Pikkutavaraa

Hankin lopulta kumminkin uuden pienikokoisen tabletin, joka on vain puolet iPadin painosta. Opettelen nyt käyttämään tätä ja tekemään matkapostauksia, jotka toivon mukaan onnistuvat tällä kohtuullisella näppäryydellä. Ompputabletin ongelma, mahdollisesti itseaiheutettu (minähän en ohjeita juuri lueskele) oli se,  ettei postauksia voinut myöhemmin korjailla päivämäärän muuttumatta. Se oli harmillista niin typojen kuin kuvien lisäämisenkin  kannalta. Toivon, ettei tätä ongelmaa ole Samsungin kanssa, kokeilen sitä myöhemmin.

Eilen kokosimme Kammenpyörittäjän varastoista yhtä jos toista pikkutavaraa mukaani lähteväksi. Olin kokonaan unohtanut tuon sievän punakuorisen Leathermanin,  kun taittoveitsien kuljettaminen käsimatkatavaroissa muuttui (syystäkin) säännellymmäksi. En koskaan viitsinyt ottaa selkoa millaisen veitsen saisi viedä, jätin kaikenlaiset pois.

Kuvan lampun ostin Azoreilta ja se on oikein kätevä. Se ladataan USB:n kautta, sen voi kiinnittää rinkan lantiovyöhön ja säätää valaistuskulmaa, jolloin se ei paista muitten kulkijoiden silmiin. Siinä on myös kirkkaudensäätö ja punainen sävy. Sen saa myös vilkkumaan sekä kirkasta, että punaista valoa.

Hakaneulat toimittavat pyykkipoikien virkaa. Moni ei halua pistää reikiä kalliisiin vaelluskamppeisiinsa, mutta arvelen voivani ripustaa päivittäiset pyykkini niiden samoista tai pesulapuista. Joskus vaatteita tai pyyhkeen joutunee virittämään rinkan kylkeen kuivumaan, jos ne eivät ole ehtineet kuivua yön aikana. Alusvaatenäyttelyä en välttämättä kehtaa kuitenkaan ripustella,  kaino kun olen. Voihan siinä käydä kyllä niinkin, että luontainen, pitkäänsäilynyt kainouteni sulaa olemattomiin kuten poikien ujostelu armeijassa, kun yksityisyyttä ei ole eikä tule.

Tuplapistokkeella saa sähköä kahteen laitteeseen yhtäaikaisesti, tosin nyt minulle tulee mukaan vain Samsungin laitteita, joten taidan lähteä vain yhdellä laturilla liikenteeseen ja ostaa toisen, jos tarvetta ilmenee. Siskoni puhelin taitaa olla muuta merkkiä, enkä tiedä mitä muita laitteita hänellä tulee olemaan mukanaan.

Kuvassa on vielä todella kevyt taittuva veitsi, jossa on hyvä sahalaita, sillä onnistuu hyvin sämpylän halkaiseminen, mihin Decathlonin muoviveitsi ei pysty niin hyvin. Mietin vielä otanko tuon veitsen kaverit, taittuvan haarukan ja lusikan, vai kaksipäisen sporkin.

Luultavasti postaukseen jää runsaasti typoja ja ohjelman omavalintaisia sanoja, joita ei huomaa ennen kuin on painanut valmis-nappia. Nauretaan niille yhdessä ja kokeilen korjaamista, muotoilua ja kävelycountyvideon lisäämistä myöhemmin.

EDIT: Nyt olen korjaillut läppärillä postausta, tasannut rivit, lisännyt videon ja korjannut typoja, eikä postauksen kellonaika muuttunut, hieno homma! Voin sitten caminon jälkeen lisäillä postauksiin kuvia ja siistiä muotoiluja, sillä ainakaan rivien tasausta en äkkiseltään Samsungin Blogger-ohjelmalla löytänyt, enkä sitä, että kuvia voisi liittää muualle kuin postauksen loppuun. Otan vinkkejä vastaan mielelläni, mikäli ne ovat blondinkestäviä.

Kävelymusiiksi suosittelen tänään lämpimästi Jason Aldeanin kappaletta Big Green Tractor koska.

Näe ja tule nähdyksi

Nyt kun on käsillä vuoden pimeimmät ajat, on tärkeää miettiä, miten näkisi kulkea. Vieläkin tärkeämpää on tulla nähdyksi. Kokeilimme ottaa muutamia kuvia siitä, miten näyn ilman erillisiä näkymisvarusteita. Kammenpyörittäjän minulle lainaama Vaude-reppu on varustettu heijastimilla, enkä ole sen kanssa aivan näkymätön. 

Kun puen päälleni pyöräilyyn alunperin hankitun huomioliivini, paistan jo melkoisesti pimeydessä. Koska pidän vempeleistä, asensin oikean jalan kenkään germaanimarketista ostamani led-valon. Sen saisi vilkkumaankin, mutten sentään olen pikkutyttö.

Työmatkastani on noin kolmannes tietä, jolla ei ole katuvalaistusta. Kuutamolla näkee kyllä kulkea, mutta niitä hetkiä, että olisi täysikuu ja selkeää, on verraten harvoin. Ostimme Azoreilta Decathlonista valopakkauksen, joka ladataan USB:n kautta ja on sommiteltavissa pannalla otsalle tai nipsulla vaikka repun olkaimeen. Valon kulmaa voi säätää osoittamaan joko suoraan eteenpäin tai eri kulmiin alaspäin. Valittavana on punainen valo ja kolme eri kirkkautta valkoista valoa. Punainen on käyttökelpoinen pimeäkuvaamisessa tai kaukoputkihommissa, tai kulkijan selkäpuolella vaikka reppuun kiinnitettynä. Yhdellä latauksella laite toimii useita tunteja. Hintaa lampulla muutamin eri kiinnikkein ja latauslaitten kanssa oli 16 euroa.

Ylläolevissa kuvissa näkyy miten huomioliivini hohtaa pimeässä ja kulkuvaloni valaisee tietäni. Kulma on hyvä säätää melko alas, ettei se paista liika vastaantulevien silmiin. 

Tällä viikolla olen ehtinyt kävellä vain vähän, noin 30 km. On ihan hassua, että se tuntuu jo vähältä, kun vielä pari kuukautta sitten en kuvitellutkaan käveleväni kuin autolle ja sieltä pois. Kahdensadan kilometrin raja lähestyy ja innostun kävelemisestä joka päivä lisää!

Tietokoneeni otti ja hajosi viikolla, suurinpiirtein minuutti sen jälkeen, kun sain Campasimpukan puolelle kirjoittamani postauksen julkaistua. Vielä siitä osan vaihtamalla tullee peli. Valokuvia meni muutama tuhat bittiavaruuteen. Noin neljä viidesosaa niistä oli tuplia ja triploja samoista pullapaloista, joten suurta vahinkoa ei tapahtunut. On kyllä orpo olo ilman omaa omppuani. Se hyvä puoli tässä on, että olen opetellut monta juttua iPadistani. Ei tällä ole kovin kätevä postauksia rustata, joten Azorien matkan loput ravintolakokemukset ja kävelyretkipostaukset joutuvat vielä odottamaan.