Keskeneräistä, valmista ja kokonaan aloittamatta

Tasan kolmen viikon kuluttua olen Lontoossa sisareni kanssa, olemme toivoaksemme muistaneet kääntää kellojamme, sillä yöllä on siirrytty kesäaikaan. Mikäli tämänhetkinen unirytmini jatkuu, olen valvonut yöllä tunnin tai kaksi, sekä tottumuksesta että jännityksestä. Tuona pääsiäissunnuntain aamuna olemme pian lähdössä kohti Standstediä lentääksemme Biarritziin, Ranskaan. 

Nyt tuntuu kaksijakoiselta, toinen puoli minusta on sitä mieltä, että onneksi siihen on vielä kolme viikkoa ja toinen puoli iloitsee, että aikaa on vain sen verran. Valmisteluni alkavat olla hyvällä mallilla, vaikka rinkan koepakkaaminen on edelleen tekemättä. Reippaan entisessä huoneessa, joka on nyt vierashuone, on kokoelma varusteitani kannellisessa muovilaatikossa ja kaikki, mitkä eivät mahdu laatikkoon, ovat sen kannen päällä ja lähistöllä. Vaatevalintojani minun täytyy vielä tuumia, mutta koepakkauspäivä on huomenna. 

Meindlit ovat olleet pääasialliset kenkäni nyt muutaman kuukauden ajan, olen kulkenut niissä kaikenlaiset menoni ja ne ovat yhtä jalkojeni kanssa. Aion tehdä kengille vielä perusteellisen mehiläisvahakäsittelyn, vaikken ole kastellut jalkojani maastureissani kertaakaan alun ahkeran rasvaamisen ansiosta. Olen tarkistanut kenkien nauhat, ne ovat edelleen hyvässä kunnossa, sillä en nauhoita kenkiä kovin tiukkaan. Etenkään metallilla korjattu nilkkani ei siedä tiukkaa nauhoitusta, vaan kenkä alkaa herkästi puristaa, mikäli nyöritän liian piukkaan. Pohjallisten tilanne on vielä tarkistettava, vaativatko ne uusinnan. Kengillä on kävelty nyt ainakin 1000 kilometriä, eivätkä ne häpeä uudesta lainkaan, päinvastoin ne ovat juuri sopivasti muotoutuneet jalkoihini. Onneksi aloitin kenkien käytön riittävän ajoissa. 

Toisiksi jalkineiksi ajattelin Fivefingersejä, lähinnä iltakäyttöön. Ne vievät hyvin pienen tilan ja ovat kevyet, mutta aloin epäillä, että mahtuvatko päivän vaelluksesta mahdollisesti turvonneet varpaani omiin kolosiinsa ja onko ohutpohjaisilla jalkineilla kiva kävellä varsinaisen vaellusetapin jälkeen. Crocsit otan mukaan kumminkin, sillä niillä voi mennä tarvittaessa suihkuun ja ne mahtuvat jalkaan tuli mitä tuli. 

Iltavaatteiksi tuumin ottaa mustat pellavaiset housuni, joissa on miellyttävä trikoinen vyötärö ja leveät lahkeet, ne saavat olla ryppyiset ja jos niitä tarvitsee pestä, ne kuivuvat nopeasti. Joku trikoinen iltapaita minun tarvinnee vielä hankkia. Joku monista Decathlonin fleecetakeistani päässee myös mukaan taukotakiksi ja iltojen viileyteen. Mitään paksua hupparia tai villapaitaa en aio ottaa mukaan. 

Arvatkaa mitkä ovat vielä aloittamatta? Ne säärystimet. Puikot törröttävät edelleen lankakerässä ja käsityö on sillä tasolla, että harkitsen montako silmukkaa puikkoa kohden. Säärystimet ovat täsmälleen samassa vaiheessa kuin espanjankurssini, aloittamista vaille valmis. Kielikurssin kanssa vakuuttelen itselleni, että näin en varmasti ehdi unohtaa mitään, kun en ole opetellut mitään liian aikaisin unohdettavaksi. Totuus on tietysti se, etten vain ole saanut aikaiseksi kuunnella edes sitä muutaman tunnin kevytkurssia. Ehkäpä yllätän itseni ja aloitan kutomisen ja laitan kielikurssin soimaan samaan aikaan? Tai sitten en. Aivan tarkalleen ottaen olen kyllä kuunnellut kielikurssia 8 minuuttia 15 sekuntia, joten kyllä se siitä. Tuossa on vain liian houkutteleva nappula painettavaksi, tuo torkku.

Eilen lisäilin hieman kappaleita kävelycountrykansiooni, jossa on nyt 121 kappaletta. Ehdotan päivän kävelymusiikiksi pahaenteiseltä kuulostavaa kappaletta Better Dig Two, jonka esittää The Band Perry. Juuri niin pahaenteinen on tarinakin, tälle naiselle ei aleta ryppyillä.

Asiakaspalvelu testissä ja muita juttuja

Aloin tässä sovitella tarkemmin Macabi Skirtiäni ja huomasin, että sehän on rikki! Tai oikeammin lyhyen säätönauhan toisen pään kiinnike on rikki. Hameen housuiksi muotoilu ei niin ollen onnistu, ellen ala viritellä jotain omia kiinnikkeitäni. Ei kyllä huvittaisi sen verran kalliiseen vaatteeseen. Niinpä otin kuvan tästä vakavasta takaiskusta ja laitoin pienen kyselyn Utahiin, että mitäs nyt tehdään. Kello tikittää, lyön itseni kanssa vetoa, että sieltä vastataan viimeistään huomenna. Haluan olla positiivinen ja uskoa, että vastauksessa jo kerrotaan minulle lähetetyn uusi nauha ehjin kiinnikkein.

EDIT: Nyt sain jo vastauksen alle kaksi tuntia myöhemmin, että uusi osa lähetetään minulle! Olen tosi tyytyväinen ja sitten vielä lisää, kun uusi nauha on perillä.

EDIT 2: Nyt 11.3. nauha on ollut yli viikon matkalla ja näyttäisi, että se on jo saattanut jättää USA:n. Olen toiveikas, että se ehtii ennen kuin lähden kotoa 21.3. (nauruhymiö) Jollei se ehdi, niin minun pitää kai fiksailla sitä rikkinäistä nauhaa, onneksi en heittänyt sitä pois edes konmarinoinnin hengessä. 

Olen viettänyt pilvisen pakkaspäivän pyykkihommissa ja Camino Forumia lueskellen. Siellä on kyllä käsitelty aivan kaikki caminoon liittyvät aiheet ja lukuisia siihen liittymättömiäkin. Kuten kaikilla pitkään olemassa olleilla forumeilla, on tälläkin nopeasti huomattavissa paljon äänessä olevat kaikentietäjät. Myös oikeita forumriitoja on nähty ja näyttäviä forumilta poistumisia. Minä olen vain tyytynyt lueskelemaan ja pari kertaa tykkäämään muutamasta kommentista. Olen oppinut tänään, että moni tosiaankin kävelee sateella ja kovalla auringonpaisteella sateenvarjo päänsä päällä. Sellaisia varjoja löytyy, jotka saa kiinni rinkan hihnaan, jolloin kädet jäävät vapaiksi. Minulla on kyllä sadetta pitävä takki ja housut, joten en aio hankkia ainakaan etukäteen sateenvarjoa, en sitä hienointa merkkiäkään. 

Eilen tein periaatepäätöksen, etten hanki uutta, pienempää tablettia postausten tekemistä varten, vaan otan mukaan muutaman vuoden vanhan iPadin, vaikka se painaakin jonkun verran. Olen vähän unohtanut sen käyttämisenkin, kun vaihdoin Android-puhelimeen muutama kuukausi sitten. Eilen Opiskelija auttoi minua tyhjentämään tabletista kaiken turhanaikaisen, mutta se ei tunnu yhtään kevyemmältä! En ymmärrä! 

EDIT 11.3.2016: Olen hirveä takinkääntäjä ja ostin sittenkin uuden, pienen tabletin. Se on Samsung GALAXY Tab S ja olen jo saanut sen päästämään kruunokorkin poksahdusäänen aina, kun saan sähköpostin ja laite värisee ihan kaikesta, ilmeisesti se on onnellinen kuten kehräävä kissa. Tässä tarvitaan Opiskelijaa ja hänen taikasormiaan säätämään laite äidinkestäväksi! iPad siirtyi Kammenpyörittäjän käyttöön, mutta hän oudosti hylkii sen pinkkiä suojakuorta. Eikä pinkki latausjohtokaan miellytä. Merkillistä.

Löysin Samsungiini Bloggerin sovelluksen, jolla kokeilin tehdä pieniä postauksia, mutta eihän se toiminut juuri mitenkään, kuvia ei saanut lainkaan laitettua, joten poistin sovelluksen. Olisi ollut kätevää laittaa puhelimella pieniä yhden kuvan postauksia.

EDIT 11.3.2016: Ongelma ratkesi yllämainitulla takinkäännöllä, nyt voin tehdä postauksia tabletilla melko kätevästi, kun vain muistan ottaa kuvia myös sillä laitteella. En vielä ole perehtynyt miten kuvia saisi (muuten kuin vahingossa, jota en osaa toistaa) siirtymään laitteelta toiselle, puhelimesta tablettiin, tai toisinpäin. 

Kävelymusiikiksi suosittelen Eric Churchin kappaletta Guys Like Me. 

Ripeää hamekauppaa ja saippuavaahtoa

Tilasin viime torstaina Utahista hameen ja jo eilen se tuotiin kotiovelle kuoressa, jonka päällä luki "extremely urgent". Pikkuisen liioittelua, mutta sillä postimaksulla kyllä voi odottaakin toimitusta vähän normaalia rivakammin. Hame oli sellainen kuin odotinkin, nopeasti kuivuvaa kangasta. Ainoa hikkaus on se, että se saattaa olla aavistuksen suuri minulle, mitä ei yleensä koskaan käy vaatteita hankkiessani. Mutta luulenpa, että Macabi Skirtistä tulee lempivaatteeni caminolle, joka alkaa olla niin lähellä, että pitää jo miettiä ostetaanko minun lempijuustoani tai -jogurttiani enää uutta purkkia. 

Hameella on monta käyttötapaa, sen voi kääriä shortseiksi polven tienoille, tai nostaa helmoja keskeltä niin, että hameesta tuleekin housut. Taskuissa on syvyyttä ja osassa on vetoketjut, joten pieni lompakkoni ja puhelimeni sujahtavat niihin helposti. 

Kokeiluni saippuoiden maailmassa on edennyt siihen pisteeseen, että olen päättänyt lähteä matkaan Oliva-saippuapala mukanani. Se tuoksuu paljon vähemmän epämiellyttävälle kuin tummemman vihreä marseillesaippua. Olen pessyt Olivalla hiuksiani nyt reilun viikon verran ja pidän tuloksesta kovasti. Saippua vaahtoaa erilämpöisissä vesissä mukavasti, mutta vaahto kuolee nopeasti ja on helposti huudottavissa pois, vaikkei vettä olisikaan holvattavasti kotisuihkun tapaan. Hiukset on helppo kammata kosteina ja olenkin päättänyt ottaa hiusharjan sijaan kunnollisen kamman mukaani, sekin vie hieman vähemmän tilaa kuin harja. 

Kokeilin myös vaatepesua Olivalla ja tuntui toimivan siinäkin hyvin. Pesin sillä pari päivää sitten ostamani Falken sukat, joissa on merinovillaa. Sukat ovat napakat, mutta alkoivat heti ensimmäisenä käyttöpäivänä nukkaantua huomattavasti. Se nyt ei käyttämiseen vaikuta, mutta olipa silti huomio. Nyt pitää vain löytää sopiva rasia saippuapalalle, ellen päädy pussisäilytykseen. Saippua vaikuttaa kuivuvan mukavasti parissa tunnissa. 

Päivän kävelymusiikiksi suosittelen Josh Turnerin kappaletta Your Man. 

Macabi Skirt

Olen miettinyt housupolitiikkaa caminoa ajatellen, enkä millään tahtoisi tavanomaisia vaellushousuja, joissa lahkeiden pituus on säädeltävissä vetoketjuin erotelluilla palasilla. Tällaisten housujen etu on tietysti niissä olevan taskut, sillä reissulla on hyvä pitää muutamia esineitä koko ajan saatavilla ja toisaalta lähes kiinni ihossa turvallisuusmielessä. Minulla on ollut yhdet tuollaiset housut, enkä paljon epämukavampaa vaatetta ole omistanut. 

Minulla on muutamat juoksutrikoot, joissa olen päättänyt taapertaa matkan ja niiden kanssa käytettäväksi tilasin tänään hameen, jonka nimi on Macabi Skirt. Luin siitä caminofoorumilta, jossa oli yleensäkin puhetta housuista ja hameista (siellä on puhetta aivan kaikesta ja sinne voi unohtua lukemaan tuntikausiksi). Muutama caminon jo kävellyt nainen vannoi Macabi Skirtin nimeen ja löysinkin sivulle, josta hameen sai tilattua Utahista, tuosta lemppariosavaltiostani USA:n maaperällä. Myös miehille on Macabi-hameita ja niille vannoutuneet käyttäjänsä.

Kuva Macabin sivulta

Saa nähdä kauanko hameeni saapumisessa menee ja kuinka osuva kokovalintani on, väri ainakin oli mukavannäköinen, minä kun en juuri kirkkaita värejä käytä. Hameessa on tuotetietojen ja käyttökokemusten mukaan mainiot taskut ja sen voi kietoa erilaisiin mittoihin ja housujen tyyliin, mikäli helmat ovat jossain kohtaa epäkäytännölliset. Hameessa voi mennä myös hyvin kirkkoihin ja sen kerrotaan kuivuvan nopeasti pesun jälkeen. Katselin Macabin instakuvia ja juuri sellaiset vaatteet miellyttävät minua. Jännää! Rahat lähtivät jo tililtäni, joten se puoli on ainakin hoidettu.

EDIT: Hameeni on jo matkalla, sain illalla sähköpostia, että paketti on lähetetty! Se joutunee tulliin, sillä postimaksun kanssa sen arvo ylittää reilusti rajan, jonka alle menevät tuotteet pääsevät läpi ilman lisämaksua.

Rahasta tulikin mieleeni, että nyt vuorotteluvapaakorvaushakemukseni on viimein käsitelty ja päätös tullut, huomenna saan ensimmäisen erän tililleni. Kyllä sillä rahalla sätkyttelee ja lisäksi otan jemmatililtäni kuukausittain säästämäni summan, enkä jää aivan mahdottomasti alle normaalien tulojeni.

EDIT: Raha-asioista lisää, sain eilen keltaisen Forex-pussin, Kammenpyörittäjä oli käynyt kaupunkireissullaan vaihtamassa minulle hieman puntia reissuni Englanti-osuutta varten. Alkaa tulla tunne, että hän todella haluaa minun lähtevän! 

Päivän kävelymusiikiksi ehdotan Randy Houserin kappaletta We Went. En löytänyt siitä official videota, mutta lyriikkavideo ajaa melkein saman asian. 

Pikkuostoksia

Kokeilin muutama viikko sitten pesuliuskoja, mutta tulokset eivät olleet niin rohkaisevia, että olisin valmis pelkästään ne taskussani lähtemään 770 kilometrin kävelylle. Sain vinkin luimupupulta, että oliiviöljysaippua voisi toimia yleissaippuana ainakin ihon ja vaatteiden pesuun. Niinpä kävin hankkimassa palikat Oliva palasaippua-nimellä myytyä tuotetta ja marseillesaippuaa, joka sekin on oliiviöljysaippuaa. Ostin ne Jyväskylän Ekolosta. 

Palasaippuassa on tietysti se ongelma, että sen pitäisi ehtiä kuivua käyttökertojen välillä. Sille pitää olla sopiva rasia ja sen lisäksi muovipussi, mutta se ei kosteanakaan sotke tavaroita rinkassa ja mitä vähemmän erilaisia pesuaineita on mukana, sen kevyempää. 

Kumpikaan saippuoista ei tuoksu kuivana mitenkään houkuttelevalle, enemmänkin terveelliseen kallistuvasti, muttei kuitenkaan pahalle tai vastenmieliselle. Olivan tuoksu on näistä kahdesta miellyttävämpi. Käytin kumpaakin suihkussa, ne vaahtosivat mukavan maltillisesti. Olivalla pesin hiukseni. Se tuntui oikein mukavalta hiuksissa ja jätti hiuksiin puhtaan liukkauden tunteen, samoin ihoon. Hiukset oli helppo kammata, vaikken laittanut niihin mitään hoitoainetta. Olen aikaisemmin käyttänyt marseillesaippuaa uusien villasukkien pesuun saadakseni neulejäljestä tasaisemamman näköistä ja ainakin se saippuapala oli riittoisa kuin mikä, se oli pihkan värinen.

EDIT: Hiustenpesuni taisi saada uuden suunnan nyt kerralla. Yleensä hiukseni ovat likaiset aina jo pesua seuranneena aamuna, mutta nyt eilisen saippuapesun jälkeen ne ovat vielä aivan julkaisukelpoiset. Pesen nyt muutamia kertoja Olivalla hiukseni, niin saan varmuuden, että se tosiaan toimii minun hiuksiini. 

Kun hiukseni kuivuivat ne olivat miellyttävän tuntuiset, puhtaat ja liukkaat, mikä viime mainittu ei välttämättä ole mukavaa, sillä hiukseni ovat lasiset muutenkin, eivät pysy kiinni ja hapsottavat sinne tänne. Jätin saippuat kuivumaan lautaselle saunan lauteille ja tutkin niitä myöhemmin. Kolmessa tunnissa ne olivat ihan pintakuivia, valmiit rasiaan tai pussiin. Kokeilen saippuoita vielä vaatteiden pesuun ja päätän sitten onko niistä jompikumpi seuralaiseni caminolla.

Muita ostoksiani tällä viikolla ovat olleet erilaiset pikkutilpehöörit. Ostin matkapakkauksen hampaidenhoitoon, erilaisia laastareita, haavanhoitovoidetta,  desinfioitinlappuja.

Korvatulppia ostaessa piti ottaa huomioon, että ne ovat nukkumiseen soveltuvia, osa tulpista on sopivia erilaisia työtehtäviin. Ostin yhden parin nyt ja kokeilen nukkua niiden kanssa. Aikaisemmin olen kokeillut nukkua tulpilla, mutta minusta on aina tuntunut, että päänsisäinen kohina on liian suurta. Nämä tulpat ovat pestävät ja monta kertaa käytettävät.

EDIT: Nukuin viime yön nämä uudet tulpat korvissani, tai ainakin jonkun aikaa. Jossain vaiheessa yötä otin ne pois, sillä ne tuntuivat tottumattoman korvissa keljuilta. Kun tarvetta ilmenee, nukun ne korvissa varmasti ihan hyvin.

Vaatepuolta kartutin monien naispuolisten caminonkävijöitten neuvosta suurella ohuella puuvillahuivilla, joka käy varapyyhkeestä, sen voi kääräistä hameeksi lanteille, ripustaa kerrossänkyyn näkösuojaksi ja kietoa viileinä iltoina lämmittämään olkapäitä. Löysin huivin Doubleoneboutiquesta, sieltä ostin Kullannupulle joulun alla hauskat hiiritossut. Ostin myös eräästä toisesta liikkeestä itselleni hatun. En ole ollenkaan hattuihminen, mutta luulen jonkunlaisen päähineen olevan tarpeen caminolla. Hattua pitää vielä hieman tuumia onko se minun juttuni vai ei.

Päivän kävelymusiikiksi ehdotan Luke Bryanin kappaletta Strip It Down.
Ei liity mitenkään erityisesti ostoksiini.

Vieraskynäilyä Dorsetista

Sisareni kehui minua hyvähermoiseksi, sillä olen odottanut kiltisti toista vieraspostausta vain vuoden ja pyytänyt sitä vain kolme kertaa sinä aikana! Nyt jo sain sen ja tässä se tulee suoraan Dorsetista:

Apua, lähtöön on enää reilu kuukausi!

Piti hakea edellinen vieraskynäpostaus blogin alkupäästä yli vuoden takaa. En ollut uskoa silmiäni, kun näin päivämäärän (15.1.2015). Ihan vastahan se oli! Ja kuinka paljon on muuttunut sen jälkeen. Ei, en ole käyttänyt vuotta caminon valmisteluihin, vaikka silloin ilmiselvästi niin kuvittelin. Aina jää kaikki viimetinkaan. Vuosi sitten tein yhä tiheneviä vierailuja Hilfieldiin, fransiskaaniseen yhteisöön Dorsetissa. Keväällä muutin tänne epämääräiseksi ajaksi. Aloitin vapaaehtoistyöurani pienen kirja- ja lahjatavarakaupan hoitajana ja yhteisön siivoustyön koordinaattorina eli housekeeperinä. Siskon minulle lahjoittama aktiivisuusranneke osoitti, kuinka entinen tietokonekeskeinen elämäntapa vaihtui runsaaseen arkiliikuntaan. Aikaa varsinaiselle kävelyharjoittelulle ei sitten paljon aikaa jäänytkään, sunnuntain tai viikoittaisen vapaapäivän kävelyretkiä lukuun ottamatta. Alkuun olin todella väsynyt kaikesta ruumiillisesta työstä, lihaksia ja niveliä särki kaiken aikaa. Kunto kaiketi parani kuukausien mittaan ja muutama kilokin katosi huomaamatta ja säryt häipyivät. Sitten loppusyksystä minulle ehdotettiin työn vaihtamista.

Siivoustyö jäi ja olen nyt shop managerin lisäksi puolikas kitchen manager. Toinen puolikas ja läheinen työtoverini on Brother Kentigern, kuivan huumorintajuinen skotti, joka näyttää juuri sellaiselta kuin luostarin kellarinvartijat kaikissa elokuvissa.  Askelia kertyy arjessa paljon aiempaa vähemmän, kun työ edellyttää ruokalistasuunnittelua, reseptien valintaa, hintavertailuja, tavarantilauksia jne. Lisäksi päivittäinen askeltavoitteeni vähitellen kasvaa ja on nyt yli 12 000. Mainittakoon, että tyypillisenä siivouspäivänä askelia kertyi helposti 14-16 000. Eli takapakkia on tullut tässä suhteessa.

Oikeastaan camino alkoi tulla todelliseksi vasta tämän vuoden puolella, kun oli joulusta selvitty. Alkoi hieman huolettaa, kestääkö kunto. Lisäsin päivittäiseen ohjelmaani ylämäkikävelyn, jonka ehdin tehdä juuri lounaan ja kaupan avaamisen välissä, ainakin jos en satu olemaan tiskivuorossa. Kiipeän kaksikymmentä minuuttia jyrkähköä ylämäkeä laaksosta isolle tielle, joka täälläpäin maailmaa tarkoittaa kahta kaistaa. Koko kävelymatkani on tyypillistä englantilaista kapeaa ränniä, jossa autoa täytyy väistää kiipeämällä penkalle. Onneksi autoja on vähän. Tällainen tie, sunken lane, kulkee niittyjen välissä aika syvällä ja on käytännöllinen, kun siirretään lampaita tai lehmiä toisille laitumille. Keväällä sen reunustat ovat täynnä villiä valkosipulia ja syksyllä karhunvatukkaa. Paluumatka alamäkeen vie vartin. 

Varusteeni ovat hyvässä kunnossa kaikilta niiltä osin, joista siskoni on huolehtinut. Ja olihan minulla hyvät kengät ja takki ennestään. Parikin yhteisön jäsentä on tarjonnut minulle rinkkaansa lainaksi, mutta nyt kun matka lähestyy ja haluaisin tehdä testikävelyjä, ei kumpikaan muista, mihin ne ovat joutuneet. Olenkin alkanut katsella lähikaupunkien retkeilytarvikeliikkeistä omaa reppua. Siskon linkittämä camino-aiheinen blogi varustelistoineen täytyy nyt käydä läpi ja katsoa mitä muuta tarvitaan. 

Olen todella iloinen, että sisareni otti kutsuni vastaan ja tulee pääsiäisviikolla tänne Hilfieldiin ja pääsemme lähtemään täältä yhdessä. Kiirastorstain ja pitkän perjantain jälkeen meidät siunataan matkaan Pyhän Fransiskuksen kappelissa. Lontoossa majoitumme fransiskaanisisarten luo ja pääsiäissunnuntaina aamun valjetessa aloitamme matkamme messulla, ehkä Southwarkin tai St Paulin katedraalissa. Siitä sitten Liverpool Streetin asemalta kohti lentokenttää ja saman päivän aikana kävelymme alkupisteeseen.

Pyhiinvaelluksen uskonnollinen puoli on parivaljakossamme enempi minun heiniäni. En aio saarnata enkä käännyttää, en taitaisi edes osata sellaista. Mutta uskon, että kävelyymme mahtuu hiljaisia jaksoja, jolloin voin rukoilla. En ota mukaani mitään rukouskirjoja vaan pari rukousnauhaa. Minulla on sellaisia ollut jo pitkään, mutta en ole opetellut niitä käyttämään. Nyt sellaiseen olisi aikaa. Siinä eteenpäin tallustaessa ja hikoillessa voin opetella ulkoa Ave Mariaa ja Salve Reginaa sekä meditoida niitä erilaisia ruusukkorukouksen salaisuuksia, iloisia, valoisia, murheellisia ja kunniakkaita. Lisäksi on vielä erityinen rukous, jota kutsutaan fransiskaanikruunuksi. Sen avulla meditoidaan Neitsyt Marian elämän iloisia kohtia. Tämä kaikki on minulle ei-roomalaiskatoliselle verrattain uutta asiaa, mutta mielestäni sopii pyhiinvaellusmatkalle hyvin. Jospa vielä pääsisin pyhäpäivisin ehtoolliselle, niin siinä sitä jo olisikin uskonnollista rituaalia ihan tarpeeksi.  

Opaskirja caminolle

Minulla on puhelimessani caminosovellus, mutta se tarvitsee nettiä toimiakseen täysillä. Osan kartoista sai ladattua muistiinkin. Sen lisäksi olen ostanut joskus jo vuosia sitten Englannista pienen kovakantisen opaskirjan, jossa on erilaista tietoa reitistä ja auttava karttakuva jokaisesta etapista. Halusin vielä sellaisen oppaan, joka kertoisi ajantasaisesti myös muista asioista, kuin reitin vaiheista. Moni caminon käynyt näytti luottavan A Pilgrim's Guide to The Camino de Santiago-nimiseen opukseen, joka julkaistaan käsittääkseni vuosittain. Etsin kirjaa mm. Amazonilta ja kotimaisista kaupoista, mutta edullisimmin ja ilmeisen nopeiten sain sen käsiini Book Depositorysta. 

Tänään kirja saapui ja olen siihen oikein tyytyväinen. Kirja on pienikokoinen ja pikaisella vilkaisulla se näyttää hyvin helppolukuiselta, siinä on monenlaisia karttoja jokaisesta etapista, tietoja albergueista, ravintoloista ja nähtävyyksistä. Jokaista etappia kohden on myös pieni tila omille muistiinpanoille. Luulen, että tämä opus tulee kulumaan käsissämme caminon aikana ja arvelen, etten sittenkään ota aiemmin hankkimaani pientä kovakantista opasta mukaani. Tai kysyn siskoltani, tahtoisiko hän sen. 

Autoilu aasinsiltana suosittelen lämpimästi päivän kävelymusiikiksi Keith Urbanin kappaletta Somewhere In My Car.