Paljonko painaa 10 kiloa?

Pakkaaminen on minulle todella vastenmielistä täysin riippumatta siitä, millaiselle matkalle olen lähdössä. Niin nytkin, olisi paljon kivempaa, että tavarat omia aikojaan loikkisivat rinkkaani ja soljet napsahtaisivat kiinni ja minun tarvitsisi vain ottaa ja lähteä. Niin ei kuitenkaan käy, vaikka odottaisin lähtöä edeltävään iltaan. Olen kyllä odotellut aika pitkään.

Eilen tein rinkan ensimmäisen koepakkaamisen. Rinkka on ollut jo yli kuukauden Reippaan entisessä huoneessa odottamassa sisältöä. Eilen ryhdistäydyin sen verran, että etsin kaapeistani kaikki liikuntavaatteet. Muutama pariton sukka tuli esiin ja sain kasattua melkoisen röykkiön vaatteita, jotka voisin ottaa mukaan. Otin mukaani vierashuoneeseen niin henkilö- kuin keittiövaa'ankin, sillä nyt olisi grammasta kiinni, niin tarkkaa tämä on!

Valikoin ensin paitoja. Ostin viime syksynä Berliinin tuliterästä Decathlonista kauniin merinovillaisen pitkähihaisen paidan, samoin ohuita lyhythihaisia paitoja muutamalla eurolla. Punnitsin niitä käsissäni ja oikeasti vaa'allakin ja valikoin näteimmän väriset ja kevyimmät. Tällä erää olen valinnut mukaan otettavaksi kaksi pitkähihaista ja kaksi lyhythihaista paitaa. Housuiksi valitsin myös Decathlonista ostamani caprimittaiset juoksutrikoot ja suoralahkeiset ulkoiluhousut viileitä päiviä varten. Kelpuutin kasaan myös tykit, eli pitkät kalsarit, vaikka toivon, ettei joutuisi niitä käyttämään, sillä en kotimaassakaan käytä niitä kuin vasta pakkasilla. Tosin tuuli ja sade voivat olla suurempi syy käyttää niitä kuin ilman lämpötila. Hameiksi tulee mukaan tietysti paljonpuhuttu Macabi Skirt, jonka rikkinäisen säätönauhan ehjä korvaaja on matkalla, saattaa tulla jo tänään. Otin myös toisen hameen, vanhan lyhyen kesähameeni, jota sanon tyttöhameeksi, koska se on lapsellinen ikääni ajatellen. Alusvaatteita otin kolme käyttökertaa ja sukkia kolmet. 

Siviilivaatteiksi iltoja varten otan mukaan mustat pellavahousut, jotka mainitsin jo viime postauksessa. Iltapaidaksi valitsin rimpsuisen pitkän paidan, jonka voi kuivata rytistettynä, eikä haittaa vaikka sen ryttää rinkkaan miten sattuu. Myös hameitani voin käyttää iltaisin. Yövaatteiksi otan mustat trikoot ja jonkun pitkähelmaisen paidan, niitä voi käyttää myös hameen ja fleecen kanssa majoituksissa iltaisin. Olen ymmärtänyt, että muoti ja koreat vaatteet eivät ole caminolla kovin korkeassa kurssissa. Ei sillä, että minua haittaisi, vaikka jollakulla olisi peräkärryllinen kauniita vaatteita mukana. Minulla ei tule olemaan, eihän minulla edes ole peräkärryllistä kauniita vaatteita.

Päällysvaatteiksi mukaan lähtee vettäpitävä punainen takkini, jossa on sopivasti taskuja ja vetoketjut kainaloissa tuulettamista varten. Siinä on myös lipallinen huppu, joten sateella saan kasvoni suojaan. Jo mainittujen pitkälahkeisten housujen päälle voi vetää kevyet sadehousut, jotka ostin kympillä Tallinnan jostain urheilukaupasta. Ne ovat melko reippaan kokoiset ja leveälahkeiset, joten uskon, että ne saa puettua ja riisuttua ilman, että kenkiä täytyy riisua välissä. Pitää vielä kokeilla sekin asia. Otan mukaan molemmat SealSkinz-hanskani, joista toiset sisareni voi halutessaan ottaa. Minulla on myös kahdet SealSkinz-sukat erimittaisin varsin, nekin tulevat mukaan pitämään jalkojamme kuivina. Säärystimien kanssa vielä arvon, samoin kenkiin tulevien irtonastoitusten. 

Elektroniikkaosastoa tulee olemaan iPad, joka sivumennen sanoen painaa suojakuoren kanssa 807 g ja puhelin, sekä laturit kumpaankin. Pieni varavirtapulikka, jonka varsinaista nimeä en tiedä, lähtee mukaan myös, mikäli painojen puolesta mahtuu. Sen voi ladata majoituksissa ja siitä saa noin puhelimellisen virtaa, mikäli sähköä ei muuten ole saatavissa. Erillistä kameraa en ota mukaan, meinaan pärjätä puhelimen ja tabletin kameroilla. Puhelinta varten otan jonkun tukevan pienen muovipussin sadepäiviä varten, ettei puhelin saa kosteutta. 

Kosmetiikkaosasto on hyvin maltillinen. Pieneen pussiin mahtui saippuapala, hammasharja ja -tahna, kampa, deodorantti, rasvatuubi ja huulirasva. Toiseen pieneen pussiin pakkasin tavallisia laastareita, desinfiointilappuja, hiertymien hoitoon voidetta ja rakkolaastareita. Vielä on otetettava jotain särkylääkkeitä. Nenäliinoja ja wc-paperia tulee mukaan myös. Aurinkorasvaa ja hyttyskarkoketta ostan matkan varrelta, kun niille tulee käyttöä.

Ruokailuun liittyviä välineitä otan hyvin vähän, setin jossa on lenkillä kiinni toisissaan lusikka, haarukka ja veitsi, pieni Leatherman ja juomapullo. Kevyt kokoontaittuva istuinalusta on monikäyttöinen, sille voi kerätä eväänsä, tai laittaa tauolla repun alle, jos maasto on kostea. Muutamia kevyitä muovipusseja sulloin rinkan sivutaskun nurkkaan roskapusseiksi, tai muuhun väliaikaiseen suojaamiseen tai kantamiseen.

Rinkan alaosan erilliseen osastoon tein majoitusvaraston. Sen osan saa kyllä yhdistettyä rinkan suurempaan osaan avaamalla niitä yhdistävä vetoketju, mutta arvelen erillisten lokeroitten olevan hyvä tapa pitää yllä järjestystä tavaroitten kanssa. Alaosan lokeroon laitoin makuupussin, silkkipussin, lutikkalakanan, rinkan sadesuojan ja sadehousuni. Mietin vielä ottaisinko retkityynyn mukaan, se ei veisi paljon tilaa. 

Lentomatkojen ajaksi kävelysauvat täytyy laittaa rinkkaan, onneksi ne taittuvat hyvin pieneen tilaan. Ensimmäiselle lennolle minulle tulee mukaan kahdet sauvat, sillä vien toiset sisarelleni, mutta reppuni kevenee niiltä osin, kunhan saan tuliaiseni toimitettua. Samoin toinen lutikkalakana vaihtaa reppua, kun pääsen Englantiin.

Kirjallisuutta tulee mukaan vain aiemmin esittelemäni opaskirja, jolle valitsen myös sopivan muovipussin suojaamaan sitä. Lompakkooni tulee luottokortti, visa-electron, vähän käteistä ja henkilökortti. Upouusi henkilökorttini kelpaa onneksi kaikissa neljässä maassa, joihin reissullani olen menossa, joten kosteudella arempaa passiani en ota mukaan lainkaan. Passin kuvakin on niin kamala, mutta niin on kyllä henkilökortissakin. Siihen täytyy varmasti käydä joku erillinen valokuvauskurssi, kuinka ottaa mahdollisimman epäedullinen kuva ihmisestä. Pilgrim credencialit suojakuorineen ostamme vasta St Jean Pied de Portista. Niihin keräämme leimoja matkanvarren majoituksista ja kahviloista. Alkumatkasta riittää yksi leima päivässä, viimeisillä satasilla tarvitaan kaksi leimaa päivässä todistamaan, että olemme kävelleet matkan.

Nyt ne ovat niin puhtaat, että niistä vois vaikka syödä. Vitsivitsi

Jalkineiksi päätin lopulta ottaa tosiaan Meindleitten lisäksi Fivefingersit ja Crocsit. Talven takaterassilla kylmähoidossa olleet rakkaat tonttikenkäni pääsivät tänään lämpimään kylpyyn ja varvastossut täytyi etsiä. Meindleitten mehiläisvahakäsittely on tänään ohjelmassa. Mehiläisvaha muuten tuoksuu niin miellyttävälle, että sitä tekisi mieli sipaista leivän päälle, mutta aion vastustaa kiusausta, voisi olla ruoansulatuskanaville aika livakkaa ainetta. 

Ajolasini on parhaat aurinkolasini ikinä

Pieniä vaatejuttuja ovat vielä hattuni, jota edelleen arvon, onko se ihan typerä vai ihan hauska, suuri ohut huivini ja trikoinen putkikauluri, HAD. Iltakäyttöön on yhdet ohuet sukat ja yhdet paksummat. Pyyhkeeksi valitsin Decathlonin mikrokuitupyyhkeen, joka painaa vähemmän kuin mikään puuvillapyyhe ja kuivuu nopeasti. Se täytyy nimikoida, sillä samanlaisia on varmasti monessa paikassa kuivumassa useitakin. Suuria hakaneuloja pyykkien ripustamista varten vielä tarvitsen.

Asettelin melkein kaikki yllämainitut inkkeet reppuuni, eikä se tullut täyteen. Toiset sauvat ovat varastossa käytön jälkeen, ne täytyy muistaa hakea sisälle ja taitella mukaan toista pakkauskertaa varten. Minua jännitti laittaa reppu vaa'alle, pelkäsin sen olevan yli kymmenkiloinen. Mutta mitä vielä, reppu painoi vain 7.5 kg. Nyt siinä olivat kaikki kävelyvaatteeni, joista yksi vaatekerta tulee olemaan tietysti aina päälläni, sekä noin kilon verran sisareni käyttöön tulevia tavaroita. Kyllähän se reppu painavalta selässäni tuntui, muttei pelottavan painavalta. Olen lukenut Camino Foorumilta miten painavia rinkkoja jotkut kuljettavat ja siellä ollaan yleisesti sitä mieltä, että kaikki yli kymmenen kilon on sekä liikaa, että turhia tavaroita. 

Liitän tämän postauksen loppuun vielä varsinaisen varustelistan itselleni muistilistaksi ja ehkäpä avuksi muillekin caminolle lähteville. Tarkennan listaa vielä pakkaamisen edistyessä. Lisäkset ja muutokset sinisellä.

Camino-varustelista 

Kävelyvaatteet

• pitkä- ja suoralahkeiset kävelyhousut
• caprimittaiset juoksutrikoot
• merinovillainen pitkähihainen paita
• ohut pitkähihainen kävelypaita
• Macabi Skirt
• lyhyt tyttöhame
• 2 ohutta t-paitaa (teknistä kangasta nekin)
• 3 settiä alusvaatteita
• 3 kävelysukat, joista yhdet on merinovillaiset
• SealSkinz-sukat (vettäpitävät)
• ohuet pitkät välihousut
• vedenpitävä vaellustakki
• sadehousut
• SealSkinz-hanskat (vettäpitävät)
• säärystimet
• ohuet hanskat
• HAD-kauluri
• hattu/pipo

Kantamiseen

• 50+10 litrainen naistenmallinen Deuter-rinkka
• pieni kevytreppu (iltakäyttöön ja lentomatkojen käsimatkatavaroita varten)

Jalkineet ja muuta

• Meindl-vaelluskengät
• Fivefingerit
• Crocsit
• kävelysauvat
• istuinalusta

Siviilivaatteet

• väljät pellavahousut joustavalla trikoovyötäröllä
• pitkähihainen trikoopaita yöpaitana
• rimpsuinen pitkä paita iltakäyttöön
• fleecehuppari
• uimapuku
• pitkät trikoot ilta- ja yökäyttöön
• 2 sukat, ohuet ja paksummat
• suurikokoinen huivi

Hygienia- ja lääkevarasto

• pala Oliva-saippuaa (hiuksille, iholle ja vaatteille)
• hammasharja ja -tahna
• huulirasva
• kampa
• ihovoidetta
• deodorantti
• (aurinkovoiteen ostan, kun sille on tarvetta)
• (hyttysmyrkkyä ostan, jos sille tulee tarvetta)
• särkylääkkeitä 
• rakko- ja tavallisia laastareita
• desinfiointilappuja
• haava- ja hiertymienhoitovoidetta
• Traumeel-voidetta lihaskipuihin
• pinsetit
• pyyhe (isompi ja pienempi)
• Scrubba-pesupussi
• korvatulppia
• nenäliinoja
• wc-paperia

Eletroniikka

• vivofit (toimii myös rannekellona)
• puhelin
• kuulokkeet
• Samsung-tabletti
• laturi puhelimeen ja tablettiin
• otsalamppu
• vara-akku puhelimen lataamiseen
• pistorasiaan laitettava jakaja, jolla saa kaksi laitetta latautumaan yhtä aikaa (mikäli pistorasioista on puutetta majoituksissa)

Ruokailu

• lusikka, haarukka, veitsi
• pieni Leatherman
• juomapullo

Muuta

• Camino-opaskirja
• pilgrim credencial (ostamme StJPdP:tä)
• lompakko
• henkilökortti
• luottokortti
• visaelectron
• hieman käteistä (max 20 euron seteleinä)
• eurooppalainen sairasvakuutuskortti
• vakuutuskortti
• kopiot lentolipuista ja passin tietosivusta ja henkilökortista (samat skannattuina ja sähköpostiviesteinä puhelimessa ja tabletilla)
• muovipusseja
• suljettava varustepussi, johon kerään erilleen kävelyvaatteet
• suuria hakaneuloja
• 2 remmiä rinkan ympärille (lentomatkoille sitomaan rinkat omat remmit, etteivät ne tartu minnekään ja rikkoudu)
• muutama nippuside
• jeesusteippiä
• aurinkolasit
• heijastin

Nukkuminen

• makuupussi
• silkkipussi
• retkityyny
• lutikkalakana

EDIT 9.5.2016 caminon jälkeen: Vilkaise myös myöhempää postausta, jossa kommentoin tätä ennen matkalle lähtemistä tekemääni varusteluetteloa.

Pakkaamisen ohessa on mukava kuunnella myös kävelykäyttöön kelpaavaa kappaletta Why Don't We Just Dance, se esittää yksi countrymusiikin lukemattomista sievistä pojista, Josh Turner. Hän täyttää tänä vuonna 34 vuotta, joten selkeästi hän on vielä poika minun näkövinkkelistäni. Ja sievä aivan varmasti. 

Kilometrejä ja varusteita

Caminoni lähestyy, nyt valmistautumisaikaa on jäljellä noin 9 kuukautta. En ole koskaan valmistautunut mihinkään asiaan näin kauan ja minuksi huolella. Tavoitteeni on kävellä harjoitusmielessä 770 km ennen caminoa, matkaa on jäljellä nyt vähän yli 200 km. Olen ajatellut ottaa kerran kiellon päälle ja kävellä toiset 770 km ennen varsinaista caminolle starttaamista.

Kun nyt mietin viime syksynä tehtyä päätöstäni lähteä caminolle ja kävelyvalmiuksiani siinä vaiheessa, on enää vaikea uskoa, miten pitkänä kävellä pidin työmatkaani. Tunsin itseni suorastaan sankarilliseksi, kun olin kävellyt matkan ensimmäistä kertaa. Onhan se ajallisesti edelleen pitkä aika käyttää työpäivänä. Edestakaisin kävellessä työvuorolle tulee mittaa kolme lisätuntia, mutta matkana noin 9-10 km suuntaansa (riippuen reitistä) ei tunnu enää pitkältä ja päivän kävelyannokseksi se tuntuu suorastaan lyhyeltä. Kun kävelen molempiin suuntiin (saan välillä kyydin toiseen suuntaan tai jätän itse autoni työpaikalle) matkaa tulee päivää kohden 18-20 km ja se on jo joltinenkin matka, joka etenkin tauon jälkeen tuntuu hieman lonkissa ja jalkapohjissa. 

Edelleen kävelen aivan tyytyväisenä tuota samaa matkaa, enkä ikävysty, samat countryt säestävät matkaani. Käyttämäni aika on vakio muutaman minuutin toleranssissa. En saa 9 km aikaa puristettua alle puolentoista tunnin, mutten muni sillä juuri yli 1 tunti 35 minuuttiakaan. Lähinnä muutaman minuutin vaihtelut riippuvat siitä onko liukasta, tai kauanko menee aikaa puolustusvoimien portilla valvomon kanssa rupatellessa. Välillä saan kyllä selitellä lupaani useita minuutteja, jos valvomossa on joku uusi hommissa. Virka-ajan ulkopuoliset valvonnat ovat keskittyneet välillä jonnekin aivan toiselle paikkakunnalle ja saan selittää tarkasti, että minkä portin nyt toivonkaan raottuvan. Kerran minulle avattiin porttia Jämsässä ja ihmeteltiin, ettei portilla näy ketään seisoessani portilla Jyväskylässä. Turvallisuus on tietysti tärkeä asia ja siksihän portit ja valvonnat ovat, ettei asiattomia liiku tietyillä alueilla. 

Olen kävellyt suurimman osan noin 550 koossa olevista harjoituskilometreistäni viileillä keleillä, jotka ovat minulle mieluisimpia. Keho tuottaa lämpöä heti kävelyn alusta asti, joten vaatetuksen ei pidä olla liiallinen. Nyt kun on oikeasti kesä ja lämmintä, vaatetus on mahdollisimman vähäinen. Haluan käyttää huomioliiviä, sillä kävelen osan matkaa vilkkaan maantien reunaa ja työpaikan lähestyessä huomioväri on pakollinenkin, että voin taittaa viimeiset sadat metrit säännösten mukaisesti. Käytin aikaisemmin pyöräilyyn hankkimaani huomioliiviä, jossa on runsaasti heijastinpintaa ja selkätaskut. Reppu selässä selkätaskut ovat epäkäytännölliset, samoin liivin tuultapitävä ominaisuus ei kävellessä ole niin tarpeellinen kuin pyöräillessä. Sen kanssa tulee turhan kuuma. Ostin nyt matkalta uuden liivin, tällä kertaa kävelyyn ja juoksuun tarkoitetun. Se on ohutta, pehmeää materiaalia ja heijastinosaa on myös runsaasti, etenkin olkapäillä. Sivutaskut ovat käytännölliset ja pitkä malli peittää häveliään kävelijän takapuolen. Tämäkin liivi on helteellä lämmin, mutta silti kärsin mieluummin hieman kuumuudesta, kuin huonommasta näkymisestä. Räikyvä neonkeltainen väri tekee minut näkyväksi jo kaukaa. 

Liivin lisäksi hankin kesäkäyttöön juoksutrikoot, joiden lahkeet ovat puoleen sääreen. En ole aikaisemmin käyttänyt tällaisia oikeita juoksuhousuja. Ne ovatkin aivan mahtavan istuvat ja mukavat, onneksi se jo mainittu liivi peittää revanterin, ettei niin ujostuta. Hankin kyllä lisää tuollaisia housuja, ei enää lepattavia lahkeita ja löysiä malleja! Ostin myös muutaman euron paitoja, joissa on leikkauksia ja erilaisia materiaaleja, ensimmäisillä käytöillä ovat olleet mukavia. Saa sitten nähdä, kuinka kestävät käyttöä ja pesua. Hieman enemmän sijoittamalla saa varmasti laadukkaampia. Näiden paitoja etu on se, että ne kuivuvat pian ja ovat iloisen värisiä.

Suurin yksittäinen varustehankintani vaelluskenkien jälkeen on rinkka. Ostin Lyypekin Karstadt Sportista Deuter-merkkisen rinkan. Aivan mallinimen mukaista kantolaitetta ei liene nyt mallistossa, mutta kutakuinkin tällainen se on. Rinkassa on erilaisia lokeroita ja taskuosia, joilla voi eristää tavaratyyppejä toisistaan, esimerkiksi pyykkejä tai kenkiä saa pidettyä erillään puhtaista vaatteista. Aion alkaa jossain vaiheessa kantaa rinkkaa koeluontoisesti erilaisilla taakoilla, että totun siihen ja opin, millaista painoa on viisasta selkäänsä sälyttää.

Muita uusia varusteita ovat rinkan sadesuoja, ohut kesälämpöihin soveltuva makuupussi ja silkkinen sisäpussi, joka käy helteillä pelkäksi nukkupussiksi. Kaikki muut hankinnat rinkkaa lukuunottamatta ovat Decathlonista Ranskasta. Käytin niihin yhteensä noin 250 euroa. Rinkka maksoi alennuksen jälkeen 99 euroa ja muista hankinnoista kallein yksittäinen oli huomioliivi, se maksoi 65 euroa. Vaatteet olivat muutamista euroista kymppeihin.

Eilen aloitin kävelycountryni kotimatkalla hieman tavallita pitemmältä soittolistaani ja ehdin pitkästä aikaa Lady Antebellumin kappaleeseen Downtown. Sen videossa on jotain tuttuja piirteitä elävästä elämästä. Kuinka ollakaan? Enkö minäkin muka osaa pitää hauskaa?

Reppu selkään ja menoksi!

Käytin aluksi työmatkoilla Kammenpyörittäjän pyöräilyyn hankkimaa Vaude-merkkistä reppua. Se on kapea ja siinä on hyvät olkahihnat ja sopivasti taskuja. Sen tilavuus on 20 litraa. Sattumalta osuin urheiluliikkeen loppuunmyyntiin ja siellä oli Deuter-merkkisiä reppuja. Alennuksen jälkeen Futura-repulle jäi hintaa noin 60 euroa. 

Tilavuus tässä uudessa kantolaitteessani on sama 20 litraa, mutta sen malli on hieman toisenlainen, kuin Vaude Corona Air-repussa. Tuntuu ettei siihen mahdu niin paljon tavaraa, kuin Vaudeen. Minulla on työmatkalla yleensä mukana iPad, jotain vaatteita ja juomapullo, pientä sälää huulirasvoista kulkukortteihin ja avaimiin. Nämä kaikki kyllä mahtuvat myös uuteen reppuuni, jonka istuvuus on ainakin yhtä hyvä kuin Vaudessa. Säätömahdollisuuksia on enemmän ja repussa on pätevä runko, joka pitää ilmastoinnin selän ja repun välissä kunnossa. Lantiovyö osuu minulla sopivalle kohdalle ja saan lamppuni siihen sopivasti kiinni, jolloin saan pimeällä valoni alemmas. Aluksi pidin valoa olkahihnassa, mutta se aiheutti ilmeistä häikäisyä autoilijoille, sillä jotkut katsoivat hyväksi vilkutella minulle valojaan ja eräs teki kohdallani ikävän koukkaisunkin. 

Repun alaosassa on vetoketjutaskussa sadesuoja valmiina, kuten Vaudessakin. Se on helposti otettavissa esille ja laitettavissa kantolaitteen suojaksi. Reppu ei ole pienestä tihkusta muutenkaan moksiskaan, mutta kunnon sateella suojaa kyllä kannattaa käyttää. Sivutaskuihin olen asentanut hanskoja valmiiksi, jos lähden paljain käsin liikkeelle ja yläosan läpiviennistä saa tuotua kuulokkeenjohtoa tai juomapussin letkua, jos sellaista käyttäisi. 

Muutaman käyttökerran jälkeen olen tyytyväinen alennusostokseeni, eikä Kammenpyörittäjäkään ole pahoillaan saatuaan oman reppunsa takaisin. Isompaa reppua tai rinkkaa en vielä aio ostaa, ellei nyt satu erityisen hyvää alennusta kohdalle. Jossain vaiheessa hankin kyllä rinkan ja alan kantaa painavampaa taakkaa silloin tällöin aivan harjoitusmielessä.