Tänään olisi melkein voinut sanoa, että olipa lyhyt matka, mutta rehellisyys maan perii ja tyydyn sanomaan, ettei nyt ollut niin helkatin pitkä matka, vaan siedettävä. Olimme aamulla jo viisi yli seitsemän kadulla tähtitaivaan alla ja nokka kohti länttä. Lämmintä oli niukat viisi astetta ja edessä pilgrim's autopista, senda. Koko etappi kulki autotien reunaan tällättyä caminopolkua (vai kumpi lie ollut ensin), onneksi välissä oli ruohokaistale ja liikennettä niin vähän, ettei siitä ollut mitään haittaa. Tienposki olisi huomattavasti keljumpaa kulkea helteellä ilman minkäänlaista helpottavaa varjoa ja vilkkaan liikenteen aikaan. Nyt ei ollut kyllä mitään valittamista. Vaihtoehtoinen, vähän alle kilometrin pidempi reitti vei sendan pohjoispuolella joenvartta pitkin, mutta niin näyttivät kaikki muutkin kulkevan tien laitaa. Peregrinot eivät ehkä pidä vaihtoehdoista, vaan suurin osa tykkää kulkea sitä oppaiden ykkösreittiä.
Poikkesimme aamukahveille ensimmäiseen kylään jo noin neljän kilometrin jälkeen ja sitten seuraavan kerran kahdeksan kilometrin huitteilla melko rähjäiseen albergueen vessan tarpeessa. Siellä olisi voinut olla lutikoitakin tarjolla, sen verran siivoton paikka oli kyseessä. Baarissakin emännän savuke sauhusi tiskin reunan takana, vaikka ovella oli kyllä hurskas No fumar-kyltti.
Aurinko paistoi ja tuuleskeli aika navakasti. Kun matkaa oli enää kolmisen kilometriä, aloimme jo uskoa, ettei sade ehtisi kastella meitä ennen kuin ehtisimme perille Carrion de Los Condesiin. Sisareni ei saanut heti vielä rinkkaansa alberguesta, jonne oli sen lähettänyt, vaan hänen piti palata myöhemmin sitä hakemaan.
Kylän hostellit olivat vielä joko kokonaan suljettuja tai vielä tältä päivältä avaamatta, joten poikkesimme baariin odottelemaan, olihan kello vasta tulossa 12. Juuri kun istahdimme bocadillojen äärelle, näkyi ikkunan takana ilkeä sadekuuro, joka pisti kulkijoiden niskat kyyryyn. Baarin wifiä käyttäen varasin meille hostellihuoneen ja syötyämme ja sateen tauottua kävelimme lyhyen matkan hostelliin, jonka ovea olimme jo käyneet nykimässä aikaisemmin.
Huoneemme on jälleen mukava ja tilava, lämminkin ja 45 euron hintaisena edullinen. Odottelimme jonkun aikaa visusti peittoihin kääriytyneinä, että sisareni rinkkakin olisi noudettavissa. Iltapäivällä se onnistui hyvin ja nyt vietämme lepohetkeä päivällisaikaa odotellen. Ei tässä kyllä suurempia ohjelmaa kaipaa kävelyn lisäksi, ainakaan minä. Käytän energiani siihen, että matka taittuu ja sitten olenkin kuin ellunkana. Muutkin hostelliin majoittuvat kuulostavat olevan peregrinoja, huoneemme on aivan respan vieressä ja kaikki keskustelut kuuluvat huoneeseensa kuin metrin päässä puhuttaisiin.
Tämän päivän etappi oli varmasti helpoin tähän mennessä, liekö koko matkan vähiten vaativa, ei ollut loivaa nousua lukuunottamatta mitään tapahtumia tai mieleenjääviä kohtia. Oli oikeastaan aika mukavaa vain kävellä mitään erityisesti ajattelematta. Ainoa mielenkiinnonkohde oli tien kilometripylväiden pienenevä luku.
Huomenna kävelemme vielä lyhyemmän matkan, noin 17 km Calzadilla de la Cuezaan. Tuolla 17 km matkalla ei ole mitään palveluita, joten kannattaa miettiä paljonko maitokahvia juo aamulla ennen tästä kaupungista lähtemistä. Luultavasti puskapissat ovat huomenna lähempänä kuin muilla etapeilla. Monen jaottelun mukaisesti huominen etappi olisi vielä 7-8 km pitempi, mutta tähtäämme perjantaiksi Sahaguniin ja himmaamalla huomenna jää perjantaille sopivasti matkaa Sahaguniin. Siellä loikkaamme junaan ja menemme suoraan Leoniin. Näin vietämme pienen loman caminosta viikonlopun aikana, keräämme voimiamme ja toivon mukaan jaksamme hieman tutustua kaupunkiinkin. Ensi viikon maanantaina alkaa viimeinen kahden viikon kävelyurakka kohti Santiago de Compostelaa.
EDIT: Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidassa olevalle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme.
EDIT: Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidassa olevalle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme.
Nyt on se pitkään odotettu hetki, että saatte avustuksellani kuulla isänmaallisten kantrikappeleiden ykkösen, jos ei tästä kyynel valu ja henki salpaudu, niin johan on kumma. Tässä esiintyy Darryl Worley ja kappaleella on äitien sydämiä puristava nimi I Just Came Back From A War.
