Mitä jos juoksisin?

Näen silloin tällöin unia, joissa juoksen. Juoksen unessa kevyesti ja se tuntuu hyvältä. Oikeassa elämässä en ole koskaan juossut mielelläni ja ilokseni. Ainoastaan koulussa pakosta cooperin testeissä. Ehkä lapsena juoksin ilokseni, mutta sen olen unohtanut. Unissa silti välillä juoksen ja niistä herätessä tuntuu, että olisipa kiva joskus juosta. 

Eilen kun  kävelin aamulla 12 km lenkkiäni tuli mieleeni, että läkähtyisinkö heti, jos ottaisin juoksuaskeleen. Minulla oli jalassa Meindlit, jotka eivät varsinaisesti ole juoksukengät. Kokeilin kuitenkin. Ensin yhden katulampun välin, sitten toisen. Kolmannenkin. Juoksin jonkun matkaa. Ei tuntunut pahalta. Parhain vaikutus caminossa on ollut se, että hengästymisestä palautuu nopeasti. Pitäisiköhän minun alkaa kokeilla jonkunlaista juoksukoulua? Ensin pitäisi kokeilla niitä kauniita lenkkareitani, ovatko ne tosiaankin liian pienet minulle. Vaelluskengillä ei varsinaisesti kannattene juoskennella. 

Jos minä saisin päättää, niin kaikki kävelevät ihmiset kuuntelisivat tänään Tim McGrawn kappaletta Track Yeah. 

Kenkäkaupassa

Näin lämpimillä säillä ei tee mieli laittaa jalkojaan vaelluskenkiin. Aiemmin käyttämäni Columbian kengät ovat alkaneet väsyä, samoin minä, mutta lähinnä niiden ankeaan ulkonäköön. Tänään minulla oli aikaa käydä etsimässä uusia kenkiä. Olen yleensä ostanut kengät vähän summamutikassa, ainoastaan Meindlini on ostettu myyjän opastuksella ja neuvoilla. Nyt menin Tourulan Intersportiin ja suuntasin siellä osastolle, jossa oli esillä kävelyyn tarkoitettuja kenkiä. Sain kohta myyjän avukseni ja kuultuaan millaiseen käyttöön kenkäni tulevat, hän ohjasi minut pois kävelyosastolta juoksuosastolle. Sanoin, etten ota juoksuaskelta, ellei ole kiirehdittävä auton alta pois. Siltikin olin siis juoksukengän tarpeessa.

Asiantuntija katseli jalkojani ja pyysi minua kävelemään edestakaisin ja hänen käsityksensä mukaan olen neutraalisti askeltava ja se määritteli millainen kenkä minulla pitäisi olla ja etenkin millainen ei. En ollut aiemmin oikein perillä tästä pronaatioasiasta, joten oli todella hyvä, etten omin päin vain kokeillut kenkiä ja ostanut kenkää, joka olisikin vääränlainen, etenkin kun toinen nilkkani on kokenut kovia viisi vuotta sitten pahasti murtuessaan. Päädyin muutamia kenkiä kokeiltuani Asics Gel Glorify-kenkiin. Niissä oli mukava alennuskin ja ihastuin räikyvään väriin. Todellakin toista, kuin entiset ruskeat kenkäni. 

Satuin huomaamaan, että kaupan hyllyssä oli myös Fivefingers-kenkiä. Kammenpyörittäjällä on ollut sellaiset jo useamman vuoden ja olen halunnut itselleni sellaisia myös. Vaikka minulla onkin kummallisia mielipiteitä varvassukista, niin siitä huolimatta käytän niitä välillä ja tästälähin käytän myös varvaskenkiä, sillä ostin Bikila Evo-kengät samaan konkurssiin. 

Nyt minulla on siis kahdet uudet jalkineet ja iloinen mieli. Samoin kuin uudet liikkumiseen tarkoitetut vaatteet, uudet kengätkin innostavat kilometrien keruuseen. Ja ovathan kengät vielä vaatteitakin tärkeämmät. Molemmat kengät tulevat ihan varmasti muuhunkin käyttöön kuin terassin kaiteelle nostettavaksi!