Loppu hyvin, kaikki hyvin vaellussauvojen kanssa

Olen kertonut siitä, miten Black Diamond-sauvat eivät kestäneet menossamme caminolla, vaan kolme neljästä hajosi alle 300 km käytöllä.  Viimeinen sauva jäi yksinäiseksi, joten siitä en osaa sanoa, kuinka se olisi kestänyt. Kävelimme loput matkasta ilman sauvoja ja vaikka se ensin tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta, se onnistuikin ihan hyvin. Alun Pyreneitten etapeilla en olisi halunnut moista tosin kokeilla. 

Aluksi ajattelin lähettää sauvat kotiin kesken matkan, sillä ylimääräisen painon kantaminen ei houkuttanut, etenkin kun minua harmitti kohtalaisen paljon se, mitä sauvojen kanssa kävi. Laitoin matkalta postia valmistajalle ja kysyin, voikohan niille mitään, olisiko heillä mitään vinkkejä, voisiko sauvoja saada kuntoon vielä matkan aikana. Vastaus viipyi niin pitkään, että olimme melkein perillä, eikä heillä muuta neuvoa ollutkaan, kuin että lähettäisin kuvia ja keskustelisimme sitten. Lupasin tehdä näin kotiinpaluun jälkeen.

Sisareni siirryttyä Correosin asiakkaaksi laitoimme kummankin sauvaparin hänen rinkkaansa ja siellä ne olivat Santiago de Compostelaan asti. Toin sauvat kotiin ja Kammenpyörittäjä otti niistä sekä informatiivisia, että kauniita kuvia ja minä rustasin reklamaation sähköpostilla saamani linkin kautta. Se oli helppo homma, piti nimetä tuote, kuvailla mikä hätänä ja liittää kuvia.  Sähköinen kaavake oli hyvin toimiva. Mietimme yhdessä mitä sanoja käytän mistäkin osasta sauvoja, kun ei tuo längvitsi tässä genressä ole niin tuttu. Selitin missä olosuhteissa ja minkälaisella käytöllä sauvat olivat menneet rikki, mainitsin myös, että rannehihnoissa oli tuolla käytöllä jo selvää rispaantumista, joskaan en muista mitä sanaan käytin. Sain heti reklamaation lähettämisen jälkeen vastauksen, jossa luvattiin yhteydenottoa 2 arkipäivässä. 

Noin viikon kuluttua sain sitten postia, jossa pyydettiin vielä kertomaan mitä toivoisin asialle tehtävän. Vastasin, että ottaisin mielelläni sauvojen hintaa vastaavan korvauksen. Arvasin, ettei sieltä mitään rahaa lähetetä, mutta lupasivat lähettää uudet sauvat mitä pikimmiten. Se oli joskus viime viikon alussa, olisiko ollut 18.5. Tänään UPS:n mies (ei vieläkään sortseissa) kävi ovella ja toi paketin Sveitsistä. 

Siellä oli kaksi paria prikulleen samanlaisia sauvoja. Olen ihan tyytyväinen. Itse vetkuttelin reklamaation tekemisessä noin viikon verran, he vetkuttelivat saman verran käsittelyssä ja nyt minulla on korvaavat tuotteet käsillä. Kysyin sisareltani, että lähetänkö hänen parinsa Englantiin ja hän mielellään ottaisi oman parinsa sinne käyttöön. En tule nyt käyttämään sauvoja samanlaisessa rääkissä (sauvoja ajatellen), mutta aion kyllä käyttää niitä tässä kävelylenkeilläni ja ensi kuussa tekemällämme Ruotsin ja Norjan matkalla. Luottamukseni Black Diamond-merkkiä on huomattavasti kohentunut ja tyytyväisyyteni asiakaspalvelua ja reklamaatioon suhtautumista kohtaan on mitä parhain. Juuri noin pitää firman toimiakin, kun tuote ei toimi toivotulla tavalla. EDIT: Mutta en silti suosittelisi tätä sauvamallia caminolle, se on kyllä sanottava.

Tänään ehdotan, että kuuntelette kappaleen Blake Shelton: Home

Talutan sinua molemmista käsistä

Kun olin pieni ja minua laiskotti väsytti kovasti kävelyreissulla, äiti sanoi aina, että tule nyt, minä talutan sinua molemmista käsistä. Niin hän tekikin. Vähän aikuisempi versio molemmista käsistä taluttamiselle ovat kävelysauvat.

Aloitin sauvakävelyn noin 15 vuotta sitten ystäväni kanssa, olin saanut sauvat työnantajalta joululahjana ja ystäväni sai miehensä saamat sauvat käyttöönsä. Tuohon aikaan sauvakävely oli todella suosittua, mutta silti minua arvelutti lähteä kokeilemaan. Ajatus sauvojen heiluttelusta pitkin pururataa tuntui muitten kohdalla ihan ok-harrastukselta, mutta omalla kohdalla naurettavalta. Uskalsin silti kokeilla ja pianhan sitä mennä kopsuteltiin pitkin rataa ja tienvarsia, eikä nolostuksesta ollut tietoakaan. Kävelin ne sauvat käytännössä loppuun ja hankin myöhemmin paremmat, joissa rannekkeetkin olivat jo kehittyneemmät. Ne sauvat minulla on vieläkin tallella. Jostain syystä en ole taas muutamaan vuoteen kehdannut niitä käyttää. 

Mietin jo marraskuussa 2014 ottaisinko caminolle sauvoja mukaan vai en. Olen tullut siihen tulokseen, että kyllä otan. Reitillä on niin ylä- kuin alamäkiäkin, niin fyysisiä kuin henkisiäkin, joissa sauvoista on apua. Askel ylämäkeen saa ainakin vähän pontta sauvoista ja alamäkiin tuki on tarpeen. Olin katsastellut jo valmiiksi Partioaitan valikoimia ja sain uskonvahvistusta merkinvalintaan Talvicaminon blogista. Se on ensimmäisiä kotimaisia aiheeseen liittyviä blogeja, joita löysin. Siellä oli hyvä varusteluettelo ja koska Jaana luotti saman merkin sauvoihin, niin päätin minäkin tehdä.

Aiemmista sauvakokemuksistani tiesin, että sauvojen säätämisen tulisi olla helppoa. Aiemmat sauvani ovat olleet kierrettävällä mekanismilla toimivia, jolloin putket liukuvat toisten sisään ja sauvojen saamiseksi samanmittaisiksi erilaisiin maastoihin, tai lyhyempinä kuljettamisen jälkeen on ollut työlästä. Laitoin merkkejä varsiin niille kohdille, joille sauvat tulisi kiristää, mutta silti onnistuin usein saamaan sauvoistani hieman erimittaiset ja sekös oli ärsyttävää. Kiertomekanismi myös väsyi ajan mittaan ja sauvat alkoivat lyhetä pikkuhiljaa kävelyretken aikana tai romahtivat yhtäkkisesti aivan liian lyhyiksi ja kerran jopa saivat minut kaatumaan. Silloin ne sauvat saivatkin kyytiä. Nykyiset tällä tekniikalla toimivat sauvat ovat varmasti parempia ja kehittyneempiä kuin ne aataminaikuiseni. Toiset sauvani olivat määrämittaiset, lähinnä tasaisessa maastossa käytettävät vakiosauvat.

Nyt päätin hankkia sauvat, joiden osat eivät mene sisäkkäin vaan taittuvat toistensa viereen. Sitä sanotaan ainakin valitsemallani merkillä Z-Pole-pakkausteknologiaksi ja se kuvaakin sauvojen mekanismia hyvin. Koska olin niin tyytyväinen Partioaitassa saamaani kenkienvalinta-apuun, päätin hankkia sauvat samasta paikasta, enkä tilata niitä netistä. Halusin päästä kokeilemaan sauvoja ennen ostopäätöstä. Tärkeä ominaisuus sauvoissa oli se, että ne veisivät pakattuina mahdollisimman pienen tilan ja mahtuisivat tarvittaessa rinkkani sisälle tai ainakin rinkan kylkeen kätevästi.

Black Diamond-merkkiset sauvat ovat nyt tuossa ihmeteltävinä. Ne ovat ihmeen kevyet, mutta tukevat ja niiden kokoontaittaminen ja aukaiseminen käy aivan hetkessä. Rannekkeet ovat paljon kevyemmät, kuin aikaisemmissa sauvoissani, enää hansikkaan muotoa tavoittelevat rannekkeet eivät näköjään olekaan paras ratkaisu. Sauvat maksavat 129 euroa, joten se on kenkien jälkeen toiseksi kallein yksittäinen hankintani reppuni oltua niin hyvässä tarjouksessa.

Päivän kävelymusiikiksi ehdotan Chris Jansonin kappaletta Buy Me A Boat. Harva countrykappale on niin ärsyttävä kuin tämä, joten se tulee ehdottomasti esitellä mahdollisimman monille.

Ensin harmitti ja sitten olin tyytyväinen

Olen käyttänyt Garminin vívofit-aktiivisuusrannekettani melkein päivälleen vuoden. Ainoastaan juhlissa ja hienommissa ravintoloissa käydessäni olen jättänyt rannekkeen pois. Muuten se on ranteessani yötä päivää. Askelten keruu on mukavaa, vaikka kilometrit rannekkeen mukaan ja todellisuudessa eivät pidä suurestikaan yhtä. Monin eri tavoin mitattu 8,9 km työmatka on rannekkeen mukaan vain noin 5,5-6 km, mutta ei se haittaa. Mittaan kilometrejä muuten. Välillä rannekkeeseen tulee kuolleita päiviä. En mitenkään usko, että kesäkuun 16. päivä olisin kävellyt vain 287 askelta, kun kuitenkin kävelimme paljon jokaisena reissun päivänä. Laivapäivän tosin bongaa tilastosta hyvin, silloin ei juuri kävelty kuin syömään ja nukkumaan, syömään ja nukkumaan. 

Mielenkiintoisempaa vielä on tieto nukkumisestani. Laite rekisteröi yöllisiä pyörimisiäni ja valveilla oloa hämmästyttävän tarkasti. Joskus kyllä tiedän olleeni toistakin tuntia hereillä, mutta laitteen mukaan kevyessä unessa. Nukun yleensä syvää unta nukahtamisen aluksi noin tunnin pari, sitten alkavat kevyen unen pätkät, joiden välissä on lyhyitä syvän unen tuokioita. Pitemmällä aikavälillä tarkastellessa voi hyvin nähdä yövuoroviikot, jolloin uni sijoittuu hyvin hajanaisesti vuorokauteen ja koostuu lähinnä kevyestä unesta. Voin myös hyvin paikantaa tältä kesältä ne viikot, jolloin olin hyvin kipeänä, yskin yöt ja torkuin päivät. Välillä huolestuttaa kuinka vähän sitä syvää unta oikein kertyy, pitäisi ottaa selkoa kuinka vältttämätöntä se on ja voiko sitä jotenkin lisätä omin konstein. Työni vuoksi en voi käyttää juurikaan mitään nukkumiseen vaikuttavia lääkkeitä, enkä niille kyllä tunne tarvettakaan. 

Melko tavallinen yö                                                          Yö kovassa yskässä

Vuoden käyttökokemuksella voi sanoa, että aktiivisuusranneke on aktivoinut minua. En tosin enää nouse töissä kävelemään edestakaisin, kun ranneke kertoo aktiivisuuden laskeneen, mutta muuten on ollut mukava seurata omaa liikkumistaan näinkin. Olen myös tottunut taas siihen, että rannekello on koko ajan ranteessani, eikä tarvitse kaivaa puhelinta kellonajan tarkistamisen takia. Se kyllä harmittaa, ettei vívofitin näyttö ole valaistu, eikä tarvitse olla kovinkaan hämärää, kun siitä ei enää näe juuri mitään. 

Viime viikolla Berliinin matkalla ranneke napsahti poikki, eikä mitenkään sen kiinnikkeensä kohdalta, johon sain heti kohta ostamisen jälkeen lisävahvikepalankin. Ranneke vain petti ja koko laite putosi kadulle. Onneksi olin kahvilassa ja istuin pöydän ääressä, joten huomasin rannekkeen putoamisen ja sain kerättyä sen talteen. Pidin inkettä repussa päivän ja sielläkin se keräsi mukavan määrän askelia, se oli pisin kävelypäivämme reissussa. Kävimme kysymässä vararanneketta (itse laite irtoaa rannekkeesta helposti, muttei itsestään), mutta Media Markt ei myy vararannekkeita kuin netin kautta. Saturn-liikkeestä sain ostettua kolmen rannekkeen pakkauksen senttiä vaille kolmen kympin hintaan. Olin tyytyväinen, kun sain vívofitin taas ranteeseeni ja sentin vaihtorahan taskuuni. 

Kotiin palattuani tutkin hieman tarkemmin rikkoutunutta ranneketta, sehän oli aivan palasina, siitä irtosi pieniä pätkiä muutaman millin välein. Kirjoitin Garminille reklamaation asiasta maanantaina ja tänään sain heiltä postia aiheesta. Sain vahvistuksen siitä, että minulle lähetetään kolmen vararannekkeen pakkaus tuota pikaa. 

Olen tyytyväinen, eikä minua harmita, että ehdin ostaa itsekin jo samoja vararannekkeita, nytpä niitä riittää vähäksi aikaa ja voin antaa niitä sisarellenikin, jos hänenkin rannekkeensa meinaa lahota ranteeseen. Myös työkaverin vastaava ranneke napsahti poikki joitakin viikkoja sitten, joten aivan parhain mahdollinen materiaali ei tosiaankaan ole kyseessä, kun alle vuodessa tuote hajoaa siinä käytössä, johon on se  tarkoitettu. Olen silti oikein tyytyväinen  Garminin asiakaspalveluun ja jatkan laitteen käyttämistä tästedeskin. Sitten olisin varmaan huomattavasti harmistuneempi, jos olisin pudottanut rannekkeen jonnekin huomaamattani ja menettänyt sen kokonaan, kuten olisi helposti voinut käydä.

Kävelymusiikiksi suosittelen Keith Urbanin kappaletta John Coogar, John Deere, John 3:16.

Lahjattomat harjoittelevat - olen siis lahjaton

Tänä aamuna työmatkalla näin tuoreet kevään merkit, jonkun jannun bemmun renkaista oli jäänyt merkittävä osa asvaltille. Rengasliikkeet kiittävät. Minä en edes tiedä, miten tuollaiset jäljet tehdään tahallaan. Eikä tarvitse kertoa.

Tein äsken monimutkaisia kilometrilaskelmiani, joita voi seurata henkeä pidätellen blogin sivupalkista. Tavoitteeni on kävellä 770 km ennen caminolle lähtöä ja tänään sain 500 km täyteen. Otan tähän laskelmaan mukaan vain varsinaiset kävelylenkit, en päivittäisiä arkiaskelia. Alan jo helliä ajatusta kävellä toiset 770 km ennen caminolle lähtöä, vaikken ole eläissäni harjoitellut mitään asiaa varten. Tämä on ensimmäinen asia, jota varten olen aloittanut harjoittelemisen ajoissa ja oikeasti jatkanut harjoitteluani. 

Aamuisella työmatkalla tulin ajatelleeksi sitäkin seikkaa, että vuoden kuluttua minun tulisi olla jo hyvän matkaa caminolla, mikäli aion olla perillä syntymäpäivänäni toukokuun alussa. Lähtöön on siis alle vuosi. Aika menee nopeasti! Olemme jo hieman kaavailleet sisareni kanssa, millä aikataululla aiomme caminon toteuttaa. Toivottavasti saamme aikataulun soviteltua niin, ettei meidän tarvitse kävellä verenmaku suussa, vaan voimme pitää päivän tai pari vapaatakin.

Olen vähentänyt vaatetusta kävelymatkoilla, en enää pue varsinaista teknistä paitaa, vaan ohuen pyöräilyyn hankitun aluspaidan takin alle. Tykit on säilötty ensi talvea varten, juoksuhousut tuultapitävin reisikappalein ovat ahkerassa käytössä. Ohut pipo viihtyy päässäni ja hansikkaat korvaan takin hihojen pitkillä rannekeosilla. Sukkina olen käyttänyt Pilkkoset-varvassukkia, mutta nyt olen joutunut laittamaan ne hyllylle, sillä tärvätyn jalkani pikkuvarpaan nahka on hiertynyt pois, en tiedä onko syy sukassa, vai ylipäätään enemmästä kävelystä. Palaan hetkeksi Decathlonin juoksusukkiin. 

Hankin myös ilta- ja yökäyttöön geelisukat. Kuulin niistä ensimmäistä kertaa vasta vähän aikaa sitten ja tilasin netin syövereistä parin sellaisia. Eilen kokeilin niitä ensimmäistä kertaa ja tuntuma oli hieman merkillinen, ei pelkästään miellyttävä. Sukka tai enemmän tossumainen jalanpäällyste tuntui merkilliseltä kävellä, vähän kylmän kälpäkältä, kostealta, eikä vain kivalta. Pidin sukkia suositellut 20 minuuttia ja jalat tuntuivat kyllä miellyttävän viileiltä ja raikkailta käytön jälkeen. Ohjeen mukaan sukkia voisi pitää koko yönkin, jos jalkojen iho on todella kuiva ja huonokuntoinen (muttei iho sentään rikki). En voisi kyllä äkkiseltään kuvitella pitäväni noita kostean tuntuisia sukkia yön yli. Sukkia pitäisi voida käyttää noin 40 kertaa ennen kuin geeli loppuu. Jos ne osoittautuvat toimiviksi ja elvyttävät jalkoja, voisin ajatella hankkivani sellaiset iltakäyttöön caminolle, jolla jalat varmasti ovat kovilla. 

Vaikka toinen pikkuvarpaani on tällä hetkellä hieman kovilla, olen erittäin tyytyväinen Meindl-kenkiini. En ole nyt muutamiin viikkoihin vahannut niiden pintaa, eikä vesikelitkään ole enää pystyneet niihin. Alan olla nauhoituksen kanssa sinut, nauhoitan ehjän nilkan hieman tiukemmin kuin metallilla tuetun. Korjatun jalan varpaat puutuvat toisinaan hieman, mutta vähän löysempi nauhoitus tuntuu auttavan siihen. Puutuminen on todella kelju tunne, pitempiä matkoja kävellessä on varmaan syytä ottaa tauoilla kenkä pois jalasta ja pyöritellä varpaita ja nilkkoja. 

Nyt kun liukkaat kelit ovat ohitse ja katusoraakin on jo jossain määrin siivottu pois, aion kokeilla myös Feelmaxin korkeavartisia kenkiäni, jotka ovat aivan käyttämättömät. Niistä on uudempikin malli, joiden varsi on hieman väljempi, nämä minun Kuuva 2:set ovat hieman työläät pukea. Vaihdoin Feelmaxin edustajan kanssa sähköpostia kengistä niiden lanseerauksen aikaan ja hän neuvoi käyttämään varvassukkia Kuuvan kanssa, minkä teenkin, kunhan pikkuvarpaani saa uuden ihon. Minua kiehtoo ajatus siitä, että caminolla voisin vaihdella kaksia täysin erilaisia kenkiä sen mukaan millaisia maastoja on milläkin etapilla, se voisi olla jaloille iloksi.

Tänään suosittelen kävelymusiikiksi Sheryl Crown kappaletta Easy. Olen jo lakannut murjottamasta hänelle siitä, että seurusteli valehtelevan herra Armstrongin kanssa. 

Sauvoilla vai ilman?

Olen päässyt jo yli 10 vuotta sitten nolostuksesta ulkoiluttaa kävelysauvoja, taidanpa vähän osata tekniikkaakin. Ainakaan en sohi sauvoilla miten sattuu, eivätkä ne ole liian pitkät minulle. Nyt en ole käyttänyt sauvoja, sillä työmatkareitilläni on sekä hiekkaosuutta, että asvalttia. En tykkää koputella piikeillä asvaltilla, enkä vaihdella edestakaisin tossujen ja piikkien välillä. Viime yönä lumi tuli maahan täällä Keski-Suomessa, joten piikit kävisivät koko matkaan. Liukkailla keleillä sauvoista on sekin hyöty, että ne hieman auttavat pystyssä pysymistä. Ajattelinkin ottaa seuraavalle työmatkalle sauvat käyttöön, mikäli lumi kestää maassa. 

YLEn Löytöretki-sarjassa suomalaisryhmällä oli mukanaan kokoontaitettavat sauvat ja muutama heistä näytti käyttävän sauvoja hyvin uskollisesti, toiset taas satunnaisemmin. Voin kyllä kuvitella, että sauvojen kilke voi niihin tottumattomia ärsyttää, jos sattuu kulkemaan samaa tahtia kilkuttelijoiden kanssa. Koska caminoon liittyy myös runsaasti alamäkeen kulkemista, alan kallistua sauvojen kannalle. Minulla on tavalliset teleskooppisauvat kotona käytössä, mutta ehkä caminolle hankin sitten kokoontaittuvan mallin. Mukaan tulisi myös varatossuja. 

Jos CampaCaminoon eksyy joku jo caminon kulkenut, kuulisin mielelläni mielipiteitä ja kokemuksia sauvojen käytöstä pitkällä matkalla. Unohtaakohan ne joka toiselle tauolle?