossa oli yleensäkin puhetta housuista ja hameista (siellä on puhetta aivan kaikesta ja sinne voi unohtua lukemaan tuntikausiksi). Muutama caminon jo kävellyt nainen vannoi Macabi Skirtin nimeen ja löysinkin sivulle, josta hameen sai tilattua Utahista, tuosta lemppariosavaltiostani USA:n maaperällä. Myös miehille on Macabi-hameita ja niille vannoutuneet käyttäjänsä.

Kuva Macabin sivulta

Saa nähdä kauanko hameeni saapumisessa menee ja kuinka osuva kokovalintani on, väri ainakin oli mukavannäköinen, minä kun en juuri kirkkaita värejä käytä. Hameessa on tuotetietojen ja käyttökokemusten mukaan mainiot taskut ja sen voi kietoa erilaisiin mittoihin ja housujen tyyliin, mikäli helmat ovat jossain kohtaa epäkäytännölliset. Hameessa voi mennä myös hyvin kirkkoihin ja sen kerrotaan kuivuvan nopeasti pesun jälkeen. Katselin Macabin instakuvia ja juuri sellaiset vaatteet miellyttävät minua. Jännää! Rahat lähtivät jo tililtäni, joten se puoli on ainakin hoidettu.

EDIT: Hameeni on jo matkalla, sain illalla sähköpostia, että paketti on lähetetty! Se joutunee tulliin, sillä postimaksun kanssa sen arvo ylittää reilusti rajan, jonka alle menevät tuotteet pääsevät läpi ilman lisämaksua.

Rahasta tulikin mieleeni, että nyt vuorotteluvapaakorvaushakemukseni on viimein käsitelty ja päätös tullut, huomenna saan ensimmäisen erän tililleni. Kyllä sillä rahalla sätkyttelee ja lisäksi otan jemmatililtäni kuukausittain säästämäni summan, enkä jää aivan mahdottomasti alle normaalien tulojeni.

EDIT: Raha-asioista lisää, sain eilen keltaisen Forex-pussin, Kammenpyörittäjä oli käynyt kaupunkireissullaan vaihtamassa minulle hieman puntia reissuni Englanti-osuutta varten. Alkaa tulla tunne, että hän todella haluaa minun lähtevän! 

Päivän kävelymusiikiksi ehdotan Randy Houserin kappaletta We Went. En löytänyt siitä official videota, mutta lyriikkavideo ajaa melkein saman asian. 

Pikkuostoksia

Kokeilin muutama viikko sitten pesuliuskoja, mutta tulokset eivät olleet niin rohkaisevia, että olisin valmis pelkästään ne taskussani lähtemään 770 kilometrin kävelylle. Sain vinkin luimupupulta, että oliiviöljysaippua voisi toimia yleissaippuana ainakin ihon ja vaatteiden pesuun. Niinpä kävin hankkimassa palikat Oliva palasaippua-nimellä myytyä tuotetta ja marseillesaippuaa, joka sekin on oliiviöljysaippuaa. Ostin ne Jyväskylän Ekolosta. 

Palasaippuassa on tietysti se ongelma, että sen pitäisi ehtiä kuivua käyttökertojen välillä. Sille pitää olla sopiva rasia ja sen lisäksi muovipussi, mutta se ei kosteanakaan sotke tavaroita rinkassa ja mitä vähemmän erilaisia pesuaineita on mukana, sen kevyempää. 

Kumpikaan saippuoista ei tuoksu kuivana mitenkään houkuttelevalle, enemmänkin terveelliseen kallistuvasti, muttei kuitenkaan pahalle tai vastenmieliselle. Olivan tuoksu on näistä kahdesta miellyttävämpi. Käytin kumpaakin suihkussa, ne vaahtosivat mukavan maltillisesti. Olivalla pesin hiukseni. Se tuntui oikein mukavalta hiuksissa ja jätti hiuksiin puhtaan liukkauden tunteen, samoin ihoon. Hiukset oli helppo kammata, vaikken laittanut niihin mitään hoitoainetta. Olen aikaisemmin käyttänyt marseillesaippuaa uusien villasukkien pesuun saadakseni neulejäljestä tasaisemamman näköistä ja ainakin se saippuapala oli riittoisa kuin mikä, se oli pihkan värinen.

EDIT: Hiustenpesuni taisi saada uuden suunnan nyt kerralla. Yleensä hiukseni ovat likaiset aina jo pesua seuranneena aamuna, mutta nyt eilisen saippuapesun jälkeen ne ovat vielä aivan julkaisukelpoiset. Pesen nyt muutamia kertoja Olivalla hiukseni, niin saan varmuuden, että se tosiaan toimii minun hiuksiini. 

Kun hiukseni kuivuivat ne olivat miellyttävän tuntuiset, puhtaat ja liukkaat, mikä viime mainittu ei välttämättä ole mukavaa, sillä hiukseni ovat lasiset muutenkin, eivät pysy kiinni ja hapsottavat sinne tänne. Jätin saippuat kuivumaan lautaselle saunan lauteille ja tutkin niitä myöhemmin. Kolmessa tunnissa ne olivat ihan pintakuivia, valmiit rasiaan tai pussiin. Kokeilen saippuoita vielä vaatteiden pesuun ja päätän sitten onko niistä jompikumpi seuralaiseni caminolla.

Muita ostoksiani tällä viikolla ovat olleet erilaiset pikkutilpehöörit. Ostin matkapakkauksen hampaidenhoitoon, erilaisia laastareita, haavanhoitovoidetta,  desinfioitinlappuja.

Korvatulppia ostaessa piti ottaa huomioon, että ne ovat nukkumiseen soveltuvia, osa tulpista on sopivia erilaisia työtehtäviin. Ostin yhden parin nyt ja kokeilen nukkua niiden kanssa. Aikaisemmin olen kokeillut nukkua tulpilla, mutta minusta on aina tuntunut, että päänsisäinen kohina on liian suurta. Nämä tulpat ovat pestävät ja monta kertaa käytettävät.

EDIT: Nukuin viime yön nämä uudet tulpat korvissani, tai ainakin jonkun aikaa. Jossain vaiheessa yötä otin ne pois, sillä ne tuntuivat tottumattoman korvissa keljuilta. Kun tarvetta ilmenee, nukun ne korvissa varmasti ihan hyvin.

Vaatepuolta kartutin monien naispuolisten caminonkävijöitten neuvosta suurella ohuella puuvillahuivilla, joka käy varapyyhkeestä, sen voi kääräistä hameeksi lanteille, ripustaa kerrossänkyyn näkösuojaksi ja kietoa viileinä iltoina lämmittämään olkapäitä. Löysin huivin Doubleoneboutiquesta, sieltä ostin Kullannupulle joulun alla hauskat hiiritossut. Ostin myös eräästä toisesta liikkeestä itselleni hatun. En ole ollenkaan hattuihminen, mutta luulen jonkunlaisen päähineen olevan tarpeen caminolla. Hattua pitää vielä hieman tuumia onko se minun juttuni vai ei.

Päivän kävelymusiikiksi ehdotan Luke Bryanin kappaletta Strip It Down.
Ei liity mitenkään erityisesti ostoksiini.

Pakettivuori

vissiin aika holotna

Aloin olla jo vähän anxious, kuten amerikkalaiset sanovat, kun lutikkalakanani eivät vain saapuneet. Amazonkin kyseli jo käyttökokemuksia ja muita arvosteluita lähetyksen saapumisesta ajallaan, rahatkin olivat siirtyneet aikapäiviä tililtäni, eikä pakettia vain näkynyt, ei kuulunut. Muita tilaamiani varusteita, paitoja ja pesuliuskoja vasta kevyesti odottelin. 

Eilen Kammenpyörittäjä haki minut töistä, mikä on harvinaista. Olemme näillä pakkasilla rääkänneet vain talouden bensamoottorista autoa liikkeelle ja ajaneet sillä vuoronperään. Hän sanoi, että postilaatikko oli ollut aivan täynnä paketteja ja yksi piti vielä hakea postistakin. Meillä se tarkoittaa lähintä Siwaa ja pyöräytimme kotimatkalla sen kautta. Paketti olikin sen verran suuri, ettei se olisi mahtunut päivän ainoanakaan pakettina postilaatikkoomme. 

Minulla oli minijoulu, kun olin riisuuntunut kaikista omistamistani talvivaatteista ja saanut talven viimeisen glögimukin nenäni alle. Paketeista kuorituivat kaikki odottelemani camino-varusteet ja vielä yksi sous vide-keittokirjakin. Oli hassua, että kaksi samanlaista paitaa tuli aivan eritavoin pakattuna. Toinen oli kääritty siististi muoviin ja paketti oli vain hieman itse tuotetta suurempi. Toinen samanlainen paita oli kuvan alimpana olevassa pahvilaatikossa niinikään paksuun muoviin käärittynä ja pakkauspahvilla vielä tuettuna. Ei varmasti mennyt paita rikki tuossa kuljetuksessa!

Aion kokeilla onko pesuliuskoista mihinkään. Ostin pakkaukset, joissa kussakin on 50 liuskaa. Yksi on shampoota, toinen saippuaa ja kolmas vaatteiden pesuun tarkoitettua. Jos ne ovat käyttökelpoisia, niin erinomaista. Vievät pienen tilan kantamuksissa, eivätkä ole sotkevia. Jos ne ovat vain auttavia, otan ne varmaan mukaani caminolle varapesuaineiksi. Jos ne eivät toimi alkuunkaan olen pulassa. Luin nimittäin eilen melkein kokonaan KonMari-kirjan ja sen mukaan toimimattomat, tarpeettomat esineet/tavarat pitää välittömästi heittää pois, kuten kirjassa runollisesti ilmaistaan se, miten tavarat hävitetään. Aivan kirjaimellinen pois heittäminen ei tulle kyseeseen, koska kierrätys. Tiedättehän, eihän sitä noin vain heitetä kaikkea pois.

Lutikkalakanat on kauniisti pakattu pieniksi kääröiksi omiin siisteihin pusseihinsa, niitä en mene tietenkään aukaisemaan ja toivon, ettemme joudukaan niihin sen enempiä kajoamaan. Pakkaus painaa 120 g, joten se ei ole liian painava otettavaksi varalta mukaan.

Tilaamani alennusmyyntipaidat saattavat olla caminon viimeisiä satasia ajatellen liian lämpimiä, mutta alkusatasilla huhtikuun alussa ne voivat olla hyvin tarpeellisia. Olen taitellut ne odottamaan uuden idolini Marie Kondon neuvoin.

Youtubessa on varmasti miljoona pätkää siitä, miten kaikki vaatekappaleet taitellaan konmarittain. Ihan kaikkeen minäkään en varmaan hurahda, sillä minulla ei esimerkiksi ole paljon sukkahousuja taiteltaviksi. Marie kertoo niiden taittelemisesta pitkät pätkät kirjassaan. En myöskään enää koskaan voi katsoa palloksi kääräistyjä nilkkasukkia tuntematta suurta sääliä niitä kohtaan, ne on vapautettava heti.

Eniten minua viehätti se, miten vaatteita kiitetään, kun ne riisutaan. Ne päästetään lepäämään, samoin laukut ja kengät päästetään lepäämään kiitosten kera. Siis miten en ole aiemmin tätä tajunnut? Alkeellisiin käytöstapoihin jo kuuluu osata kiittää saamastaan avusta ja tuesta. Nyt loppuu se, että kengät vain potkaistaan jaloista tuulikaappiin ja laukku jätetään jonnekin lojumaan! Joku järjestys minunkin elämääni!

Kilometrejä ja varusteita

Caminoni lähestyy, nyt valmistautumisaikaa on jäljellä noin 9 kuukautta. En ole koskaan valmistautunut mihinkään asiaan näin kauan ja minuksi huolella. Tavoitteeni on kävellä harjoitusmielessä 770 km ennen caminoa, matkaa on jäljellä nyt vähän yli 200 km. Olen ajatellut ottaa kerran kiellon päälle ja kävellä toiset 770 km ennen varsinaista caminolle starttaamista.

Kun nyt mietin viime syksynä tehtyä päätöstäni lähteä caminolle ja kävelyvalmiuksiani siinä vaiheessa, on enää vaikea uskoa, miten pitkänä kävellä pidin työmatkaani. Tunsin itseni suorastaan sankarilliseksi, kun olin kävellyt matkan ensimmäistä kertaa. Onhan se ajallisesti edelleen pitkä aika käyttää työpäivänä. Edestakaisin kävellessä työvuorolle tulee mittaa kolme lisätuntia, mutta matkana noin 9-10 km suuntaansa (riippuen reitistä) ei tunnu enää pitkältä ja päivän kävelyannokseksi se tuntuu suorastaan lyhyeltä. Kun kävelen molempiin suuntiin (saan välillä kyydin toiseen suuntaan tai jätän itse autoni työpaikalle) matkaa tulee päivää kohden 18-20 km ja se on jo joltinenkin matka, joka etenkin tauon jälkeen tuntuu hieman lonkissa ja jalkapohjissa. 

Edelleen kävelen aivan tyytyväisenä tuota samaa matkaa, enkä ikävysty, samat countryt säestävät matkaani. Käyttämäni aika on vakio muutaman minuutin toleranssissa. En saa 9 km aikaa puristettua alle puolentoista tunnin, mutten muni sillä juuri yli 1 tunti 35 minuuttiakaan. Lähinnä muutaman minuutin vaihtelut riippuvat siitä onko liukasta, tai kauanko menee aikaa puolustusvoimien portilla valvomon kanssa rupatellessa. Välillä saan kyllä selitellä lupaani useita minuutteja, jos valvomossa on joku uusi hommissa. Virka-ajan ulkopuoliset valvonnat ovat keskittyneet välillä jonnekin aivan toiselle paikkakunnalle ja saan selittää tarkasti, että minkä portin nyt toivonkaan raottuvan. Kerran minulle avattiin porttia Jämsässä ja ihmeteltiin, ettei portilla näy ketään seisoessani portilla Jyväskylässä. Turvallisuus on tietysti tärkeä asia ja siksihän portit ja valvonnat ovat, ettei asiattomia liiku tietyillä alueilla. 

Olen kävellyt suurimman osan noin 550 koossa olevista harjoituskilometreistäni viileillä keleillä, jotka ovat minulle mieluisimpia. Keho tuottaa lämpöä heti kävelyn alusta asti, joten vaatetuksen ei pidä olla liiallinen. Nyt kun on oikeasti kesä ja lämmintä, vaatetus on mahdollisimman vähäinen. Haluan käyttää huomioliiviä, sillä kävelen osan matkaa vilkkaan maantien reunaa ja työpaikan lähestyessä huomioväri on pakollinenkin, että voin taittaa viimeiset sadat metrit säännösten mukaisesti. Käytin aikaisemmin pyöräilyyn hankkimaani huomioliiviä, jossa on runsaasti heijastinpintaa ja selkätaskut. Reppu selässä selkätaskut ovat epäkäytännölliset, samoin liivin tuultapitävä ominaisuus ei kävellessä ole niin tarpeellinen kuin pyöräillessä. Sen kanssa tulee turhan kuuma. Ostin nyt matkalta uuden liivin, tällä kertaa kävelyyn ja juoksuun tarkoitetun. Se on ohutta, pehmeää materiaalia ja heijastinosaa on myös runsaasti, etenkin olkapäillä. Sivutaskut ovat käytännölliset ja pitkä malli peittää häveliään kävelijän takapuolen. Tämäkin liivi on helteellä lämmin, mutta silti kärsin mieluummin hieman kuumuudesta, kuin huonommasta näkymisestä. Räikyvä neonkeltainen väri tekee minut näkyväksi jo kaukaa. 

Liivin lisäksi hankin kesäkäyttöön juoksutrikoot, joiden lahkeet ovat puoleen sääreen. En ole aikaisemmin käyttänyt tällaisia oikeita juoksuhousuja. Ne ovatkin aivan mahtavan istuvat ja mukavat, onneksi se jo mainittu liivi peittää revanterin, ettei niin ujostuta. Hankin kyllä lisää tuollaisia housuja, ei enää lepattavia lahkeita ja löysiä malleja! Ostin myös muutaman euron paitoja, joissa on leikkauksia ja erilaisia materiaaleja, ensimmäisillä käytöillä ovat olleet mukavia. Saa sitten nähdä, kuinka kestävät käyttöä ja pesua. Hieman enemmän sijoittamalla saa varmasti laadukkaampia. Näiden paitoja etu on se, että ne kuivuvat pian ja ovat iloisen värisiä.

Suurin yksittäinen varustehankintani vaelluskenkien jälkeen on rinkka. Ostin Lyypekin Karstadt Sportista Deuter-merkkisen rinkan. Aivan mallinimen mukaista kantolaitetta ei liene nyt mallistossa, mutta kutakuinkin tällainen se on. Rinkassa on erilaisia lokeroita ja taskuosia, joilla voi eristää tavaratyyppejä toisistaan, esimerkiksi pyykkejä tai kenkiä saa pidettyä erillään puhtaista vaatteista. Aion alkaa jossain vaiheessa kantaa rinkkaa koeluontoisesti erilaisilla taakoilla, että totun siihen ja opin, millaista painoa on viisasta selkäänsä sälyttää.

Muita uusia varusteita ovat rinkan sadesuoja, ohut kesälämpöihin soveltuva makuupussi ja silkkinen sisäpussi, joka käy helteillä pelkäksi nukkupussiksi. Kaikki muut hankinnat rinkkaa lukuunottamatta ovat Decathlonista Ranskasta. Käytin niihin yhteensä noin 250 euroa. Rinkka maksoi alennuksen jälkeen 99 euroa ja muista hankinnoista kallein yksittäinen oli huomioliivi, se maksoi 65 euroa. Vaatteet olivat muutamista euroista kymppeihin.

Eilen aloitin kävelycountryni kotimatkalla hieman tavallita pitemmältä soittolistaani ja ehdin pitkästä aikaa Lady Antebellumin kappaleeseen Downtown. Sen videossa on jotain tuttuja piirteitä elävästä elämästä. Kuinka ollakaan? Enkö minäkin muka osaa pitää hauskaa?

Harjoittelu jatkuu

Derbyshiren maisemat, joissa kuljeskelimme

Kesäkuu livahti lomaillessa, jonka aikana kyllä kävelin mukavia matkoja, noin 10 000- 12 000 askelta päivässä. Olimme reissussa, jonka aikana tuli tallusteltua niin museoissa, kaupoissa kuin nähtävyyksilläkin, mutta varsinaisia lenkkejä en ehtinyt harrastaa. Museokävely on muuten oma taiteenlajinsa, siinä jalat väsyvät ja hyvät kengät ovat erittäin tärkeät. Hitaasti eteneminen jostain syystä väsyttää jalkoja aivan erityisesti. 

Eilen aloitin työt ja samalla kilometrien keräämisen. Ostin Ranskasta uusia liikuntavaatteita Decathlonista, etenkin uudet polvimittaiset housut ovat erinomaiset, samoin uudet paidat tuntuvat toimivilta. Kevyemmät kengät olisivat tarpeen nyt, kun kesälämpimillä vaelluskengät tuntuvat liian raskailta. 

Kun on kuukauden verran pois omilta kulmiltaan, ehtii ympäristössä tapahtua muutoksia. Tietysti kesä on edistynyt ja on nyt kukkeimmillaan, mutta myös muita muutoksia on tapahtunut. Marmatin keväällä lumien sulettua luonnon roskaamisesta meidän kulmillamme, mutta nyt yksi omatoimikaatopaikoista oli siivottu, pois oli viety hyljätyt sohvat, jääkaapit ja telkkarit. Oikopolkuna toimiva vanha tienpohja oli tukittu leveämmästä päästään isoilla kivillä, joten uudet roskaamiset on tehty ainakin vaikeammaksi, ellei estetty. Olin hyvilläni. 

Eilinen 18,5 km kävely (kahdessa erässä) tuntui kyllä tänään lonkissa. Otan tavoitteeksi kävellä töihin ainakin kerran viikossa ja toisen kerran mennä pyörällä. Näin ollen hankalampiin työvuoroihin, tai sään ollessa ikävämpi, ei autoilu niin harmita muina työpäivinä. Kuuntelin myös kuukauden tauon jälkeen kävelycountryani, olinpa kaivannut vakiokappaleitani! 

Tänään suosittelen Phil Vassarin kappaletta Just Another Day in Paradise. Musiikkivideo on vanha, (kuvasuhdekin antiikkinen 4:3) jo vuodelta 1999 ja sen sanat ovat niin Amerikkaa kuin olla voivat. Kuuntelin sitä erityisesti vuonna 2010, jolloin jalkani oli kipsissä pahan murtuman jälkeen. Etenkin yksi ensimmäisistä kuntoutuskävelyistäni kipsin poiston jälkeen kuuluu yhteen tämän kappaleen kanssa. Kävelin kotoa kohti työpaikkaa ja kuuntelin tätä biisiä, silloin käytin vielä musiikinkuunteluun pientä iPodia. Kammenpyörittäjän oli puhe poimia minut kyytiin töistä palatessaan ja toivoin ehtiväni paljon pitemmälle häntä vastaan. Nilkkani oli kuitenkin niin heikko, että pääsin tuskin parin kilometrin päähän ennen kuin alkoi sataa ja olin aivan litimärkä, kun Kammenpyörittäjä pysähtyi ottamaan minut kyytiin. Muistan sen mielialan, jossa olin. Toisaalta olin iloinen, että pääsin liikkeelle jälleen, mutta jokainen askel oli pieni taistelu. Lämmin kesäinen vesisade ilahdutti ja mietin, että kyllä tämä tästä. Ja kyllähän se siitä ajan kanssa. 

Lahjattomat harjoittelevat - olen siis lahjaton

Tänä aamuna työmatkalla näin tuoreet kevään merkit, jonkun jannun bemmun renkaista oli jäänyt merkittävä osa asvaltille. Rengasliikkeet kiittävät. Minä en edes tiedä, miten tuollaiset jäljet tehdään tahallaan. Eikä tarvitse kertoa.

Tein äsken monimutkaisia kilometrilaskelmiani, joita voi seurata henkeä pidätellen blogin sivupalkista. Tavoitteeni on kävellä 770 km ennen caminolle lähtöä ja tänään sain 500 km täyteen. Otan tähän laskelmaan mukaan vain varsinaiset kävelylenkit, en päivittäisiä arkiaskelia. Alan jo helliä ajatusta kävellä toiset 770 km ennen caminolle lähtöä, vaikken ole eläissäni harjoitellut mitään asiaa varten. Tämä on ensimmäinen asia, jota varten olen aloittanut harjoittelemisen ajoissa ja oikeasti jatkanut harjoitteluani. 

Aamuisella työmatkalla tulin ajatelleeksi sitäkin seikkaa, että vuoden kuluttua minun tulisi olla jo hyvän matkaa caminolla, mikäli aion olla perillä syntymäpäivänäni toukokuun alussa. Lähtöön on siis alle vuosi. Aika menee nopeasti! Olemme jo hieman kaavailleet sisareni kanssa, millä aikataululla aiomme caminon toteuttaa. Toivottavasti saamme aikataulun soviteltua niin, ettei meidän tarvitse kävellä verenmaku suussa, vaan voimme pitää päivän tai pari vapaatakin.

Olen vähentänyt vaatetusta kävelymatkoilla, en enää pue varsinaista teknistä paitaa, vaan ohuen pyöräilyyn hankitun aluspaidan takin alle. Tykit on säilötty ensi talvea varten, juoksuhousut tuultapitävin reisikappalein ovat ahkerassa käytössä. Ohut pipo viihtyy päässäni ja hansikkaat korvaan takin hihojen pitkillä rannekeosilla. Sukkina olen käyttänyt Pilkkoset-varvassukkia, mutta nyt olen joutunut laittamaan ne hyllylle, sillä tärvätyn jalkani pikkuvarpaan nahka on hiertynyt pois, en tiedä onko syy sukassa, vai ylipäätään enemmästä kävelystä. Palaan hetkeksi Decathlonin juoksusukkiin. 

Hankin myös ilta- ja yökäyttöön geelisukat. Kuulin niistä ensimmäistä kertaa vasta vähän aikaa sitten ja tilasin netin syövereistä parin sellaisia. Eilen kokeilin niitä ensimmäistä kertaa ja tuntuma oli hieman merkillinen, ei pelkästään miellyttävä. Sukka tai enemmän tossumainen jalanpäällyste tuntui merkilliseltä kävellä, vähän kylmän kälpäkältä, kostealta, eikä vain kivalta. Pidin sukkia suositellut 20 minuuttia ja jalat tuntuivat kyllä miellyttävän viileiltä ja raikkailta käytön jälkeen. Ohjeen mukaan sukkia voisi pitää koko yönkin, jos jalkojen iho on todella kuiva ja huonokuntoinen (muttei iho sentään rikki). En voisi kyllä äkkiseltään kuvitella pitäväni noita kostean tuntuisia sukkia yön yli. Sukkia pitäisi voida käyttää noin 40 kertaa ennen kuin geeli loppuu. Jos ne osoittautuvat toimiviksi ja elvyttävät jalkoja, voisin ajatella hankkivani sellaiset iltakäyttöön caminolle, jolla jalat varmasti ovat kovilla. 

Vaikka toinen pikkuvarpaani on tällä hetkellä hieman kovilla, olen erittäin tyytyväinen Meindl-kenkiini. En ole nyt muutamiin viikkoihin vahannut niiden pintaa, eikä vesikelitkään ole enää pystyneet niihin. Alan olla nauhoituksen kanssa sinut, nauhoitan ehjän nilkan hieman tiukemmin kuin metallilla tuetun. Korjatun jalan varpaat puutuvat toisinaan hieman, mutta vähän löysempi nauhoitus tuntuu auttavan siihen. Puutuminen on todella kelju tunne, pitempiä matkoja kävellessä on varmaan syytä ottaa tauoilla kenkä pois jalasta ja pyöritellä varpaita ja nilkkoja. 

Nyt kun liukkaat kelit ovat ohitse ja katusoraakin on jo jossain määrin siivottu pois, aion kokeilla myös Feelmaxin korkeavartisia kenkiäni, jotka ovat aivan käyttämättömät. Niistä on uudempikin malli, joiden varsi on hieman väljempi, nämä minun Kuuva 2:set ovat hieman työläät pukea. Vaihdoin Feelmaxin edustajan kanssa sähköpostia kengistä niiden lanseerauksen aikaan ja hän neuvoi käyttämään varvassukkia Kuuvan kanssa, minkä teenkin, kunhan pikkuvarpaani saa uuden ihon. Minua kiehtoo ajatus siitä, että caminolla voisin vaihdella kaksia täysin erilaisia kenkiä sen mukaan millaisia maastoja on milläkin etapilla, se voisi olla jaloille iloksi.

Tänään suosittelen kävelymusiikiksi Sheryl Crown kappaletta Easy. Olen jo lakannut murjottamasta hänelle siitä, että seurusteli valehtelevan herra Armstrongin kanssa. 

Hassut sukat

Olen ollut vakaasti sitä mieltä, että varvassukat ovat rivoja. En osaa selittää, mikä niissä on rivoa, vaikka kuviointi olisi söpökin. Ne vain ovat. Luin jostain, että olkoonpa rivot tai eivät, niin varvassukat olisivat hyvät vaelluskengissä, pitkillä matkoilla. Jokainen varvas on omassa rauhassaan ja suojassa hiertymiseltä. Työkaverimme tuo toisinaan harrastoimintansa rahoitukseksi Pilkkoset-tuotteiden tilauslistan ja olen usein tilannut iloisen värisiä sukkia. Viime kerralla huomasin, että katalogissahan on näitä räävittömiä sukkiakin ja tilasin kolme paria kokeiluun. Tälläsin tänään, kun tilauksemme olivat saapuneet, varpaani näihin laitoksiin. Ne näyttävät hassuilta, tuntuvat kummallisilta ja ovat edelleen myös vähän rivoja. Kävelin töihin, mutta illan pimennyttyä Opiskelija kävi hakemassa minut autolla kotiin. Huomenna sukat pääsevät kokeiluun Meindleissa. Otan mielelläni vaellussukkaneuvoja, sekä kesä- että talvikäyttöön, mikäli jollakin on sellaisia minulle antaa. 

Kävelymusiikkisuositukseni on tänään tämä: Greg Batesin Fill In The Blank.

Ooh, snug fit!

Eräänä aamuna heräsin liian varhain, enkä saanut enää unta. Olin ajatellut mennä autolla töihin, sillä iltapäivästä olisi muuta puuhaa, eikä olisi aikaa puolentoista tunnin kävelyyn. Joku vipu päässäni on vinksahtanut, sillä kyljenkääntämisen sijaan nousin ylös ja etsin vaatteet päälleni ja lähdin tähtikirkkaaseen aamuun kävellen töihin. Aamu ehti matkan aikana valjeta niin, etten tarvinut lamppua enää viimeisellä katuvalottomalla osuudella ja ilma oli niin raikas, että melkein sattui hengittää. 

Nyt kun säät ovat olleet vaihtelevat, olen kokeillut erilaisia kerrospukeutumisen malleja. En ole kovin herkkä palelemaan, joten jos ilman lämpötila on plussalla, eikä tuule kovin navakasti, en ole pukenut vielä välikerrosta. Käsineet ja pipo ovat käytössä, jos tuulee tai sataa. Minulla on ollut vain joko tylsiä tai huonoja pipoja, liian suuria, pieniä, vettä tai tuulta pitämättömiä. Tällä viikolla sain Kammenpyörittäjän Chain Reaction-tilauksen yhteydessä SealSkinz-tuotteita. Tilasin pipon, hansikkaat ja sukat. Pipo on juuri sopiva, sukat näyttävät lapselle sopivilta, mutta ovat kuitenkin minun kokoani. Ikävä kyllä hansikkaat ovat minulle liian suuret, joten Kammenpyörittäjä ottaa ne käyttöönsä ja tilaan uudet seuraavaan pakettiin. SealSkinz-merkki ei ollut minulle aiemmin tuttu, mutta nimestä tuli mieleen tv-sarjan jakso, jossa sankariseikkailija änkee itsensä hylkeen nahan sisälle kylmästä selviytyäkseen ja tuumii, että onpa aika piukka. Ystäväperheen poika nimesi tyypin jo melko pienenä K*simieheksi, tämä kun hörppäsi jaksossa jos toisessakin omaa virtsaansa henkensä pitimiksi.

Vedenpitäville sukille ei nyt juuri ole kyllä käyttöä, sillä vaelluskenkäni eivät päästä vettä sisäänsä. Kengillä on kävelty nyt noin 80 km ja jalkani alkavat tottua niihin. Sain aikaan yhden pienen rakon kantapään sivulle viikon aikana, mutta muuten kengät alkavat tuntua melkoisen hyviltä. Varret eivät ole enää niin kovantuntuiset, tai sitten nilkkani ovat kouliutumassa. Alan pitää vaelluskengistäni päivä päivältä enemmän ja olen tyytyväinen ostokseeni. Samoin Decathlonin sukat ovat osoittautuneet aika hyviksi ja näyttävät kestävän pesuakin. 

Kun aloittelin kävelemistäni syyskuun alussa, riitti valoisaa aikaa kaikkiin työvuoroihin mennessä ja niistä tullessa. Nyt päivä on lyhentynyt merkittävästi, eikä valoisaan aikaan pääse enää kuin parista vuorosta kotiintullessa. Aluksi pimeässä käveleminen tuntui hieman pelottavalta, etenkin kun osan matkaa joudun kävelemään tien reunaa ilman katuvalaistusta. Olen jo oppinut muutamat kohdat tienposkessa, jossa ei kannata astua pientareen ulkopuolelle, tai kellahtaa syvälle ojaan. Samoin olen tottunut siihen, etteivät kaikki autoilijat vaihda pitkiltä valoilta lyhyille tähteni, vaan häikäisevät reippaasti silmiini. Ilmeisesti heijastimeni ja valaisimeni toimivat kohtuudella, sillä en ole pelästynyt kuin pari kertaa melko likeltä mennyttä autoa. Talvipäivänseisaus on tänä vuonna 22.12. ja silloin, alle kahden kuukauden kuluttua päivä alkaakin jo pidentyä! 

Päivän kävelymusiikiksi ehdotan Frankie Ballardin kappaletta Helluva Life, koska sillä on niin hauska nimi.