Kaiken tiedon äärellä - Camino de Santiago Forum

Pari postausta sitten sain kommentteja Tanjalta ja hän vinkkasi minulle Camino de Santiago Forumista.  Kävin ensin vain kurkkimassa siellä ja pian rekisteröidyinkin sivustolle. En ole vielä tehnyt esittelyä sinne itsestäni, mutta saan viikottain uutiskirjeen, jossa on paljon erilaista tietoa ja jos jotain akuuttia tiedonvälitystä tarvitaan, tulee uutiskirjeitä useamminkin. 

Tanja varoitti, että sivustolle tulee kyllä unohduttua pitkäksikin aikaa, sillä sieltä löytyy niin paljon tietoa kuin vain on aikaa ja kiinnostusta lukea. Myös erilaisia keskusteluketjuja on lukemattomia aivan kaikista kuviteltavissa olevista aiheista, joten aivan heti ei itse tarvitse olla esittämässä kysymyksiä. Luultavasti joku muu on jo kysynyt samaa. 

Juuri nyt on pinnalla tietyllä alueella tapahtuneet yksin kävelleiden naisten häirinnät, tietoa missä kohtaa reittiä tällaista ikävää on tapahtunut ja miten kohdan voi välttää on tullut useana päivänä. Naisia kehotetaan kulkemaan pareittain tai liittymään isompiin ryhmiin ja ehdottomasti ilmoittamaan viranomaisille, mikäli kohtaavat jotain epämiellyttävää caminollaan. Viesteissä kehotetaan olemaan spekuloimatta ja kertomatta huhuja, vaan pysymään tiukasti faktoissa, jottei kenenkään camino mene turhaan pilalle, mutta mahdolliset vaaranpaikat ovat vältettävissä. 

Olen nyt tyytyväinen, etten ole aikeissa lähteä yksin matkaan, vaan minulla on kävelyseuraa, sillä tarkoitus on kävellä camino melko aikaisin keväällä, jolloin muita caminolaisia on vähemmän liikkeellä kuin myöhemmin kaudella. Foorumilla neuvottiin, että jos on yksin liikkeellä, kannattaa sopia majoituksissa aamuisin jonkun samaa tahtia kulkevan kanssa, että katsotaan toistemme perään, vaikkei aivan yhtäjalkaa kuljettaisikaan. 

Viime aikoina harjoituskävelyni ovat olleet olemattomat. Ensin parantelin kantapääni sitkeää rakkoa ja sen jälkeistä ihon rikkoutumista. Sitten alkoivat monenlaiset kiireet, jotka jatkuvat kesäkuun alkuun, jolloin kesälomani jo alkaakin. Kilometrien kerääminen on silti mielessä. Aion myös katsastaa tulevalla lomareissulla reppuvalikoimia Saksan kaupoissa, samoin kevyt makuupussi on tarkoitus hankkia. 

Feelmax puoliksi hyvä

aika on pysähtynyt

Sää oli tänään aamulla kauniimpi kuin sääennusteet antoivat ymmärtää ja lähdin kävellen töihin. Kammenpyörittäjä ohitti minut pyörällään puoli tuntia myöhemmin ja oli töissä tunti ennen minua. Katselin ajankulukseni tienposkia ja rekisteröin edelleen, mitä kaikkea roskaa ihmiset ovat heitelleet ojiin. Olin ensin ihan varma, että huomasin tärkeän asian, nimittäin sen, että hyvinvoinnistaan kiinnostuneet ihmiset roskaavat enemmän kuin he, jotka eivät siitä niin välitä. 

Huomasin, että yleisimpiä roskia olivat erilaiset palautusjuoma- ja jogurttipullot. Niitä oli melkein joka kymmenes metri pitkin piennarta. Paljon enemmän kuin olut- tai energiajuomapulloja. Minun piti kyllä sitten vetäää johtopäätökseni takaisin, sillä pantillisia tölkkejä ja pulloja yhä kerätään pois, mutta pantittomat roskat eivät kiinnosta ketään. Joten menköön se teoria roskakoriin suoraan. 

Kokeilin tänään ensimmäistä kertaa Feelmax Kuuva-kenkiäni, jotka olen ostanut jo monta vuotta sitten, ellen muita väärin niin kesällä 2010 juuri ennen kuin nilkkani murtui. Ei ollut toivoakaan saada niitä jalkaan sinä vuonna, enkä sitten oikein innostunut kengistä myöhemminkään. Kuuvan toinen malli on aika kapeavartinen ja sitä kautta hankala laittaa jalkaan. Uudempi malli lienee helpompi pukea ja aloin harkita Kuuva kolmosten hankkimista. 

Nyt kuitenkin kokeilin kakkosmallia työmatkaan, mikä oli kyllä ihan typerä juttu. Uuden kengän laittaminen melkein kymmenen kilometrin matkalle, jolta ei ole varaa kääntyä takaisin, eikä ole mitään korjaamisen mahdollisuutta, jos joku menee vikaan, ei ole viisasta. Olin hieman huolissani, miten korjattu nilkkani tykkää ohutpohjaisesta jalkineesta, muttei se ollut siitä moksiskaan. Toinen, ehjä jalka sen sijaan sai aikamoisen hiertymän kantapään taakse, akillesjänteen kohdalle. Sain kyllä käveltyä matkan kohtuuhyvin, mutta iho oli rikki ihan kunnolla päästessäni perille. Siksi siis Feelmaxit olivat puoliksi hyvät, toinen kengistä toimi hyvin, toinen ei.

Tämä surullinen takaisku ja se, että olin unohtanut ottaa puhelimen laturin mukaani, riittivät syyksi, etten kävellyt kotiin työvuoron jälkeen, vaan pyysin Opiskelijaa hakemaan minut. Tekosyitä parhaasta päästä. Eihän sitä nyt voi kävellä 8,8 km ilman asianmukaista countrya!

Tim McGraw esittää päivän countrykappaleen, Don't Take That Girl, joka on naukumakappaleiden aatelia. 

Kylmä kevät

Tontillamme on upouusi yksiö hyvällä paikalla tarjolla, edullinen vuokra lintuperheelle!

Pari kulunutta viikkoa ovat olleet alavireisiä, vähitellen alkaa helpottaa. Eilen sentään tallustin töihin pienen lisälenkin kautta ja sain mittariini 10 km lisää. Lunta oli enää sattumakasoja ja pientareet olivat kuivia. Sää oli aurinkoinen, mutta tuuli hyvin navakka ja viimekilometreillä erittäin vastainen, kun pääsin aukealle osuudelle. 

Katselin matkalla kevään edistymistä, näin peippoja, kurkia, västäräkin ja paljon erilaista roskaa tienposkilla, kuten vaikka television ja sohvan. En käsitä, miten ihmiset kehtaavat heittää telkkarin tienpenkalle, tai sohvan. Näin myös kissan, joka ei enää kehrää. Ehkä se oli jäänyt auton alle ja joku nostanut sen entisen huoltoaseman tontin reunalle. Kuinkahan kissojen omistajat ikinä saavat tietää, jos heidän lemmikkinsä on yöllisellä reissullaan kohdannut elämistään viimeisen lopun jossain kauempana kuin kodin lähettyvillä? 

Luin muutama päivä sitten Talvicamino-blogista kirjoittajan tämänvuotisen caminon kaikki postaukset. Hän liikkui aikaisemmin talvella, kuin minulla ja sisarellani on tarkoitus ensi vuonna caminoida. Meidän olisi aikomus olla perillä toukokuun alussa ja niin ollen lähteä liikkeelle viimeistään maaliskuun puolivälissä. Tuli mieleeni, kuinka kylmä maaliskuu mahtaakaan vielä olla Pohjois-Espanjassa. Meille pohjoisen ihmisille lumi, liukkaus ja kylmä ilma ei sinänsä ole epätavallista, mutta ehkä sitä on ajatuksissaan valmistautunut enemmän liialliseen lämpöön, kuin ajoittaiseen lumeen ja kylmään vesisateeseen. 

Luin myös jostain, että alkuvuosi on caminon kävelemiseen siinä mielessä hyvä, ettei ruuhkia majoituksissa ole, enemmän voi olla ongelmana se, etteivät majoitukset ole vielä auki kovin laajalti. Ludeongelma on ymmärtääkseni talven jälkeen vähäisempi kuin loppukesästä, jolloin tuhannet ja taas tuhannet ihmiset ovat nukkuneet majoitusten vuoteissa. Se sopisi minulle. Kuulisin mielelläni caminolla olleilta kuinka usein he ovat tähän ludeongelmaan törmänneet ja kuinka sitä voisi välttää. Ja jos ei voi välttää, kuinka siitä pääsee parhaiten eroon. 

Kävelymusiikiksi suosittelen tällä kertaa valtatieaiheisen kappaleen Highway Don't Care.

Lahjattomat harjoittelevat - olen siis lahjaton

Tänä aamuna työmatkalla näin tuoreet kevään merkit, jonkun jannun bemmun renkaista oli jäänyt merkittävä osa asvaltille. Rengasliikkeet kiittävät. Minä en edes tiedä, miten tuollaiset jäljet tehdään tahallaan. Eikä tarvitse kertoa.

Tein äsken monimutkaisia kilometrilaskelmiani, joita voi seurata henkeä pidätellen blogin sivupalkista. Tavoitteeni on kävellä 770 km ennen caminolle lähtöä ja tänään sain 500 km täyteen. Otan tähän laskelmaan mukaan vain varsinaiset kävelylenkit, en päivittäisiä arkiaskelia. Alan jo helliä ajatusta kävellä toiset 770 km ennen caminolle lähtöä, vaikken ole eläissäni harjoitellut mitään asiaa varten. Tämä on ensimmäinen asia, jota varten olen aloittanut harjoittelemisen ajoissa ja oikeasti jatkanut harjoitteluani. 

Aamuisella työmatkalla tulin ajatelleeksi sitäkin seikkaa, että vuoden kuluttua minun tulisi olla jo hyvän matkaa caminolla, mikäli aion olla perillä syntymäpäivänäni toukokuun alussa. Lähtöön on siis alle vuosi. Aika menee nopeasti! Olemme jo hieman kaavailleet sisareni kanssa, millä aikataululla aiomme caminon toteuttaa. Toivottavasti saamme aikataulun soviteltua niin, ettei meidän tarvitse kävellä verenmaku suussa, vaan voimme pitää päivän tai pari vapaatakin.

Olen vähentänyt vaatetusta kävelymatkoilla, en enää pue varsinaista teknistä paitaa, vaan ohuen pyöräilyyn hankitun aluspaidan takin alle. Tykit on säilötty ensi talvea varten, juoksuhousut tuultapitävin reisikappalein ovat ahkerassa käytössä. Ohut pipo viihtyy päässäni ja hansikkaat korvaan takin hihojen pitkillä rannekeosilla. Sukkina olen käyttänyt Pilkkoset-varvassukkia, mutta nyt olen joutunut laittamaan ne hyllylle, sillä tärvätyn jalkani pikkuvarpaan nahka on hiertynyt pois, en tiedä onko syy sukassa, vai ylipäätään enemmästä kävelystä. Palaan hetkeksi Decathlonin juoksusukkiin. 

Hankin myös ilta- ja yökäyttöön geelisukat. Kuulin niistä ensimmäistä kertaa vasta vähän aikaa sitten ja tilasin netin syövereistä parin sellaisia. Eilen kokeilin niitä ensimmäistä kertaa ja tuntuma oli hieman merkillinen, ei pelkästään miellyttävä. Sukka tai enemmän tossumainen jalanpäällyste tuntui merkilliseltä kävellä, vähän kylmän kälpäkältä, kostealta, eikä vain kivalta. Pidin sukkia suositellut 20 minuuttia ja jalat tuntuivat kyllä miellyttävän viileiltä ja raikkailta käytön jälkeen. Ohjeen mukaan sukkia voisi pitää koko yönkin, jos jalkojen iho on todella kuiva ja huonokuntoinen (muttei iho sentään rikki). En voisi kyllä äkkiseltään kuvitella pitäväni noita kostean tuntuisia sukkia yön yli. Sukkia pitäisi voida käyttää noin 40 kertaa ennen kuin geeli loppuu. Jos ne osoittautuvat toimiviksi ja elvyttävät jalkoja, voisin ajatella hankkivani sellaiset iltakäyttöön caminolle, jolla jalat varmasti ovat kovilla. 

Vaikka toinen pikkuvarpaani on tällä hetkellä hieman kovilla, olen erittäin tyytyväinen Meindl-kenkiini. En ole nyt muutamiin viikkoihin vahannut niiden pintaa, eikä vesikelitkään ole enää pystyneet niihin. Alan olla nauhoituksen kanssa sinut, nauhoitan ehjän nilkan hieman tiukemmin kuin metallilla tuetun. Korjatun jalan varpaat puutuvat toisinaan hieman, mutta vähän löysempi nauhoitus tuntuu auttavan siihen. Puutuminen on todella kelju tunne, pitempiä matkoja kävellessä on varmaan syytä ottaa tauoilla kenkä pois jalasta ja pyöritellä varpaita ja nilkkoja. 

Nyt kun liukkaat kelit ovat ohitse ja katusoraakin on jo jossain määrin siivottu pois, aion kokeilla myös Feelmaxin korkeavartisia kenkiäni, jotka ovat aivan käyttämättömät. Niistä on uudempikin malli, joiden varsi on hieman väljempi, nämä minun Kuuva 2:set ovat hieman työläät pukea. Vaihdoin Feelmaxin edustajan kanssa sähköpostia kengistä niiden lanseerauksen aikaan ja hän neuvoi käyttämään varvassukkia Kuuvan kanssa, minkä teenkin, kunhan pikkuvarpaani saa uuden ihon. Minua kiehtoo ajatus siitä, että caminolla voisin vaihdella kaksia täysin erilaisia kenkiä sen mukaan millaisia maastoja on milläkin etapilla, se voisi olla jaloille iloksi.

Tänään suosittelen kävelymusiikiksi Sheryl Crown kappaletta Easy. Olen jo lakannut murjottamasta hänelle siitä, että seurusteli valehtelevan herra Armstrongin kanssa. 

Hassut sukat

Olen ollut vakaasti sitä mieltä, että varvassukat ovat rivoja. En osaa selittää, mikä niissä on rivoa, vaikka kuviointi olisi söpökin. Ne vain ovat. Luin jostain, että olkoonpa rivot tai eivät, niin varvassukat olisivat hyvät vaelluskengissä, pitkillä matkoilla. Jokainen varvas on omassa rauhassaan ja suojassa hiertymiseltä. Työkaverimme tuo toisinaan harrastoimintansa rahoitukseksi Pilkkoset-tuotteiden tilauslistan ja olen usein tilannut iloisen värisiä sukkia. Viime kerralla huomasin, että katalogissahan on näitä räävittömiä sukkiakin ja tilasin kolme paria kokeiluun. Tälläsin tänään, kun tilauksemme olivat saapuneet, varpaani näihin laitoksiin. Ne näyttävät hassuilta, tuntuvat kummallisilta ja ovat edelleen myös vähän rivoja. Kävelin töihin, mutta illan pimennyttyä Opiskelija kävi hakemassa minut autolla kotiin. Huomenna sukat pääsevät kokeiluun Meindleissa. Otan mielelläni vaellussukkaneuvoja, sekä kesä- että talvikäyttöön, mikäli jollakin on sellaisia minulle antaa. 

Kävelymusiikkisuositukseni on tänään tämä: Greg Batesin Fill In The Blank.

Työmatka vapaapäivänä

Autiojoki, lontooksi The River Desolate

Tänä vapaapäivän aamuna heräsin tavalliseen tapaani liian aikaisin ja olin jo ottanut mukavan asennon sohvalla, tietokone syliin viritettynä, kun tulin ajatelleeksi, että voisinkin kävellä Kammenpyörittäjää vastaan, sillä hän pääsisi töistä kahdeksalta. Vartin yli kuusi astuin ulos kirpeään, 9 asteen pakkaseen ja aloin pistää Meindlia toisen eteen.  Oli jo valoisaa, vaikkei aurinko aivan vielä ollut noussut. 

Kävellessäni ajattelin sitä viime kesän lopun aamua, jolloin ensi kerran kävelin työmatkan yövuoron jälkeen kotiin. Matka tuntui silloin lähes jännittävältä, vaikka olin kulkenut sen autolla varmaan tuhansia kertoja ja pyörälläkin joitankin kymmeniä kertoja. Matka tuntui myös pitkältä ja jalkani kipeytyivät niin, että saman illan humppakeikalle suorastaan onnuin, jalkapohjani olivat niin arat. Ne vanhat lenkkarit menivätkin roskikseen ja siirryin käyttämään parempia jalkineita. 

Nyt vaelluskenkäni ovat jo parhaat kaverini, pitemmän kävelytauon jälkeenkään ne eivät tunnu enää kovilta ja askellukseen on tullut uudenlaista rytmiä, kun kenkä huolehtii joustavuudesta ja tasapainosta. Muutenkin varustepuoli alkaa olla kunnossa, tosin kesän lähestyessä kevyempiä kävelyvaatteita on hankittava. Pian saa jättää välikerroksen pois ja piponkin talvisäilöön.

Lyhintä reittiä matka työpaikalle on 8,9 km ja sen kulkemiseen menee minulta noin 1 h 35 min. Tänä aamuna liukastelin viimeisellä kilometrillä 3 minuuttia pitempään, sillä työpaikan suljetulla alueella on keväisin varjoinen osuus, jolla jäätä tuntuu riittävän pitempään kuin muualla. Päätin kyllä jo syyskuussa, että matka on tärkeämpi asia kuin siihen käytetty aika. Tosin työmatkan taittamisessa kävellen ajallakin on merkitystä, täytyy olla perillä ajoissa työvuoroon mennessä.

Nyt kun kello on vähän yli yhdeksän, on olo aika mukava, kun päivän lenkki on jo tehty, vapaapäivä vasta edessä. Tavoitteeni kävellä 770 km ei tunnu enää ollenkaan saavuttamattomalta ja taidanpa pistellä sen toiseenkin kertaan ennen caminoa keväällä 2016. 

Kävelymusiikiksi suosittelen  Little Big Townin kappaletta Girl Crush. 

Vähän venähti

Olin tällä viikolla ensimmäistä kertaa työterveystarkastuksessa, joka on lakisääteinen yötyötä tekeville. Ammattiini liittyy muutenkin jatkuvaa terveydentilan seurantaa ja tuntuu, että juuri kun vuotuisen syynäyksen saa valmiiksi, seuraava jo on ovella. Nyt hommaan yhdistettiin vielä tämä yötyöaspekti ja vietin viikon aurinkoisen päivän Terveystalon odotushuoneissa. Muuten sain terveen paperit, mutta rokotuskortilleni hieman kohoteltiin kulmia, sillä jäykkäkouristussuojani oli vaatimattomat 14 vuotta vanha. 

Tulin siinä itsekin ajatelleeksi, että caminon lähestyessä (pian alkaa olla enää vuosi lähtöön) olisi viisasta hankkia asialliset rokotukset. Eilen kävin työterveyshoitajan luona piikillä, sain rokotukset jäykkäkouristusta ja hepatiitti A:ta vastaan. Ensimainitun jopa kustansi työnantaja, jälkimmäisen maksoin itse. Otan tehostepiikin vuoden kuluttua, joten suoja A-tyypin hepatiittia vastaan on sitten sekin kunnossa. 

Oli hieman noloa kyllä myöntää, ettei ole ajatellut näitä asioita ollenkaan moneen vuoteen. Minun on varmaan syytä vielä ottaa parempaa selkoa, vaatiiko rokotussuojani lisätoimia. Mikäli caminon käyneillä on tähän asiaan vinkkejä, otan niitä enemmän kuin mielelläni vastaan.

Eilen minun oli tarkoitus kävellä kotiin kaupungista rokotusoperaation jälkeen ja melkein sen teinkin, tai ainakin kolmasosan verran. Kävelytiet ovat juuri romahtaneen talven takia jäisiä ja liukkaita. Tosin se ei ollut ongelma, liukuesteet maastureissani saivat askeleen kyllä varmaksi. Ei välillä kiivastunut vesisadekaan haitannut, sillä varusteeni ovat kunnossa. Vanha kunnon laiskuus ja ajatus siitä, että myöhemmin kauppareissulla olisi ruuhkaa, saivat minut loikkaamaan bussiin kesken kaiken. Sattumalta  Abiturientti aka Uunituore Aikunen sattui olemaan samassa bussissa matkalla kotiin, eikä hän pahastunut vaikka huomioliivein koristeltu punakkanaamainen äiti istahti viereen. Hän on niin kovin joviaali nuorimies. Niinpä eilinen kävelyretki jäi 5,5 km mittaiseksi.