En muista enää milloin ensimmäisen kerran kuulin Camino de Santiagosta, pyhiinvaellusreitistä pohjoisessa Espanjassa. En muista sitäkään, koska aloin haaveilla sen kävelemisestä, siitä on ainakin 10 vuotta. Neljä vuotta sitten haaveeni kokivat melkoisen täräyksen sillä sekunnilla, kun putosin työpaikan rappusissa ja oikea nilkkani murtui pahasti. Tapaturman jälkeisestä leikkauksesta herättyäni (heti sen jälkeen, kun muistin, että kotiin pitää soittaa) mieleeni iski ajatus, että caminosta on sitten varmaankin luovuttava. Sanoin sen minut leikanneelle kirurgille hänen tullessaan katsomaan minua. Hän sanoi minulle rauhoittavasti olevansa niin hyvä, että nilkka tulee kyllä kuntoon. Pidin hänen itsevarmuudestaan ja vastasin, että hyvä on, luovun sitten haaveestani tulla ballerinaksi. Älytöntä miten huonoja vitsejä ihminen päästää suustaan lääkepöllyissään. Hän oli samaa mieltä, että 44-vuotiaana voin luopua siitä haaveesta aivan hyvin.
Pari ensimmäistä vuotta nilkan tärväämisen jälkeen en ajatellut kävelemistä kuin välttämättömänä pahana, enkä todellakaan uskaltanut helliä haavettani espanjalaisten maisemien halkomisesta apostolinkyydillä. Kolmantena vuonna huomasin, etten enää varo jalkaani, en mieti kummalla ponnistan ojan ylitse. Huomasin ottavani pieniä hyppyaskelia rappusissa, en tosin niissä, joissa kohtasin maan vetovoiman tuhoisin seurauksin. Niissä nimenomaisissa rappusissa pidän edelleen visusti kiinni kaiteesta.
Jokainen minut tunteva ihminen tietää, ettei minua ja urheilullisuutta tule mieleen ajatella samana päivänä. Minussa ei ole tippaakaan kilpailuviettiä, en suurin surminkaan halua osallistua mihinkään sisätiloissa suoritettavaan liikuntaan, eivätkä joukkuelajit ole minun juttuni. Ainoa validi uudenvuodenpäätökseni koskee sitä, etten koskaan mene enää aerobic-tunnille. Lupasin näin 31.12.1989 ja se pitää edelleen. Tosin asiaa helpottanee se, ettei aerobic-tunteja ole taidettu pitää enää 20 vuoteen. Mutta ymmärtänette pointtini.
Nyt olen kuitenkin tehnyt vakaan päätöksen, että minähän kävelen Camino de Santiagon omin jaloin, joista toinen on tavallinen kinttu ja toisessa on titaanilevy ja nippu ruuveja tukena. Tähtään vuoden 2016 kevääseen, jolloin täytän 2x25 vuotta. Jos toiveeni toteutuu, olen perillä Santiago de Compostelassa syntymäpäivänäni. Vielä en tiedä kuinka kauan varaan aikaa noin 770 kilometrin kävelemiseen ja taivallanko sen yksin vai jonkun muun kanssa. Tällaiset pikkuseikat tarkentuvat lähempänä kevättä 2016.
Tästä alkaa valmistautumiseni pyhiinvaellukseeni, jonka tarkoitusta en vielä tiedä. Olen aloittanut kävelyn lisäämisen ja muutenkin muuntautumiseni sohvan paikallaanpitäjästä matkakävelijäksi. Jos haluat seurata matkaani, tule toistekin CampaCaminoon. Jätä kommentti, jos sinulla on minulle vinkkejä tai kysymyksiä. Edesottamuksistani keittiössä ja matkailun parissa voi lukea toisesta blogistani, Campasimpukasta, joka on yhteinen hanke puolisoni Kammenpyörittäjän kanssa. Siellä pyöräily on edelleen kantavana voimana etenkin keväästä syksyyn, kun ammattipyöräilyssä ajetaan suuria ympäriajoja.
Kivakiva että tämä blogi näki päivänvalon! Saako sinulle toivottaa että "Tervemenoa!"
VastaaPoistaKiitos, kyllä saa toivottaa! :D Jännä olo, kun sain blogin ulos. Kiitos myös ensimmäisestä merkinnästä kävijätilastoon ja ensimmäisestä kommentista! Olet lempparilukijani :D :D
VastaaPoistaOi ihanaa! Todella upea juttu, onnea suunnitteluun ja askellukseen.
VastaaPoistaKiitos, tästä eteenpäin tie on auki:)
PoistaVautsi vau! Lähtisin tuolle vaellukselle vaikka heti jos olis tilaisuus. Se on sillä "to do" -listalla ollut vuosia..
VastaaPoistaJännittää ajatus, mutta aion voittaa jännityksen! Kiva, kun löysit tänne, tule toistekin!
PoistaHah, löysin tänne vasta nyt! Tsemppiä tallusteluun. Polkua ja tietä riittää, niin poljettavaksi kuin käveltäväksi.
VastaaPoistaTotta, polkuja ja teitä piisaa! Tänä aamuna kävelin pätkän verran matkasta metsäpolkua ja olipa kiva, kun polku jousti kengän alla. Eikä pieni lisämutkakaan ole pahasta kotimatkalla, kun ei tarvitse kelloa katsoa :)
PoistaKuulostaa tosi huisilta suunnitelmalta!
VastaaPoistaIhmisellä pitää olla "rojekteja" :D
PoistaMahtava projekti, jonka etenemistä on ilo seurata! Haaveita pitää olla, onnea matkaan :)
VastaaPoistaAivan niin :D Ja kiitos.
PoistaMistä aiot aloittaa? Matka on toki pitkä, mutta Ranskan puolellakin on monta tuon pyhiinvaellusreitin varrella olevaa mielenkiintoista kohdetta... Onnea projektiin joka tapauksessa!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, kulkuripuutarhuri! En ole vielä päättänyt asiaa, Ranska onkin minulle maana tutumpi kuin Espanja. Aloituspaikka varmaan valikoituu ajan kanssa, kunhan kerkiän tutustua aiheeseen kunnolla :) Nyt on menossa ns. peruskuntokausi, opettelen ylipäätään kävelemään enemmän kuin autolle ja autolta.
PoistaAivan upea projekti !!! Mielenkiintoista seurata raportteja jo näin valmentautumisvaiheessa. Rakastan kävelemistä tai oliskohan se patikoimista, mieluimmin tosin maata jalkojen alla eli kartan asfalttia. Muuten kaikki käy vuortenrinteistä metsäpolkuihin ja hiekkateihin jne.
VastaaPoistaJoko on varattuna kirjallisuutta vastaavan matkan tehneiden kokemuksista. Luin joskus Timo Tuomen Jalan halki Ranskan ja tykkäsin.
Liikunnallisia joulunaluspäiviä t. paskeriville täältä Ranska-Saksa -linjalta
Hei! Kiitos kommentistasi. Juuri nyt projekti on ajan- ja päivänvalon puutteen vuoksi vähän sivussa, mutta heti kun päivä alkaa pidetä ensi viikolla, koitan päästä taas kävelyn makuun. Kyllä minäkin enemmän muista alustoista tykkään, kuin asvaltista, mutta sitä vaan on niin matkalla joka paikkaan :D Kiitos kirjavinkistäkin!
PoistaJään mielenkiinnolla seurailemaan blogiasi! Kävelin Caminosta 400km viime vuoden 2014 kesällä ja suunnitelmanani on kävellä koko reitti ( 800km) uudestaan kesäkuussa 2016. Oma valmistautumisaikatauluni on siis melko sama kuin sinulla. :) Camino jätti heti ensimmäisellä, kahden viikon piipahduksella minuun niin syvät jäljet, että toinenkaan kerta tuskin tulee jäämään viimeiseksi. Ne maisemat, espanjan kieli ja kulttuuri, päivien ihana yksinkertaisuus kun kaikki mistä tarvitsee huolehtia on seuraavaan kylään käveleminen ja vaatteiden pesu... Se on jotain niin mahtavaa, että se täytyy kokea itse voidakseen ymmärtää. Hyviä kävelytreenejä! :)
VastaaPoistaHieno kuulla, että caminon haluaa tehdä toisenkin kerran! :D Nyt kun olen saanut seuraa sisarestani, ajatus tuntuu erilaiselta, vielä paremmalta, vaikka kävelytreenit ovatkin nyt hieman hangessa, ihan kirjaimellisesti. Työmatkaa ei voi turvallisesti kävellä pimeällä kapeaksi käyvällä tiellä, mutta koko ajan päivä pitenee ja pian taas pääsen keräämään kilometrejä kunnolla!
PoistaOsaatko muuten espanjaa? Minä en osaa muutamaa sanaa enempää, mutta toivoakseni muutenkin pärjää. Ja ehtiihän tässä vielä vähän opetellakin.
Osasin tuolloin vain perusfraaseja ja ihan yleisimmät sanat/verbit, mutta niistä olikin paljon apua! Jos osasi kysyä suuntaa espanjaksi englannin sijaan, paikalliset olivat heti paljon innokkaampia neuvomaan, eikä haitannut vaikka en ymmärtänyt neuvoista kuin pari sanaa (elekieli hoiti loput, espanjalaisethan ovat tunnettuja käsillä viuhtomisestaan).
VastaaPoistaNyt opiskelen espanjaa kansalaisopistossa siinä toivossa, että voisin seuraavalla caminollani kommunikoida myös ei-englantia puhuvien espanjalaisten kanssa. :) Englannilla pärjää vallan mainiosti, espanja on sellainen mukava lisäkurkistus maan kulttuuriin.
Kiitos kommentistasi taas! :) Kyllä minunkin on varmaan hyvä vähän opetella espanjaa. Olen muualla reissatessani huomannut tuon, että jos osaa edes tervehdyksen ja jotain muuta pientä paikallisella kielellä, on helpompaa jatkaa sitten vaikka sillä englannilla :)
PoistaOnko sinulla muuten blogia tästä kävelyaiheesta, tai tiedätkö muita blogeja, joitten lukemisesta voisi olla minulle hyötyä? Olen löytänyt muutamia kotimaisia blogeja, kuten Talvicaminon. Luen niitä mielelläni pysyäkseni sopivassa vireessä tulevaa koitosta varten!