Viime viikon suuri (koon 45) kävelyaiheinen hankinta olivat Meindlit Antille. Hän ei kutsune niitä Meikuikseen kuten minä omiani. Luotettava Partioaitta oli ostopaikkana taaskin. Ensin uusi onnellinen omistaja istui pari iltaa sohvalla kengät jalassaan ja käveli joustavin askelin ympäri taloa, muttei mennyt vielä ulos. Sitten minä sain kunnian rasvata kengät ensimmäistä kertaa ja kylläpä minä rasvasinkin. Onneksi nahkabalsami tuoksuukin niin hyvälle ja hoitaa samalla kuivat kädet, ettei minua todellakaan tarvinnut tähän toimeen pakottaa. Eilen Antti nauhoittikin kengät jo, juuri siten kuin pitääkin, symmetrisesti, siten kuin minä en osaa. Nyt kengillä voisi mennä jo uloskin, jos vain raskisi. Vanhat vaelluskengät, mitähän merkkiä ne olivatkaan, päätyvät roskikseen ennen seuraavaa tyhjennystä.
Tulossa on toinen tärkeä hankinta, jota varten on jo selattu verkkosivuja ja mietitty ominaisuuksia. Kyseessä on tietysti rinkka. Minunkin tekisi mieleni hankkia pienempi rinkka, mutta oikeasti en kyllä tarvitse toista, sillä Deuterini on aivan loistava ja vielä kivan värinenkin. Ensi viikon Keski-Euroopan reissulla päässemme retkeilyalan liikkeisiin ja matkalaukuissa on tyhjän rinkan verran tilaa. Jos sopiva tarjous tai muuten vastustamaton tilaisuus tulee vastaan, niin hankimme Antillekin kantolaitteen. Ei Antin kantamiseen, vaan hänelle tavaroittensa kantamiseen. Minulla on nyt paljon enemmän tietoa aiheesta verrattuna siihen tilanteeseen, kun ostin oman rinkkani. Onneksi minulla kävi tuuri ja kohdalle osui niin hyvä vekotin täysin ummikkona.
Muuten meillä on jo paljon erilaista vaellustavaraa, monta sellaista, jota minä en päässyt kevään sadekeleissä kokeilemaankaan, istuinalustoja ja retkievästelyvälineitä. Kummallakin on säärystimet ja credencialit, on opasta ja on karttakirjasta. Ajankohta on täysin auki vielä, mutta minä toivon joko alkukesää tai syksyä, sillä vaikka niin paljon marisinkin sateista, niin kyllä minulle viileämpi sää on paras. Antille ei voisi olla liian lämmintä.
Päivän kävelycountryksi suositten yhtä soittolistani uutuutta Justin Mooren veisua You Look Like I Need A Drink. Kuulostaa pahaenteiseltä.
Tarkka kartta oli todella tarpeen, mutta se oli sisareni.
Kun keväällä lähdin ensimmäiselle caminolleni, otin mukaani liikaa tavaraa. Rinkkani painoi jo lähtiessä liian paljon ottaen huomioon, ettei siinä ollut tippaakaan juomia tai muruakaan ruokaa. Tottumattomana rinkan kantamiseen 10 kg kuulosti jotenkin vähältä, 11 tai 12 vain ihan vähän painavammalta. Reilun viikon taaperruksen jälkeen lähetin tavaroita kotiin ja luovuin niistä matkan varrella vielä lisää. Loppuviikkojen ajan rinkkani painoi noin 8 kg ja tunnollisesti mainitsen vielä sen, että osa tavaroistani kulki tuolloin sisareni rinkassa, joka taas kulki Espanjan Itellan autossa majoituksesta toiseen. 8 kg on mukava määrä rompetta, sen verran kulkee selässä hyvin.
Nyt kun valmistelin viikon mittaista kävelyretkeä Englantiin, halusin heti lähtiessä olla ottamatta liikaa tavaraa mukaani. Loppujen lopuksi lista oli melkein yhtä pitkä kuin caminon ruodittu listani, sillä ihmisen perustarpeet, joita varusteet täyttävät ovat lopultakin melko samanlaiset matkan pituudesta riippumatta. Kyllä sitä alushousuja tarvitsee ja hammasharjaa, vaikka vain vähän jaloittelisi. Muttei sen enempää pitkälläkään matkalla, pyykinpesua on tehtävä joka tapauksessa.
Alla on luettelo esineistä, joita pakkasin mukaani. Lisään nyt luetteloon kommentteja erottuvalla tavoin, muistiin itselleni ja kenties avuksi samantyyppistä reissua suunnittelevalle. Kyse oli siis kävelystä kesäisissä lämpötiloissa ja majoittuen sisätiloissa ja paikallisiin ravitsemusliikkeisiin ja kauppoihin tukeutuen. Mukanamme ei kulkenut majoitusvälineitä eikä sanottavasti ruokaa, vain vettä ja muuta juomaa hieman.
Varusteluettelo viikon jaloitteluun Englannin maaseudulla
rinkka (Deuter 50+10 l, naisten malli, sama jota käytin caminolla) Toimi edelleen mainiosti, tykkään rinkastani hyvin paljon. Se on kapea ja litramääristään huolimatta kompakti ja kätevä pienemmälläkin kilomäärällä, tavarat eivät hölsky siellä. Taskut ja lokerot ovat järkevät ja remmit ja vyöt toimivia.
kevyt pikkureppu käsimatkatavaroita varten ja iltakäyttöön Samat sanat tähän, käytin iltareppuna ja loppumatkasta päiväreppuna, kun emme kantaneet enää rinkkoja, vaan kävimme retkillä majoituksesta
Osprey-sadesuoja rinkalle (50-70 litraiselle rinkalle, mikäli oikein muistan) Ihan tarpeeton! Ei siis satanut ollenkaan, vaikka Englannissa olimme. Mutta tietysti sadesuoja pitää olla mukana, vaikka menisi viiden kilometrin kävelylle.
Fjällräven-pussi rinkalle lentoja varten (jää sisareni luokse odottamaan) Toimii! Ruma, mutta toimii.
vedenpitävä vaellustakki (sama kuin caminolla) Toin käyttämättömänä takaisin, mutta tähän pätee sama kuin rinkan sadesuojaan, pitää olla aina mukana. Vaikka menisi Saharaan, voi sielläkin joskus sataa, tai tulee kylmä yöllä tai jotkut hyönteiset hyökkäävät tai jotain, takki on oltava.
kevyet säärystimet (suojaamaan sateelta ja kuralta) Espanjassa kaipasin näitä, joten nyt ne kulkivat mukana, mutta säistä johtuen en päässyt testaamaan.
kevyet sadehousut (samat kuin caminolla) Sama kuin yllä.
lippis Käytin muutaman kerran, mutta viimeisenä päivänä Antin saapumista odotellessamme en käyttänyt ja käräytin nenänpääni.
capripituiset juoksuhousut Ihan mahtavat, käytin tyttöhameen kanssa.
pitkähihainen tekninen paita Kulki mukana, en tarvinut.
lyhythihainen tekninen paita Minulla oli toinenkin lyhythihainen mukana, se oli siviilivaateosastoani, mutta jonkunlaista liikuntaan sopivaa materiaalia, joten se toimi kakkospaitanani pitkähihaisen jäädessä lämpimien säiden vuoksi tarpeettomaksi.
2 urheiluliivit Ok, riittivät muutaman pesukerran ansiosta.
3 alkkarit Sama kuin yllä, tosin yhdet olivat vähän löpsähtäneet, meinasivat hiertää, osoite: roskis.
Falke-merinovillasukat (uusi pari, nyt kokoa 35-36, edelliset olivat suuremmat) Hyvät jalassa, sopiva koko, mutta hitto kun ne nyyppyyntyvät niin nopeasti ja isonvarpaan kohdalla on jo selvästi kulumaa alle 200 km kävelyn jälkeen, en kehu kestävyyttä, kun hintakin on melkein 30 euroa.
kompressiosukat (kokeilussa) Olivat jalassa hetken, ahdistivat ja olivat kamalan kuumat.
pitkät villasukat (iltakäyttöön) Ihanat, kiitos äiti!
suuri huivi (iltakäyttöön, sama kuin caminolla) Ihana, kiitos minä!
tyttöhame (kävelyyn ja iltakäyttöön) Toimii edelleen, hyvät taskut, mutta alkaa olla aika kulunut.
ohut kesäpaita (iltakäyttöön) Sama rimpsuinen viritys, joka oli mukanani caminollakin ja jonka arvelin roskistavani kotiinpaluun jälkeen, mutta mitä vielä. Se on mukava ja viileä eikä rypisty millään.
trikoot (yökäyttöön) Ne jäivät pois matkasta jo Vantaalla, kun laitoin ennen lentoa käyttämiäni tavaroita Antin mukana kotiin. Vahinko siis ja ihmettelin trikoita rinkasta etsiessäni, että minne ne tupersin.
toppi (yökäyttöön) Vähän lötkö tapaus, liian pitkät olkaimet, ei jatkoon.
siviililiivit (caminolla minulla oli vain urheiluliivejä, kaipasin vähän nätimpiä iltakäyttöön) Oli kiva laittaa vähän pitsiä päälle päivän kävelyn ja suihkun jälkeen.
fleecetakki (tällä kertaa takkimallinen, huppari oli hankala caminolla) Ihan tarpeeton, illatkin menin rimpsupaidalla ja isolla huivilla, oli niin tavattoman lämmintä ja kaunista säätä, mutta tämä kuuluu must-osastoon kuitenkin.
uimapuku Eipä ollut tarvetta, mutta ei siitä haittaakaan ollut. Menisi vaikka hätävara-alusasuna yhden päivän, jos kaikki puhtaat alkkarit ja liivit olisivat loppu.
hammasharja+tahna Joo, tarpeelliset tietty. Nyt minulla oli ihan tavallinen hammasharja, ei sellainen taittokahvainen kuin caminolla, enkä sohinut nyt itseäni silmään tai korvaan, kuten sillä ns. kätevällä matkakokoisella. Tahna oli jotain tavallisempaa kuin matkapakkauksen tuubissa, joka vaahtosi ihan simona, vaikka sitä laittoi ihan pikkuisen.
kampa Tämä oli vitsikästä, ei minulla ollutkaan kosmetiikkapussissani kampaa, vaikka muka ihan varmana sen sinne laitoin. Sain sisarelta lainaan.
palanen oliiviöljysaippuaa Käytin jonkun verran, majoituksissamme oli hygieniatuotteita vaihtelevasti.
huulirasva Ihan pakko olla, mieluiten kaksi. Mitä useampi huulirasva minulla on mukana, sitä vähemmän niitä tarvitsen. Mutta annapa, jos ei ole yhtään en teekään muuta kuin olen lipomassa huuliani. Luotan Labellaan, se kestää aika hyvin lämmintä taskua.
deodorantti Tarpeellinen Englannin helteissä, tosin mukanani oli aika hyttysmyrkkyversio, ei kovin miellyttävä suhauttaa kainaloon.
kuivashampoo Höh, sama kuin yllä, pahanhajuinen ja tönkkö, ei ollenkaan sellainen ihana vadelmantuoksuinen, kuin kotona käyttämäni keveä suihke, ei jatkoon! Taisi jäädä jo matkan varrelle. Tarpeellinen tuollainen tuote ei tietenkään ole ollenkaan, mutta ajattelin, että haluaisin hieman volyymiä nääs. Haaveeksi jäi.
pinsetit Pari tikkua piti nyhtää sormista ja irtohaiventa kulmista, kantamisen väärti.
laastareita+desinfiointilappuja No nyt tarvitsin yhden rakkolaastarin! Ja myös desinfiointilappuja, kun Cecile ei tykännyt siitä, että lähetimme sen kotiin.
särkylääkettä Varalta mukana, ei ollut pää kipeä, eikä mikään muukaan.
korvatulpat Ei tarvinnut.
hakaneuloja Sisko tarvitsi kerran yhtä, minä lahjoitin sen hänelle.
pyyhe teknistä kangasta Jätin sen sisaren luokse.
istuinalusta Ei tullut käytettyä, oli niin kuivaa, ettei tarvinnut. Espanjassa oli niin märkää, ettei voinut istuksia maassa. Koskaan ei ole hyvä!
sateenvarjo (koska Englanti) Tiedätte jo varmaan, tarvitsinko.
Fivefingersit Ihan parhaat, ne naurattivat ja ihmetyttivät myös Englannissa, etenkin vanhempaa väkeä. Eräs rouva sanoi Bournemouthin rannalla miehelleen: Katso, katso, tuolla naisella on varpaat! Mies katsoi kummissaan rouvaansa, että niin? Eikö kaikilla ole varpaat?
Meindl-kengät (päädyin niihin kumminkin, vaikka Hanwagit on myös sisäänajettu) Niistä en luovu, luottokenkäni, ei niin jyrkkää mäkeä ylös tai alas, etteivätkö rakkaat Meikkuni minut johdata perille.
spork Ei ollut käyttöä.
alumiininen 0,75 l juomapullo Oli käyttöä paljon, lämmin sää, vaativa maasto, juotavaa kului paljon.
minileatherman Käytin muutamaan kertaan, hyvä olla mukana. Ja se on sievä!
vivofit Kulki mukana ja toimi kellona ja matkamittarina, vaikka holkkumaa onkin. Ei ajan suhteen, mutta matkan.
puhelin+laturi Must
tabletti+laturi Must
enkkupistokemuunnin+pistokejakaja Must, koska Englanti.
aurinkolasit Must, koska Englanti ja aurinko. Minulla oli markkaviidenpennin Tiger-lasit, jotka muuttavat maailman ihanan turkoosiksi. Toivottavasti niistä ei ole silmille haittaa.
kuulokkeet Ei tullut countrya kuunneltua.
kynä Käytinköhän kertaakaan?
lompakko Luonnollisesti
luottokortit+visa-electron Kyllä käytin, paitsi en electronia. Nyt rajasin verkkokäytön ja internetostokset electronilta, mutta en luottokortilta, loppumatkasta Antin kanssa tein majoitusvarauksia kortillani.
euroalueen sairausvakuutuskortti Mukana tietty. Ei onneksi käyttöä.
käteistä Sepä oli Englannissa hupaa, punnat livistivät lompakosta aika kyytiä, enkä oikein päässyt selville oliko punta nyt edullisempi meille Euro-alueen ihmisille vai ei. Pidimme taas pientä kahvirahakukkaroa sisaren kanssa yhteisenä, tosin nyt se oli pubkukkaro.
henkilökortti/passi Välttämätön maahan pääsemiseksi, vaikka nytpä ei kyllä kysytty missään majoituksissa passia.
Minulla ei siis ollut varsinaisesti tarpeettomia tavaroita mukana ollenkaan. Osaa en käyttänyt, koska minulle ei sattunut mitään tapaturmia tai vahinkoja, eikä mitään mennyt rikki tai kulunut loppuun. Osa oli "turhaa" hyvän sään vuoksi, mutta ilmankaan ei voi lähteä. Rinkka painoi lentokentän vaa'alla mennessä 8,3 kg ja siinä oli sisarelleni meneviä tavaroita noin puolen kilon verran. Palatessa rinkka painoi 12 kg, siinä oli Antin kengät, minun Meikkuni ja painavat tuliaiskirja ja matkakirja. Painoraja lentolipullani oli laukulle 23 kg!
Rinkka oli todella mukava kantaa ja keväistä natinaa ei kuulunut ollenkaan, vaikka oli paljon lämpimämpää. Arvelin tuolloin, että aamusta natinaa ei ollut, koska olin itse so cool ja sitten kun lämpenin kävelystä, rinkka sen takia olisi alkanut natista. Mutta nyt ei tosiaan ollut mitään kitinöitä. Päivän kävelymatkamme olivat noin 15-25 km ja rinkka tuli mukana kuin itsestään. Olen siihen oikein tyytyväinen.
Vaatteita oli sopivasti, vähän tein iltaisin nyrkkipyykkiä ja kerran kuivasimme sukkia patterilla hetkisen, vaikka se paikan ekologisuuden ja kestävän kehityksen nimissä oli erityisesti kielletty, varmaan myös paloturvallisuuden. Iltavaatteita en pessyt, viikon illat menin samoilla kamppeilla. Vannon, etteivät ne haisseet pahalta. Enkä myöskään sotkenut itseäni ruokaillessa, mistä iso plussa minulle.
Aurinkovoidetta tietysti tarvitsin, mutta olimme yhteisissä rasvoissa sisareni kanssa, muutoin olisi ollut tietysti OPM. Häiritseviä hyönteisiä ei Englannissa juuri ollut. Ei hyttysiä tai paarmoja. Tai oli oikeastaan jotain, joita sisareni sanoi horsefly-nimellä, ne olivat kyllä aika paarmamaisia ja googlekääntäjän mukaan ne ovat kuin ovatkin juuri paarmoja. Lensivät kinttuun kiinni ja purivat. Punkkeja on kuulema todella paljon, muttei onneksi tullut osumia. Tarkastelin itseäni kyllä kävelyn jälkeen ja pusikkoisissa kohdissa vedin sukkia ylös ja housunlahkeita alas. Nokkosia oli rutkasti ja niiden kutitteluihin sain sisarelta jotain viilentävää voidetta sipauksen. Naamarasvoja tai muita sellaisia minulla ei ollut mukana nytkään. Jalat pysyivät kunnossa yhtä pientä kantapäärakkoa lukuunottamatta.
Tätä varustelistaa voin siis pitää aika pätevänä minun tarpeisiini matkan pituudesta riippumatta, kun kuljen kävellen, mutta ilman majoitusvälineitä ja ruokailun hoituessa siten, että sitä myöten ostetaan aterioita ja syötävää, kun nälkää ilmenee. Tai tekee jotain mieli.
Nyt rinkka on pakattu, melko hyvissä ajoin, vai mitä? Lähtö kotoa on käsillä huomenna aamulla. Tänään aamulla huhkin tunnin verran ja homma oli tehty. Laitan ylös, mitä nyt pakkasin mukaan, jotta jatkossa muistan, mitä noin viikon mittaiselle reissulle katsoin tarvitsevani. Nyt muuten ensimmäisen pakkaamisen jälkeen rinkka painoi 8,1 kg. Avasin pakkaukset vielä uudelleen, otin muutamia tavaroita pois, mm. pitkälahkeiset juoksuhousut ja vaellussauvat, niitä ilman aion pärjätä.
Varusteluettelo viikon jaloitteluun Englannin maaseudulla
rinkka (Deuter 50+10 l, naisten malli, sama jota käytin caminolla)
kevyt pikkureppu käsimatkatavaroita varten ja iltakäyttöön
Osprey-sadesuoja rinkalle (50-70 litraiselle rinkalle, mikäli oikein muistan)
Fjällräven-pussi rinkalle lentoja varten (jää sisareni luokse odottamaan)
vedenpitävä vaellustakki (sama kuin caminolla)
kevyet säärystimet (suojaamaan sateelta ja kuralta)
kevyet sadehousut (samat kuin caminolla)
lippis
capripituiset juoksuhousut
pitkähihainen tekninen paita
lyhythihainen tekninen paita
2 urheiluliivit
3 alkkarit
Falke-merinovillasukat (uusi pari, nyt kokoa 35-36, edelliset olivat suuremmat)
siviililiivit (caminolla minulla oli vain urheiluliivejä, kaipasin vähän nätimpiä iltakäyttöön)
fleecetakki (tällä kertaa takkimallinen, huppari oli hankala caminolla)
uimapuku
hammasharja+tahna
kampa
palanen oliiviöljysaippuaa
huulirasva
deodorantti
kuivashampoo
pinsetit
laastareita+desinfiointilappuja
särkylääkettä
korvatulpat
hakaneuloja
pyyhe teknistä kangasta
istuinalusta
sateenvarjo (koska Englanti)
Fivefingersit
Meindl-kengät (päädyin niihin kumminkin, vaikka Hanwagit on myös sisäänajettu)
spork
alumiininen 0,75 l juomapullo
minileatherman
vivofit
puhelin+laturi
tabletti+laturi
enkkupistokemuunnin+pistokejakaja
aurinkolasit
kuulokkeet
kynä
lompakko
luottokortit+visa-electron
euroalueen sairausvakuutuskortti
käteistä
henkilökortti/passi
Muutama muu vaatekappale sekä nätit balleriinat tulevat mukaan myös, ne jäävät sisareni luokse odottamaan niitä päiviä, jotka vietämme Antin kanssa Englannissa seikkaillessa kävelyretken jälkeen. Samoin minulla on muutamia esineitä sisarelleni, joten lähtiessä 8,1 kg rinkka ei tule olemaan kävelypaino. Tietysti meille tulee juomia ja jotain evästä mukaan, mutta tähtään selvästi kevyempään taakkaan kuin caminolla. Tämän listan lisäksi en olisi caminollekaan tarvinut enempiä varusteita, paitsi tietysti credentialin ja opaskirjan.
Siellä se Deuter piilottelee Osprey-sadesuojan alla, toivottavasti ei ole laitonta!
Tänään suosittelen teille kävelymusiikiksi Billy Curringtonin kappaletta It Dont't Hurt Like It Used To.
Nyt on enää viikko siihen, että lähden kävelymatkalle Englantiin. British Airways lähestyi minua tänä aamuna sähköpostilla ja esitteli vaihtoehtoja lisätä matkatavaroiden määrää ja painoa lisähintaa vastaan. Sille ei kyllä ole tarvetta, pyrinhän mahdollisimman kevyeen rinkkaan. Tosin minulla on mennessä hieman siviilivaatteita reissun viimeisille päiville ja viemisiä sisarelle.
Reitti mitä aiomme kulkea on nimeltään Wessex Ridgeway South. Liitymme reitille matkan varrelta ja katsoessani ensin karttaa googlella petyin, että emmekö kävele kuin 25 mailia rannikolle. Sitten avasin sisareni vinkkaaman linkin jonka takana on kokonainen opaskirja reitistä. Se on mutkitteleva reitti, jossa on kulkemista niille muutamille päiville, joiksi sisareni voi irrottautua töistään. En osaa vielä sanoa, paljonko siinä tulee käveltävää, mutta eiköhän siinä tallustamista ole ihan riittämiin!
Eilen olin aamulla kävelemässä vakioreittini, ennätyksestä ei voinut taaskaan elätellä toiveita, sillä nyt on juuri paras vadelmasesonki ja vietin aikaa erinäisissä puskissa syömässä aamiaismarjoja. Yhtään toukkaa en nähnyt ja marjat olivat tosi hyviä ja paikoin suuriakin.
Kävelin kolmatta kertaa pitemmän matkan Hanwageilla ja ne ovat kyllä hyvin kevyet ja mukavat kengät. En ole kantanut mitään taakkaa vielä niillä, mutta arvelen niiden antaman tuen kyllä riittävän alle kymmenkiloiselle rinkalle hyvin. Olen kuitenkin alkanut arpoa lähtisinkö sittenkin reissuun tutuilla ja turvallisilla Meindleilla. Niihin voin luottaa enemmän kuin itseeni, ovathan ne kuljettaneet minut haki koko pohjoisen Espanjan! Uudet Falken sukat voisin myös käydä ostamassa Partioaitasta, jospa siellä olisi tällä kertaa vähän nätimmän värisiäkin.
On siinä ollut reitistä epävarma kuski!
T'änään ajattelin kasata alkupakkauskasan tarvikkeista, jotka otan mukaan. Makuupussia ja muita majoitusvälineitä emme tarvitse, joten se jo keventää rinkkaa kummasti. Vaihtovaatteet iltoja varten, kävelyvaatteet, sadevarusteet, toiset kengät, puhelin, tabletti ja toilettitarvikkeet. Nyt kun tiedän, miten paljon turhaa tavaraa kuljetin Espanjaan, osaan toivoakseni pakata paljon paremmin. Sommittelen tämän retken varusteista oman varusteluettelonsa, sitä voi huvikseen verrata caminolistaan, joka oli kyllä järkyttävän pitkä!
Tänä aamuna suosittelen teille kävelyä jossain muualla kuin Jyväskylän liepeillä, ilma on sakeana helikoptereita ja teillä ajaa jos jonkunlaista wanna be-rallikuskia, jotka koittavat ehtiä pikataipaleilta toiselle. Ja myös niitä oikeita rallikuskeja, joiden autoista lähtee muhkeita paukahteluita ja pörinöitä. Kävelymusiikiksi suosittelen silti kappaletta, jonka nimi Sleep Without You, artistin nimi on Brett Young. Hän syyllistää pätevästi tyttöystäväänsä tämän lähtiessä ulos tyttöjen kanssa. Kuunnelkaapa! "mene vain ihan rauhassa, pidä hauskaa MUTTA minä en kyllä pysty yhtään nukkumaan, ennen kuin tulet kotiin" Kaikkien nysväkköjen prototyyppi!
Lentolippu on hankittuna, uudet kengät ovat tuossa vieressä lattialla, villasukkiakin on hankittu! Elokuun alussa lennän sisareni luokse Englantiin ja kävelemme viikon matkan Friarysta rannikolle Lyme Regisiin.
Hanwagin kengät tuntuvat todella hyviltä ja kevyiltä, en ole pitänyt niitä vielä kuin sisällä, mm. kokatessani. En usko, että ne vaativat niin suurta sisäänajoa, kuin nahkaiset Meindlit. Huomenna viimein pääsen kokeilemaan kenkiä, en toivo sadetta muista syistä, mutta olisi hyvä kokeilla kenkiä kyllä märällä kelilläkin. Englannissa voi nimittäin sataa!
Ostin Tallinnasta uusia sukkia, jotka tuntuvat oikein hyviltä nekin. Kolme paria 9 eurolla, joten ei voi kauheasti valittaa, jos ne ovatkin susia jo syntyessään. Kokeilen niitä heti pikimmiten ja pesen myös, että näen mitä niille tapahtuu pyykissä. Sain myös hankittua lisää jo caminolla kehumiani sadehousuja uuden parin itselleni varalle ja sisarelleni samanlaiset. Housut ovat Gelert-merkkiset. Katselin eilen firman sivuja ja intouduin tilaamaan vähän lisää sen merkin tuotteita Englannista, paitoja ja housut. Ne toivon mukaan tulevan ensi viikon lopulla, ehdin testailla niitäkin.
Päivän kävelymusiikiksi suosittelen teille lämpimästi Blake Sheltonin biisiä Came Here to Forget.
Kokeilin aamulla saada kävelyyni hieman lisää nopeutta. En juossut yhtään, vaan koitin pistää kävellen tossua toisen eteen tiiviimmässä tahdissa. Se menikin ihan hyvin siihen asti, kun osuin kuvan mansikkamaan kohdalle. Kohta oli vielä punaisempana kuin pari päivää aikaisemmin. Kyykistelin siellä hyvän aikaa mansikoita syöden, joten reittiennätys jäi tekemättä. Sitä voi yrittää sitten, kun metsämansikka-aika on ohitse. Kävelin 10,6 km matkaa 1h 51min.
Näin caminolla ollessani kuvan Minnan uusista kengistä Instagramissa ja ajattelin heti, että sellaiset minäkin haluan. Meindlini eivät ole millään muotoa lopussa caminonkaan jälkeen, ne ovat juuri parahultaiset ja niillä mieluiten kaikki kävelyni kävelisin, mutta ajattelin toisen kenkäparin olevan järkevä ostos.
Heti kotiinpaluun jälkeen etsiskelin kenkiä kotimaisista kaupoista, mutten ilmeisesti tarpeeksi pontevasti, en nimittäin löytänyt tuota mallistoa ollenkaan. Tänään sain sitten päähäni ottaa riskin ja tilata ne netistä. Kenkiä ei pitäisi ostaa kokeilematta, tiedän-tiedän. Mutta niin kumminkin tein nyt. Katsoin Meindleitten koon ja tilasin uudet kengät puoli UK-kokoa isompina. Tiedän-tiedän senkin, ettei eri merkkien tai edes saman merkin eri mallien kesken voi vetää suoraan johtopäätöksiä kokoasioissa, mutta itsepä riskin kannan.
Ajattelin caminon lopulla, että Meindlini saattavat olla pikkuisen pienet minulle ajatellen pitkiä ja jyrkkiä laskuja, joten senkin takia haluan vähän isommat kengät. Tasamaalla tai nousuissa varpaat eivät pakkaudu kenkien kärkiin, mutta etenkin jyrkissä laskuissa sitä tuntui ja kynsiä piti olla leikkaamassa alati. Se on muuten homma, jota inhoan suurella sydämellä.
Tilasi kengät nyt ihan randomilla jostain saksalaisesta alan kaupasta ja katsotaan kuinka minun käy. Olin melkein varma, etteivät he toimittaisi Suomeen, mutta kylläpä vaan toimittavat ja kengälle jäi hintaa vähemmän kuin olin varautunut maksamaan hintaselailun perusteella.
Toimitukseen kuluvasta ajasta riippuen voin ehtiä kesyttää kenkäni ennen seuraavaa kävelyretkeä, joka on jo melkein lukkoonlyöty. Sinne on vielä puolisentoista kuukautta ja mikäli kengät eivät muni matkalla pitkään, ehdin saada ne tutuiksi jalkojeni kanssa. Meindleilla se vei noin 100 km.
Mallin nimi on Hanwag Togiak Lady GTX. Hienoja nimiä näillä kyllä on, aivan kuin lastenvaunuilla nykyisin. Tämmöiset ne kauniit kengät ovat, kuvan otin omin lupineni netistä, vaihdan itseotetun kuvan, kun saan kengät.
EDIT: Pöh, eivät he haluakaan lähettää minulle kenkiä. Mikäli oikein ymmärsin saksankielisestä postista, sivulla oli vaan kauniita kuvia, mutta kenkiä ei oikeasti olekaan enää. Murr. Rahat tulivat kyllä heti kortilleni takaisin. Pitää etsiä muualta. Asiakastyytyväisyys pakkasen puolella.
EDIT 2: Uusi yritys vetämässä. Tällä kertaa kenkä oli hieman kalliimpi, mutta postikulut nolla euroa. Saa nähdä joko onnistuu.
Dierks Bentleyn neliosaisen musiikkivideon viimeinen osa tulee tässä, olette kumminkin odottaneet sitä jo malttamattomina, ettekä tietenkään ole käyneet sitä omin päin mistään katsomassa, ettehän?
Niin paljon kuin marisinkin sateesta ja kylmästä caminolla, ei sitä näköjään ollut sitten tarpeeksi! Rasvasin eilen illalla kunnolla Meindlit ja aamulla Kammenpyörittäjä nauhoitti ne siten hienosti symmetrisesti, mitä minä en koskaan osaa (lue:"osaa"). Etsin caminolla käyttämäni kurahousut ja käyttämättömän ultrakevyen sadetakkini, joka on nyt oikein passelin kokoinen minulle. Muistin laittaa avaimen repun taskuun ja menin nukkumaan toivoen kaatosadetta aamuksi.
Ei tullut kaatosadetta, ihan vähän vain ripotteli vettä, kun kävelin työpaikalta kotiin pientä kiertoreittiä. Kesä on todellakin jo täällä, poissa on se alkukesän vaaleanvihreys, tilalla on kirkas vihreys ja kasvillisuuden ryöpsähtäminen täyteen kukoistukseensa.
Meindlit tuntuivat jaloissani muutaman viikon lepolomansa jälkeen aivan mahtavilta. Pesin ne matkan jälkeen hyvin saippualla, otin pohjalliset ulos, pesin nauhatkin erikseen. Niistäkin lähti aivan kurainen vesi. Annoin kenkien kuivua kaikessa rauhassa. Minun piti kyllä rasvata ne jo aikaisemmin, mutta on ollut kiire. Nyt uuden rasvakerroksen alla, hyvin nauhoitettuina kenkäni olivat aivan parhaat, askel tuntui niin vakaalta ja turvalliselta, villasukka istui jalan ja kengän väliin niin hyvin, että saatoin unohtaa sukkien rumuuden. Ne ovat varmasti rumimmat villasukat, jotka maailmassa on valmistettu. Ihmettelen edelleen sitä, miksi lenkkarini nyt tuntuvat liian pieniltä.
Kuljin osan matkaa metsäpolkua, reittiä jota en ole montaa kertaa kulkenut, viimeksi juuri ennen caminoa, kun viimeistelinkuntoani. Silloin oli lunta paljon ja minut ohitti muutama hiihtäjä. Nyt metsäpolku oli melkoisen märkä, siellä ajetaan moottoripyörillä. Syviä uria, turvevelliä ja mutavettä oli tarjolla. Jotenkin se ei ollenkaan haitannut, aivan iloisella mielellä kiertelin kuusien välistä ja loikin märimpien paikkojen ylitse. Ja sain hieman kurahousujeni lahkeisiin rapaa!
Ei satanut kuitenkaan tarpeeksi, olisin mielelläni testannut aiemmin käyttämättömäksi jääneen neonkeltaisen sadetakkini vedenpitävyyttä. Takki on siitä hyvä, että se menee omaan taskuunsa hyvin pieneen tilaan ja käy huomioliivin tilalta tekemään minut näkyväksi. Huppu on mukavan laaja, mutta reunusnauhan vuoksi päässä pysyvä ainakin vähäisellä tuulella. Taskuun mahtuu puhelin ja helma on tarpeeksi pitkä.
Kävelin 10,9 km tasan kahdessa tunnissa. Siihen vauhtiin ei caminolla hyvin harvoja pätkiä lukuunottamatta päässyt, vaikkei sekään ole edes ripeä kävelyvauhti. Caminolla hyvin yleisesti sai olla tyytyväinen neljään kilometriin tunnissa ja vaikeimmilla osuuksilla kolmekin oli jo usein se, mitä kovempaa ei vain päässyt. Minulla on muutama kävelycountrybiisi, joilla saan itseni kuuden kilometrin tuntinopeuteen. Ne ovat vielä siitä hassuja biisejä, että ne ovat melkein kaikkein letkeimpiä, mutta silti niiden rytmi on sellainen, että matka etenee.
Suosittelen, että kaikki pitkän päivämatkan kulkeneet nostavat jalat ylös ja kuuntelevat Josh Turnerin kappaleen Lay Low.
Olen kertonut siitä, miten Black Diamond-sauvat eivät kestäneet menossamme caminolla, vaan kolme neljästä hajosi alle 300 km käytöllä. Viimeinen sauva jäi yksinäiseksi, joten siitä en osaa sanoa, kuinka se olisi kestänyt. Kävelimme loput matkasta ilman sauvoja ja vaikka se ensin tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta, se onnistuikin ihan hyvin. Alun Pyreneitten etapeilla en olisi halunnut moista tosin kokeilla.
Aluksi ajattelin lähettää sauvat kotiin kesken matkan, sillä ylimääräisen painon kantaminen ei houkuttanut, etenkin kun minua harmitti kohtalaisen paljon se, mitä sauvojen kanssa kävi. Laitoin matkalta postia valmistajalle ja kysyin, voikohan niille mitään, olisiko heillä mitään vinkkejä, voisiko sauvoja saada kuntoon vielä matkan aikana. Vastaus viipyi niin pitkään, että olimme melkein perillä, eikä heillä muuta neuvoa ollutkaan, kuin että lähettäisin kuvia ja keskustelisimme sitten. Lupasin tehdä näin kotiinpaluun jälkeen.
Sisareni siirryttyä Correosin asiakkaaksi laitoimme kummankin sauvaparin hänen rinkkaansa ja siellä ne olivat Santiago de Compostelaan asti. Toin sauvat kotiin ja Kammenpyörittäjä otti niistä sekä informatiivisia, että kauniita kuvia ja minä rustasin reklamaation sähköpostilla saamani linkin kautta. Se oli helppo homma, piti nimetä tuote, kuvailla mikä hätänä ja liittää kuvia. Sähköinen kaavake oli hyvin toimiva. Mietimme yhdessä mitä sanoja käytän mistäkin osasta sauvoja, kun ei tuo längvitsi tässä genressä ole niin tuttu. Selitin missä olosuhteissa ja minkälaisella käytöllä sauvat olivat menneet rikki, mainitsin myös, että rannehihnoissa oli tuolla käytöllä jo selvää rispaantumista, joskaan en muista mitä sanaan käytin. Sain heti reklamaation lähettämisen jälkeen vastauksen, jossa luvattiin yhteydenottoa 2 arkipäivässä.
Noin viikon kuluttua sain sitten postia, jossa pyydettiin vielä kertomaan mitä toivoisin asialle tehtävän. Vastasin, että ottaisin mielelläni sauvojen hintaa vastaavan korvauksen. Arvasin, ettei sieltä mitään rahaa lähetetä, mutta lupasivat lähettää uudet sauvat mitä pikimmiten. Se oli joskus viime viikon alussa, olisiko ollut 18.5. Tänään UPS:n mies (ei vieläkään sortseissa) kävi ovella ja toi paketin Sveitsistä.
Siellä oli kaksi paria prikulleen samanlaisia sauvoja. Olen ihan tyytyväinen. Itse vetkuttelin reklamaation tekemisessä noin viikon verran, he vetkuttelivat saman verran käsittelyssä ja nyt minulla on korvaavat tuotteet käsillä. Kysyin sisareltani, että lähetänkö hänen parinsa Englantiin ja hän mielellään ottaisi oman parinsa sinne käyttöön. En tule nyt käyttämään sauvoja samanlaisessa rääkissä (sauvoja ajatellen), mutta aion kyllä käyttää niitä tässä kävelylenkeilläni ja ensi kuussa tekemällämme Ruotsin ja Norjan matkalla. Luottamukseni Black Diamond-merkkiä on huomattavasti kohentunut ja tyytyväisyyteni asiakaspalvelua ja reklamaatioon suhtautumista kohtaan on mitä parhain. Juuri noin pitää firman toimiakin, kun tuote ei toimi toivotulla tavalla. EDIT: Mutta en silti suosittelisi tätä sauvamallia caminolle, se on kyllä sanottava.
Tänään ehdotan, että kuuntelette kappaleen Blake Shelton: Home
Nyt olemme palanneet suolakaivoksiin, olimme keskiviikkoaamuna jo vähän ennen seitsemää tien päällä. Eilen samaan albergueen saapunut hevonen jäi vielä pihamaalle seisomaan, kyselimme siltä oliko se lainkaan nukkunut. Lämpötila oli juuri ja juuri plussan puolella, oli tyyntä ja melkein pimeää vielä. Parissa kohtaa saimme ihmetellä, missä keltaiset reittimerkit ovat, mutta hyvin pysyimme oikealla tiellä. Minulla ei nyt ollut sauvoja lainkaan, taittelin ehjänkin sauvan rinkan kylkeen kiinni ja heiluttelin käsiäni lähes pontevasti. Kun oli jo tottunut niin sauvoihin tuntui, ettei tiennyt mitä käsillä olisi pitänyt tehdä. Onneksi reitti oli melkoisen tasaista leveää hiekkatietä, ei ollut horjumisen vaaraa.
Sain Jaanalta vinkin, mistä voisin ostaa uudet sauvat jo ennen Burgosia. Kiitos vaivannäöstä, Jaana! Ensimmäisen tauon pidimme upouudelta näyttävässä golfkeskuksessa, Cirueniassa. Olimme katsoneet etäisyyden väärin, luulimme sen olevan kuutisen kilometriä, mutta se olikin vähän yli kahdeksan kilometriä. Minun käteni tuntuivat hieman puutuneelta ilman sauvoja ja kylmäkin tuli jo kahvikupillisen aikana.
Seuraava etappi oli noin seitsemän kilometriä Santo Domingo de la Calzadassa. Sieltä löytyi luvattu retkeilykauppa ja ostin sieltä yhden sauvan, joka oli noin saman painoinen kuin rikkimennyt. Etsimme myös kahvilan ja söimme hieman välipalaa ennen viimeistä kuuden ja puolen kilometrin pätkää Granoniin. Heti sain uutta puhtia siitä, että saatoin taas käyttää sauvoja, ne eivät ole liian eripariset. Viimeinen osuus oli aika tylsänpuoleista tekeillä olevan moottoritien vartta.
Sisareni oli katsonut oppaastamme valmiiksi paikan, johon halusi mennä yöksi, San Juan Bautistan, joka on kirkon sivussa oleva donativo-paikka. Sisareni oli kuullut tutultaan, että kyse on oikein rauhallisesta paikasta, jossa sielu lepää, syödään yhteinen ateria ja maksetaan omantunnon mukaan. Enpä ole meluisammassa paikassa ollut aikoihin. Saapuessamme oli juuri tekeillä työntekijöiden lounas ja kolme henkilöä sai aikaan sellaisen mekkalan, josta ei ollut aivan varma, ovatko he pahoissa riidoissa vai eivät.
Lähdimme ulos metsästämään leimoja passeihimme, sillä ne kuulema pitäisi hakea kirkkoa vastapäätä baarista. Menimme siihen, josta ei kuulunut kovaa mökää ja saimmekin leimat. Toisessa pienen kaupan ja baarin yhdistelmästä saimme vielä toisetkin leimat ja ostimme pientä purtavaa ja smoothiet tuoreista mansikoita, pääsimme hetkeksi nettiinkin.
Iltapäivällä lepäilimme tavallisen kävelyn jälkeisen vilun vallassa makuupusseissamme parvella, jonne peregrinot saavat ohuen patjan sijaikseen. Keittiöpuuhien jälkeen kuulosti, että talo puretaan ympäriltä, kun henkilökunta toimitti askareitaan suunnattomalla metelillä. Olimme huomanneet, että kirkon kellotorni on aivan makuuparven vieressä ja odotimme vain koska kellot täräyttävät merkkilyöntinsä. Niin ei kuitenkaan käynyt. Sovimme, että minä valitsen seuraavan majapaikan. Älkää ymmärtäkö väärin, tämä on hyvin kaunis ja mielenkiintoinen majapaikka. Mutta meluisa, kuten tuli ehkä mainituksi. Sisareni sai viereensä ainakin yhdestä alberguesta tutut korealaisnuorukaiset. Siinä sitä on tarkkaan pakatut varusteet, numeroiduissa pusseissa on tarkasti suunniteltu määrä sukkia, alkkareita ja paitoja, pojat suoriutuvat kävelyn jälkeisistä toimistaan mitä ripeimmin.
Näimme eilisen hevosenkin ratsastajineen tänään sekä amerikkalaisrouvan, joka tuli samalla taksilla kanssamme Biarritzista. Minä en ollut ensin varma, oliko kyse samasta henkilöstä, mutta eipä hänkään halunnut juttusille meidän kanssamme. Tänään oli tien päällä kanssamme samaa tahtia tosi vähän väkeä ja melkein täysin eri ihmisiä kuin eilen. Ei haittaa ollenkaan, että naamat vaihtuvat.
Tämän illan ohjelmassa on messu seitsemältä, ateria kahdeksalta ja varmaan unta heti sen jälkeen. Pyrimme taas pääsemään liikkeelle melko aikaisin. Sää saattaa olla tämänpäiväistä huonompi, mutta siihen tässä on totuttu, että sää vaihtelee, ennen siihen tottuu.
Mitä jos jotain menee matkalla rikki? Millä korjataan palkeenkieli takissa, mitä apuun, jos rinkan kiinnike pettää, tai kenkä alkaa päästää vettä? Silloin tarvitaan nippusiteitä ja roudarinteippiä. Olisin kyllä saattanut itsekin älytä ainakin teipin, mutta vinkin nipusta nippusiteitä sain Tiinalta, kiitos!
Lueskelin eilen Caminoforumilta säätilasta Etelä-Ranskassa ja Pohjois-Espanjassa nyt viikonloppuna, siis juuri siellä mistä meidän pitäisi kahden viikon kuluttua aloittaa caminomme. Roncesvalles peittyi lumeen ja caminomme ensimmäinen osuus on ainakin vaativampaa reittiä tällä erää kulkukelvoton. Linkin kuvissa näkyy melkoisen talvisia maisemia. Kahdessa viikossa ehtii tietysti tapahtua yhtä jos toista, lumi sulaa ja sataa uudelleenkin. St Jean Pied de Portissa sijaitsevasta caminotoimistosta saamme saapumispäivänämme ja seuraavana aamuna kyllä ajantasaista tietoa reitistä ja sen mukaan päätämme mitä teemme. Avaruuspeittoja lähtee kumminkin pari kappaletta rinkkaani, ihan vaikka sen varalta, että kohtaan jonkun jalkansa loukanneen, joka odottaa apua ja meinaa palella. Ei sen dramaattisempaa.
Tänään me kaikki kuuntelemme kävelymusiikiksi Luke Bryanin kappaleen I See You.
Hankin lopulta kumminkin uuden pienikokoisen tabletin, joka on vain puolet iPadin painosta. Opettelen nyt käyttämään tätä ja tekemään matkapostauksia, jotka toivon mukaan onnistuvat tällä kohtuullisella näppäryydellä. Ompputabletin ongelma, mahdollisesti itseaiheutettu (minähän en ohjeita juuri lueskele) oli se, ettei postauksia voinut myöhemmin korjailla päivämäärän muuttumatta. Se oli harmillista niin typojen kuin kuvien lisäämisenkin kannalta. Toivon, ettei tätä ongelmaa ole Samsungin kanssa, kokeilen sitä myöhemmin.
Eilen kokosimme Kammenpyörittäjän varastoista yhtä jos toista pikkutavaraa mukaani lähteväksi. Olin kokonaan unohtanut tuon sievän punakuorisen Leathermanin, kun taittoveitsien kuljettaminen käsimatkatavaroissa muuttui (syystäkin) säännellymmäksi. En koskaan viitsinyt ottaa selkoa millaisen veitsen saisi viedä, jätin kaikenlaiset pois.
Kuvan lampun ostin Azoreilta ja se on oikein kätevä. Se ladataan USB:n kautta, sen voi kiinnittää rinkan lantiovyöhön ja säätää valaistuskulmaa, jolloin se ei paista muitten kulkijoiden silmiin. Siinä on myös kirkkaudensäätö ja punainen sävy. Sen saa myös vilkkumaan sekä kirkasta, että punaista valoa.
Hakaneulat toimittavat pyykkipoikien virkaa. Moni ei halua pistää reikiä kalliisiin vaelluskamppeisiinsa, mutta arvelen voivani ripustaa päivittäiset pyykkini niiden samoista tai pesulapuista. Joskus vaatteita tai pyyhkeen joutunee virittämään rinkan kylkeen kuivumaan, jos ne eivät ole ehtineet kuivua yön aikana. Alusvaatenäyttelyä en välttämättä kehtaa kuitenkaan ripustella, kaino kun olen. Voihan siinä käydä kyllä niinkin, että luontainen, pitkäänsäilynyt kainouteni sulaa olemattomiin kuten poikien ujostelu armeijassa, kun yksityisyyttä ei ole eikä tule.
Tuplapistokkeella saa sähköä kahteen laitteeseen yhtäaikaisesti, tosin nyt minulle tulee mukaan vain Samsungin laitteita, joten taidan lähteä vain yhdellä laturilla liikenteeseen ja ostaa toisen, jos tarvetta ilmenee. Siskoni puhelin taitaa olla muuta merkkiä, enkä tiedä mitä muita laitteita hänellä tulee olemaan mukanaan.
Kuvassa on vielä todella kevyt taittuva veitsi, jossa on hyvä sahalaita, sillä onnistuu hyvin sämpylän halkaiseminen, mihin Decathlonin muoviveitsi ei pysty niin hyvin. Mietin vielä otanko tuon veitsen kaverit, taittuvan haarukan ja lusikan, vai kaksipäisen sporkin.
Luultavasti postaukseen jää runsaasti typoja ja ohjelman omavalintaisia sanoja, joita ei huomaa ennen kuin on painanut valmis-nappia. Nauretaan niille yhdessä ja kokeilen korjaamista, muotoilua ja kävelycountyvideon lisäämistä myöhemmin.
EDIT: Nyt olen korjaillut läppärillä postausta, tasannut rivit, lisännyt videon ja korjannut typoja, eikä postauksen kellonaika muuttunut, hieno homma! Voin sitten caminon jälkeen lisäillä postauksiin kuvia ja siistiä muotoiluja, sillä ainakaan rivien tasausta en äkkiseltään Samsungin Blogger-ohjelmalla löytänyt, enkä sitä, että kuvia voisi liittää muualle kuin postauksen loppuun. Otan vinkkejä vastaan mielelläni, mikäli ne ovat blondinkestäviä.
Kävelymusiiksi suosittelen tänään lämpimästi Jason Aldeanin kappaletta Big Green Tractor koska.
Pakkaaminen on minulle todella vastenmielistä täysin riippumatta siitä, millaiselle matkalle olen lähdössä. Niin nytkin, olisi paljon kivempaa, että tavarat omia aikojaan loikkisivat rinkkaani ja soljet napsahtaisivat kiinni ja minun tarvitsisi vain ottaa ja lähteä. Niin ei kuitenkaan käy, vaikka odottaisin lähtöä edeltävään iltaan. Olen kyllä odotellut aika pitkään.
Eilen tein rinkan ensimmäisen koepakkaamisen. Rinkka on ollut jo yli kuukauden Reippaan entisessä huoneessa odottamassa sisältöä. Eilen ryhdistäydyin sen verran, että etsin kaapeistani kaikki liikuntavaatteet. Muutama pariton sukka tuli esiin ja sain kasattua melkoisen röykkiön vaatteita, jotka voisin ottaa mukaan. Otin mukaani vierashuoneeseen niin henkilö- kuin keittiövaa'ankin, sillä nyt olisi grammasta kiinni, niin tarkkaa tämä on!
Valikoin ensin paitoja. Ostin viime syksynä Berliinin tuliterästä Decathlonista kauniin merinovillaisen pitkähihaisen paidan, samoin ohuita lyhythihaisia paitoja muutamalla eurolla. Punnitsin niitä käsissäni ja oikeasti vaa'allakin ja valikoin näteimmän väriset ja kevyimmät. Tällä erää olen valinnut mukaan otettavaksi kaksi pitkähihaista ja kaksi lyhythihaista paitaa. Housuiksi valitsin myös Decathlonista ostamani caprimittaiset juoksutrikoot ja suoralahkeiset ulkoiluhousut viileitä päiviä varten. Kelpuutin kasaan myös tykit, eli pitkät kalsarit, vaikka toivon, ettei joutuisi niitä käyttämään, sillä en kotimaassakaan käytä niitä kuin vasta pakkasilla. Tosin tuuli ja sade voivat olla suurempi syy käyttää niitä kuin ilman lämpötila. Hameiksi tulee mukaan tietysti paljonpuhuttu Macabi Skirt, jonka rikkinäisen säätönauhan ehjä korvaaja on matkalla, saattaa tulla jo tänään. Otin myös toisen hameen, vanhan lyhyen kesähameeni, jota sanon tyttöhameeksi, koska se on lapsellinen ikääni ajatellen. Alusvaatteita otin kolme käyttökertaa ja sukkia kolmet.
Siviilivaatteiksi iltoja varten otan mukaan mustat pellavahousut, jotka mainitsin jo viime postauksessa. Iltapaidaksi valitsin rimpsuisen pitkän paidan, jonka voi kuivata rytistettynä, eikä haittaa vaikka sen ryttää rinkkaan miten sattuu. Myös hameitani voin käyttää iltaisin. Yövaatteiksi otan mustat trikoot ja jonkun pitkähelmaisen paidan, niitä voi käyttää myös hameen ja fleecen kanssa majoituksissa iltaisin. Olen ymmärtänyt, että muoti ja koreat vaatteet eivät ole caminolla kovin korkeassa kurssissa. Ei sillä, että minua haittaisi, vaikka jollakulla olisi peräkärryllinen kauniita vaatteita mukana. Minulla ei tule olemaan, eihän minulla edes ole peräkärryllistä kauniita vaatteita.
Päällysvaatteiksi mukaan lähtee vettäpitävä punainen takkini, jossa on sopivasti taskuja ja vetoketjut kainaloissa tuulettamista varten. Siinä on myös lipallinen huppu, joten sateella saan kasvoni suojaan. Jo mainittujen pitkälahkeisten housujen päälle voi vetää kevyet sadehousut, jotka ostin kympillä Tallinnan jostain urheilukaupasta. Ne ovat melko reippaan kokoiset ja leveälahkeiset, joten uskon, että ne saa puettua ja riisuttua ilman, että kenkiä täytyy riisua välissä. Pitää vielä kokeilla sekin asia. Otan mukaan molemmat SealSkinz-hanskani, joista toiset sisareni voi halutessaan ottaa. Minulla on myös kahdet SealSkinz-sukat erimittaisin varsin, nekin tulevat mukaan pitämään jalkojamme kuivina. Säärystimien kanssa vielä arvon, samoin kenkiin tulevien irtonastoitusten.
Elektroniikkaosastoa tulee olemaan iPad, joka sivumennen sanoen painaa suojakuoren kanssa 807 g ja puhelin, sekä laturit kumpaankin. Pieni varavirtapulikka, jonka varsinaista nimeä en tiedä, lähtee mukaan myös, mikäli painojen puolesta mahtuu. Sen voi ladata majoituksissa ja siitä saa noin puhelimellisen virtaa, mikäli sähköä ei muuten ole saatavissa. Erillistä kameraa en ota mukaan, meinaan pärjätä puhelimen ja tabletin kameroilla. Puhelinta varten otan jonkun tukevan pienen muovipussin sadepäiviä varten, ettei puhelin saa kosteutta.
Kosmetiikkaosasto on hyvin maltillinen. Pieneen pussiin mahtui saippuapala, hammasharja ja -tahna, kampa, deodorantti, rasvatuubi ja huulirasva. Toiseen pieneen pussiin pakkasin tavallisia laastareita, desinfiointilappuja, hiertymien hoitoon voidetta ja rakkolaastareita. Vielä on otetettava jotain särkylääkkeitä. Nenäliinoja ja wc-paperia tulee mukaan myös. Aurinkorasvaa ja hyttyskarkoketta ostan matkan varrelta, kun niille tulee käyttöä.
Ruokailuun liittyviä välineitä otan hyvin vähän, setin jossa on lenkillä kiinni toisissaan lusikka, haarukka ja veitsi, pieni Leatherman ja juomapullo. Kevyt kokoontaittuva istuinalusta on monikäyttöinen, sille voi kerätä eväänsä, tai laittaa tauolla repun alle, jos maasto on kostea. Muutamia kevyitä muovipusseja sulloin rinkan sivutaskun nurkkaan roskapusseiksi, tai muuhun väliaikaiseen suojaamiseen tai kantamiseen.
Rinkan alaosan erilliseen osastoon tein majoitusvaraston. Sen osan saa kyllä yhdistettyä rinkan suurempaan osaan avaamalla niitä yhdistävä vetoketju, mutta arvelen erillisten lokeroitten olevan hyvä tapa pitää yllä järjestystä tavaroitten kanssa. Alaosan lokeroon laitoin makuupussin, silkkipussin, lutikkalakanan, rinkan sadesuojan ja sadehousuni. Mietin vielä ottaisinko retkityynyn mukaan, se ei veisi paljon tilaa.
Lentomatkojen ajaksi kävelysauvat täytyy laittaa rinkkaan, onneksi ne taittuvat hyvin pieneen tilaan. Ensimmäiselle lennolle minulle tulee mukaan kahdet sauvat, sillä vien toiset sisarelleni, mutta reppuni kevenee niiltä osin, kunhan saan tuliaiseni toimitettua. Samoin toinen lutikkalakana vaihtaa reppua, kun pääsen Englantiin.
Kirjallisuutta tulee mukaan vain aiemmin esittelemäni opaskirja, jolle valitsen myös sopivan muovipussin suojaamaan sitä. Lompakkooni tulee luottokortti, visa-electron, vähän käteistä ja henkilökortti. Upouusi henkilökorttini kelpaa onneksi kaikissa neljässä maassa, joihin reissullani olen menossa, joten kosteudella arempaa passiani en ota mukaan lainkaan. Passin kuvakin on niin kamala, mutta niin on kyllä henkilökortissakin. Siihen täytyy varmasti käydä joku erillinen valokuvauskurssi, kuinka ottaa mahdollisimman epäedullinen kuva ihmisestä. Pilgrim credencialit suojakuorineen ostamme vasta St Jean Pied de Portista. Niihin keräämme leimoja matkanvarren majoituksista ja kahviloista. Alkumatkasta riittää yksi leima päivässä, viimeisillä satasilla tarvitaan kaksi leimaa päivässä todistamaan, että olemme kävelleet matkan.
Nyt ne ovat niin puhtaat, että niistä vois vaikka syödä. Vitsivitsi
Jalkineiksi päätin lopulta ottaa tosiaan Meindleitten lisäksi Fivefingersit ja Crocsit. Talven takaterassilla kylmähoidossa olleet rakkaat tonttikenkäni pääsivät tänään lämpimään kylpyyn ja varvastossut täytyi etsiä. Meindleitten mehiläisvahakäsittely on tänään ohjelmassa. Mehiläisvaha muuten tuoksuu niin miellyttävälle, että sitä tekisi mieli sipaista leivän päälle, mutta aion vastustaa kiusausta, voisi olla ruoansulatuskanaville aika livakkaa ainetta.
Ajolasini on parhaat aurinkolasini ikinä
Pieniä vaatejuttuja ovat vielä hattuni, jota edelleen arvon, onko se ihan typerä vai ihan hauska, suuri ohut huivini ja trikoinen putkikauluri, HAD. Iltakäyttöön on yhdet ohuet sukat ja yhdet paksummat. Pyyhkeeksi valitsin Decathlonin mikrokuitupyyhkeen, joka painaa vähemmän kuin mikään puuvillapyyhe ja kuivuu nopeasti. Se täytyy nimikoida, sillä samanlaisia on varmasti monessa paikassa kuivumassa useitakin. Suuria hakaneuloja pyykkien ripustamista varten vielä tarvitsen.
Asettelin melkein kaikki yllämainitut inkkeet reppuuni, eikä se tullut täyteen. Toiset sauvat ovat varastossa käytön jälkeen, ne täytyy muistaa hakea sisälle ja taitella mukaan toista pakkauskertaa varten. Minua jännitti laittaa reppu vaa'alle, pelkäsin sen olevan yli kymmenkiloinen. Mutta mitä vielä, reppu painoi vain 7.5 kg. Nyt siinä olivat kaikki kävelyvaatteeni, joista yksi vaatekerta tulee olemaan tietysti aina päälläni, sekä noin kilon verran sisareni käyttöön tulevia tavaroita. Kyllähän se reppu painavalta selässäni tuntui, muttei pelottavan painavalta. Olen lukenut Camino Foorumilta miten painavia rinkkoja jotkut kuljettavat ja siellä ollaan yleisesti sitä mieltä, että kaikki yli kymmenen kilon on sekä liikaa, että turhia tavaroita.
Liitän tämän postauksen loppuun vielä varsinaisen varustelistan itselleni muistilistaksi ja ehkäpä avuksi muillekin caminolle lähteville. Tarkennan listaa vielä pakkaamisen edistyessä. Lisäkset ja muutokset sinisellä.
pieni kevytreppu (iltakäyttöön ja lentomatkojen käsimatkatavaroita varten)
Jalkineet ja muuta
Meindl-vaelluskengät
Fivefingerit
Crocsit
kävelysauvat
istuinalusta
Siviilivaatteet
väljät pellavahousut joustavalla trikoovyötäröllä
pitkähihainen trikoopaita yöpaitana
rimpsuinen pitkä paita iltakäyttöön
fleecehuppari
uimapuku
pitkät trikoot ilta- ja yökäyttöön
2 sukat, ohuet ja paksummat
suurikokoinen huivi
Hygienia- ja lääkevarasto
pala Oliva-saippuaa (hiuksille, iholle ja vaatteille)
hammasharja ja -tahna
huulirasva
kampa
ihovoidetta
deodorantti
(aurinkovoiteen ostan, kun sille on tarvetta)
(hyttysmyrkkyä ostan, jos sille tulee tarvetta)
särkylääkkeitä
rakko- ja tavallisia laastareita
desinfiointilappuja
haava- ja hiertymienhoitovoidetta
Traumeel-voidetta lihaskipuihin
pinsetit
pyyhe (isompi ja pienempi)
Scrubba-pesupussi
korvatulppia
nenäliinoja
wc-paperia
Eletroniikka
vivofit (toimii myös rannekellona)
puhelin
kuulokkeet
Samsung-tabletti
laturi puhelimeen ja tablettiin
otsalamppu
vara-akku puhelimen lataamiseen
pistorasiaan laitettava jakaja, jolla saa kaksi laitetta latautumaan yhtä aikaa (mikäli pistorasioista on puutetta majoituksissa)
Ruokailu
lusikka, haarukka, veitsi
pieni Leatherman
juomapullo
Muuta
Camino-opaskirja
pilgrim credencial (ostamme StJPdP:tä)
lompakko
henkilökortti
luottokortti
visaelectron
hieman käteistä (max 20 euron seteleinä)
eurooppalainen sairasvakuutuskortti
vakuutuskortti
kopiot lentolipuista ja passin tietosivusta ja henkilökortista (samat skannattuina ja sähköpostiviesteinä puhelimessa ja tabletilla)
muovipusseja
suljettava varustepussi, johon kerään erilleen kävelyvaatteet
suuria hakaneuloja
2 remmiä rinkan ympärille (lentomatkoille sitomaan rinkat omat remmit, etteivät ne tartu minnekään ja rikkoudu)
muutama nippuside
jeesusteippiä
aurinkolasit
heijastin
Nukkuminen
makuupussi
silkkipussi
retkityyny
lutikkalakana
EDIT 9.5.2016 caminon jälkeen: Vilkaise myös myöhempää postausta, jossa kommentoin tätä ennen matkalle lähtemistä tekemääni varusteluetteloa.
Pakkaamisen ohessa on mukava kuunnella myös kävelykäyttöön kelpaavaa kappaletta Why Don't We Just Dance, se esittää yksi countrymusiikin lukemattomista sievistä pojista, Josh Turner. Hän täyttää tänä vuonna 34 vuotta, joten selkeästi hän on vielä poika minun näkövinkkelistäni. Ja sievä aivan varmasti.
Tasan kolmen viikon kuluttua olen Lontoossa sisareni kanssa, olemme toivoaksemme muistaneet kääntää kellojamme, sillä yöllä on siirrytty kesäaikaan. Mikäli tämänhetkinen unirytmini jatkuu, olen valvonut yöllä tunnin tai kaksi, sekä tottumuksesta että jännityksestä. Tuona pääsiäissunnuntain aamuna olemme pian lähdössä kohti Standstediä lentääksemme Biarritziin, Ranskaan.
Nyt tuntuu kaksijakoiselta, toinen puoli minusta on sitä mieltä, että onneksi siihen on vielä kolme viikkoa ja toinen puoli iloitsee, että aikaa on vain sen verran. Valmisteluni alkavat olla hyvällä mallilla, vaikka rinkan koepakkaaminen on edelleen tekemättä. Reippaan entisessä huoneessa, joka on nyt vierashuone, on kokoelma varusteitani kannellisessa muovilaatikossa ja kaikki, mitkä eivät mahdu laatikkoon, ovat sen kannen päällä ja lähistöllä. Vaatevalintojani minun täytyy vielä tuumia, mutta koepakkauspäivä on huomenna.
Meindlit ovat olleet pääasialliset kenkäni nyt muutaman kuukauden ajan, olen kulkenut niissä kaikenlaiset menoni ja ne ovat yhtä jalkojeni kanssa. Aion tehdä kengille vielä perusteellisen mehiläisvahakäsittelyn, vaikken ole kastellut jalkojani maastureissani kertaakaan alun ahkeran rasvaamisen ansiosta. Olen tarkistanut kenkien nauhat, ne ovat edelleen hyvässä kunnossa, sillä en nauhoita kenkiä kovin tiukkaan. Etenkään metallilla korjattu nilkkani ei siedä tiukkaa nauhoitusta, vaan kenkä alkaa herkästi puristaa, mikäli nyöritän liian piukkaan. Pohjallisten tilanne on vielä tarkistettava, vaativatko ne uusinnan. Kengillä on kävelty nyt ainakin 1000 kilometriä, eivätkä ne häpeä uudesta lainkaan, päinvastoin ne ovat juuri sopivasti muotoutuneet jalkoihini. Onneksi aloitin kenkien käytön riittävän ajoissa.
Toisiksi jalkineiksi ajattelin Fivefingersejä, lähinnä iltakäyttöön. Ne vievät hyvin pienen tilan ja ovat kevyet, mutta aloin epäillä, että mahtuvatko päivän vaelluksesta mahdollisesti turvonneet varpaani omiin kolosiinsa ja onko ohutpohjaisilla jalkineilla kiva kävellä varsinaisen vaellusetapin jälkeen. Crocsit otan mukaan kumminkin, sillä niillä voi mennä tarvittaessa suihkuun ja ne mahtuvat jalkaan tuli mitä tuli.
Iltavaatteiksi tuumin ottaa mustat pellavaiset housuni, joissa on miellyttävä trikoinen vyötärö ja leveät lahkeet, ne saavat olla ryppyiset ja jos niitä tarvitsee pestä, ne kuivuvat nopeasti. Joku trikoinen iltapaita minun tarvinnee vielä hankkia. Joku monista Decathlonin fleecetakeistani päässee myös mukaan taukotakiksi ja iltojen viileyteen. Mitään paksua hupparia tai villapaitaa en aio ottaa mukaan.
Arvatkaa mitkä ovat vielä aloittamatta? Ne säärystimet. Puikot törröttävät edelleen lankakerässä ja käsityö on sillä tasolla, että harkitsen montako silmukkaa puikkoa kohden. Säärystimet ovat täsmälleen samassa vaiheessa kuin espanjankurssini, aloittamista vaille valmis. Kielikurssin kanssa vakuuttelen itselleni, että näin en varmasti ehdi unohtaa mitään, kun en ole opetellut mitään liian aikaisin unohdettavaksi. Totuus on tietysti se, etten vain ole saanut aikaiseksi kuunnella edes sitä muutaman tunnin kevytkurssia. Ehkäpä yllätän itseni ja aloitan kutomisen ja laitan kielikurssin soimaan samaan aikaan? Tai sitten en. Aivan tarkalleen ottaen olen kyllä kuunnellut kielikurssia 8 minuuttia 15 sekuntia, joten kyllä se siitä. Tuossa on vain liian houkutteleva nappula painettavaksi, tuo torkku.
Eilen lisäilin hieman kappaleita kävelycountrykansiooni, jossa on nyt 121 kappaletta. Ehdotan päivän kävelymusiikiksi pahaenteiseltä kuulostavaa kappaletta Better Dig Two, jonka esittää The Band Perry. Juuri niin pahaenteinen on tarinakin, tälle naiselle ei aleta ryppyillä.
