26. kävelypäivä Fonfriasta Pintíniin 21 km

Olin aivan oikeassa, Galiciassa ei koskaan sada! Jo toinen kuiva päivä peräkkäin on ylellisyyttä, josta emme olekaan tainneet päästä tällä reissulla aiemmin nauttimaan. Lähdimme aamulla tasan seitsemältä liikkeelle, juuri pienenemään lähtenyt kuu loisti kirkkaana taivaalla ja oli kirpeän viileää. Olimme muutamassa askeleessa ulkona Fonfrian kylästä,  reitti oli aluksi tien sivussa ja vei sitten rinteille kauemmas tiestä. Olimme noin 900 metrin korkeudessa ja alapuoliset laaksot olivat pilvien peitossa. 

Caminopolku oli tänään suurimmaksi osaksi oikein hyväkuntoista, vain päivän varsinainen nousu oli vastaamme virtaavaa spontaanipuroa ja kivikkoa. Kävimme välillä 600 metrissä ja kiipesimme uudelleen 900 metriin. Hyvin näki korkeuseron vaikutuksen kevään vaiheeseen, siihen miten paljon puissa oli lehtiä ja mitä kukkia oli nähtävillä. 

Reitti kulki monen maatilan läpi tai pienen, muutamasta maatilasta muodostuvan kylän halki. Näimme sisälle talleihin ja navettoihin ja saimme haisteltavaksemme kunnon maalaishajuja samalla, kun väistelimme tuoreita lantakasoja tiellä. Leppoisalta näyttävää elämää viettäviä koiria ja kissoja näkyi paljon, eräskin vahtikoira oikein haukkui navatassa pitkällään, eikä kovin pontevasti. Kanoja, kukkoja ja pikkuisia kananpoikia kuljeskeli pihapiirin läpi menneellä caminoreitillä. Tällaisessa ympäristössä reitti ei aiemmin vielä ollutkaan kulkenut. 

Kun aloimme lähestyä päivän määränpäätä laskeuduimme alas pilvikerrokseen, ilma viileni selvästi, enkä osannut päätellä oliko sää sumuinen, vai olimmeko vielä pilvessä. Päivä meni kahdella tauolla, sillä ensimmäinen baari, josta toivoimme saavamme aamukahvia, ei ollut auki kahdeksalta. Vasta melkein 9 km kävelyn jälkeen olivat baarit auki tullessamme pieneen kaupunkiin. Sen jälkeen olimme taas tauotta seuraavat 10 km, mikä tuntui kyllä jaloissa, kun reitti sisälsi melko paljon kiipeämistä ja laskeutumista.  

Tulimme yhden jälkeen perille Pintíniin kävelyämme noin 21 km. Otimme siistin pension-huoneen. Sen yhteydessä on baari ja ravintola. Ilmeisesti kylässä ei muutaman maalaistalon lisäksi olekaan mitään muuta. Viimeiset kilometrit pilvessä saivat meidät palelemaan todella paljon, joten lämmittely peittojen alla oli tarpeen. Nyt ei enää palele ja tunnin kuluttua voimme mennä päivälliselle. 

Huomenna ohitamme viimeisen suositun caminon aloituspaikan, Sarrian kaupungin. Sen jälkeen viimeinen sata kilometriä rikkoutuu ja sen verran peregrinojen täytyy vähintään kävellä saadakseen perillä todistuksen caminon suorittamisesta. Leimoja täytyy olla vähintään kaksi päivässä, kun tähän asti yksi päivässä on riittänyt. Olemme kyllä ottaneet pari kolme leimaa päivittäin jo pitemmän aikaa.

EDIT: Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidassa olevalle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme.

Tämä kävely on vähän kuin pastantekeminen, juuri kun se alkaa sujua taikina loppuu. Mutta ei ajatella sitä vielä tänään, kuunnellaan kuinka Easton Corbin kertoo kuinka hän on A Little More Country Than That, mikä meinaa sitä, että hän kehuu itseään ihan estoitta, kuten Pohjanmaallakin tehdään. Tämän olisi Rehupiikles voinut laulaa suomeksi. 

25. kävelypäivä Las Herreriasista Fonfriaan 21 km

Nyt ei voi kyllä kävelysäätä moittia, ei ole tullut tipan tippaa vettä, ei edes perillepääsyn jälkeen! Aamusta oli varmaan pikkuisen pakkasen puolella, kun pistimme Casa Polinin oven perässämme kiinni ja lähdimme etapille,  jolla olisi nousua ainakin tarpeeksi. Heti kohta vastaan tuli opaskirjastamme tuttu hevosmies parin hevosen kanssa. Parilla kympillä olisi voinut ostaa kyydin nousun päälle O'Cebreiroon, ei olisi tarvinut varsinaisesti osata ratsastaakaan, hevoset kyllä osasivat viedä tumpelotkin huipulle. Me kumminkin kävelimme, kummankaan ratsastuskokemukset männävuosilta eivät kaivanneet uudistamista. 

Ensimmäinen nousuosuus La Faban kylään meni mukavasti, lämpenimme kunnolla, mutta polku oli suhteellisen hyväkuntoista. Pysähdyimme ensimmäisille kahville ja lähtiessämme oli alapuolinen laakso verhoutunut pilviin. 

Toisella nousuosuudella oli paikoin melko jyrkkää, mutta hyvin kaunista polkua upein maisemin. Juuri ennen Laguna de Castillan kylää ylitimme melkoisen mutaesteen, pitihän kengät saada likaisiksi tänäänkin. Pidimme kylässä limsatauon ennen kuin lähdimme päivän viimeiseksi luulemallemme nousuosuudelle ennen O'Cebreiroa. Polku oli oikein hyväkuntoista ja tällä pätkällä meidät ohitti hevoskyytiletka. Selvästi huomasi, etteivät nämäkään asiakkaat olleet ratsastamisen asiantuntijoita, mutta keikkuivatpa hevosten selässä ylös kylään asti. 

O'Cebreiro oli jo Galician puolella ja oikein hauskannäköinen kylä, siellä olisi voinut olla mukava yöpyäkin,  mutta olimme tyytyväisiä, etteivät nousumetrit meidän jaottelussamme osuneet päivän viimeisiksi, vaan aamuun. 

Olimme tulkinneet profiilikuvia niin, että päivän loput kilometrit olisivat melko tasaisella ylängöllä, mutta kerrankos sitä väärin ymmärtää. Matkaa oli vielä noin 12 km ja sahasimme ylös alas rinteitä, yksi nousu oli kirkkaasti aamun ensimmäisiä jyrkempi. Pysähdyimme vielä yksille kahveille ja jopa lounaalle ennen kuin olimme perillä. Keittolounas oli hyvä paussi ennen viimeistä kuuden kilometrin rupeamaa, jolla oli varmasti tähän asti ruuhkaisinta, ilmeisesti espanjalaiset harrastavat sunnuntaisin kimppakävelyitä caminoreitillä. Erään todella jyrkän nousun päällä he tungeksivat hälisemässä kaikki ylös päästyään aivan poluntukkeena niin, että muut kulkijat eivät meinanneet päästä jyrkänteen reunan yli tasaiselle hengähtämään. Myöhemmin sama sakki harrasti porukkapuskapissalle menoa, he joilla ei ollut hätä jäivät polulle parveilemaan niin, että taas piti pyydellä, että pääsisikö tästä mitenkään menemään  ohitse.

Meillä oli huone varattuna Fonfrian kylästä hostellin ja alberguen yhdistelmästä. Kylä näytti olevan käytännössä yhtä maatilaa rakennuksineen, jaoin tullessani tien juuri suuren lehmälauman kanssa, onneksi ne olivat hyvin ystävällisiä lehmiä. 

Majoituksessamme pääsi pesemään pyykkiäkin alberguen puolella ja illempana menemme päivälliselle toiseen rakennukseen. Nyt on tavallinen iltapäiväkooman aika. Kummasti sitä vain palelee,  vaikkei olisi kastunut kertaakaan kävelyn aikana. Meillä ei ole televisiota huoneessamme,   mutta jonkunlainen kuunnelma kyllä olisi tarjolla, sillä paperinohuen seinän läpi kuuluu espanjalaisen pariskunnan juttelu äärimmäisen selvästi. Ihan kaikkea emme kyllä ymmärrä. 

Tänään oli siis todellakin hyvä sää, ei liian kylmä, ei liian kuuma, sopivasti tuulenvirettä ja auringonpaistetta. Tästä teemme tietysti aukottoman päätelmän, että Galiciassa on aina hieno keli. Päätelmä testataan huomenna, kun lähdemme aamulla jatkamaan matkaa määränpäänä Pintin. 

Kohta viimeiset sata kilometriä alkavat ja väkeä lienee yhä enemmän reitillä päivittäin. Aiomme tehdä varauksia hostelleihin, vaikkei varmaan vielä olekaan tähän aikaan keväästä sitä vaaraa, että majoitukset järjestään olisivat täynnä. 

Tänään olimme valmiit sanomaan, että kävely oli mukavaa ja reitti oikein miellyttävää. Silti viimeiset kilometrit olivat tänäänkin pitkät, eikä päätepiste tullut liian aikaisin.

EDIT: Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidassa olevalle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme.

Tämmöstä tänään: Craig Morgan, Wake Up Lovin' You.