tiistai 30. kesäkuuta 2015

Harjoittelu jatkuu

Derbyshiren maisemat, joissa kuljeskelimme
Kesäkuu livahti lomaillessa, jonka aikana kyllä kävelin mukavia matkoja, noin 10 000- 12 000 askelta päivässä. Olimme reissussa, jonka aikana tuli tallusteltua niin museoissa, kaupoissa kuin nähtävyyksilläkin, mutta varsinaisia lenkkejä en ehtinyt harrastaa. Museokävely on muuten oma taiteenlajinsa, siinä jalat väsyvät ja hyvät kengät ovat erittäin tärkeät. Hitaasti eteneminen jostain syystä väsyttää jalkoja aivan erityisesti. 

Eilen aloitin työt ja samalla kilometrien keräämisen. Ostin Ranskasta uusia liikuntavaatteita Decathlonista, etenkin uudet polvimittaiset housut ovat erinomaiset, samoin uudet paidat tuntuvat toimivilta. Kevyemmät kengät olisivat tarpeen nyt, kun kesälämpimillä vaelluskengät tuntuvat liian raskailta. 

Kun on kuukauden verran pois omilta kulmiltaan, ehtii ympäristössä tapahtua muutoksia. Tietysti kesä on edistynyt ja on nyt kukkeimmillaan, mutta myös muita muutoksia on tapahtunut. Marmatin keväällä lumien sulettua luonnon roskaamisesta meidän kulmillamme, mutta nyt yksi omatoimikaatopaikoista oli siivottu, pois oli viety hyljätyt sohvat, jääkaapit ja telkkarit. Oikopolkuna toimiva vanha tienpohja oli tukittu leveämmästä päästään isoilla kivillä, joten uudet roskaamiset on tehty ainakin vaikeammaksi, ellei estetty. Olin hyvilläni. 


Eilinen 18,5 km kävely (kahdessa erässä) tuntui kyllä tänään lonkissa. Otan tavoitteeksi kävellä töihin ainakin kerran viikossa ja toisen kerran mennä pyörällä. Näin ollen hankalampiin työvuoroihin, tai sään ollessa ikävämpi, ei autoilu niin harmita muina työpäivinä. Kuuntelin myös kuukauden tauon jälkeen kävelycountryani, olinpa kaivannut vakiokappaleitani! 

Tänään suosittelen Phil Vassarin kappaletta Just Another Day in Paradise. Musiikkivideo on vanha, (kuvasuhdekin antiikkinen 4:3) jo vuodelta 1999 ja sen sanat ovat niin Amerikkaa kuin olla voivat. Kuuntelin sitä erityisesti vuonna 2010, jolloin jalkani oli kipsissä pahan murtuman jälkeen. Etenkin yksi ensimmäisistä kuntoutuskävelyistäni kipsin poiston jälkeen kuuluu yhteen tämän kappaleen kanssa. Kävelin kotoa kohti työpaikkaa ja kuuntelin tätä biisiä, silloin käytin vielä musiikinkuunteluun pientä iPodia. Kammenpyörittäjän oli puhe poimia minut kyytiin töistä palatessaan ja toivoin ehtiväni paljon pitemmälle häntä vastaan. Nilkkani oli kuitenkin niin heikko, että pääsin tuskin parin kilometrin päähän ennen kuin alkoi sataa ja olin aivan litimärkä, kun Kammenpyörittäjä pysähtyi ottamaan minut kyytiin. Muistan sen mielialan, jossa olin. Toisaalta olin iloinen, että pääsin liikkeelle jälleen, mutta jokainen askel oli pieni taistelu. Lämmin kesäinen vesisade ilahdutti ja mietin, että kyllä tämä tästä. Ja kyllähän se siitä ajan kanssa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti