Camino de Santiagon symboliksi on aikojen saatossa vakiintunut kampasimpukan kuori. Se sattuu olemaan minulle hyvinkin tuttu muoto, sillä se on ruokablogissanikin esiintyvä symboli ja nimessä esiintyvä sanaleikki. En kuitenkaan koita väittää, että minua olisi matkittu! Olen aina pitänyt simpukankuorien keräämisestä merien rannoilla, se lienee hauskimpia puuhia, mihin ihmiset luontaisesti ryhtyvät, kun he kävelevät rannalla. Parhaat simpukkamaastot olen löytänyt Normandiasta, jossa kävimme 2000-luvun alussa muutamia kertoja perhelomilla. Niiltä reissuilta on monta pussillista simpukakuoria tallella.
Nyt tarvitsin caminoani varten oman, rinkkaani kiinnitettävän caminosymbolini ja Kammenpyörittäjä antoi minulle valittaviksi muutamia kuoria, joihin hän koittaisi porata Dremelillä reiät kiinnitysnarua varten. Valitsin muutamia erivärisiä ja -kokoisia kuoria ja nyt niissä on siistit 2,5 milliset reiät saranapuolen yläreunassa. Nyt pitäisi vain valita sitten se paras, minkä ripustan rinkkaani.
Päivän kävelymusiikiksi ehdotan Thomas Rhettin kappaletta Die a Happy Man.
