Hankintoja edessä ja takana

Viime viikon suuri (koon 45) kävelyaiheinen hankinta olivat Meindlit Antille. Hän ei kutsune niitä Meikuikseen kuten minä omiani. Luotettava Partioaitta oli ostopaikkana taaskin. Ensin uusi onnellinen omistaja istui pari iltaa sohvalla kengät jalassaan ja käveli joustavin askelin ympäri taloa, muttei mennyt vielä ulos. Sitten minä sain kunnian rasvata kengät ensimmäistä kertaa ja kylläpä minä rasvasinkin. Onneksi nahkabalsami tuoksuukin niin hyvälle ja hoitaa samalla kuivat kädet, ettei minua todellakaan tarvinnut tähän toimeen pakottaa. Eilen Antti nauhoittikin kengät jo, juuri siten kuin pitääkin, symmetrisesti, siten kuin minä en osaa. Nyt kengillä voisi mennä jo uloskin, jos vain raskisi. Vanhat vaelluskengät, mitähän merkkiä ne olivatkaan, päätyvät roskikseen ennen seuraavaa tyhjennystä. 

Tulossa on toinen tärkeä hankinta, jota varten on jo selattu verkkosivuja ja mietitty ominaisuuksia. Kyseessä on tietysti rinkka. Minunkin tekisi mieleni hankkia pienempi rinkka, mutta oikeasti en kyllä tarvitse toista, sillä Deuterini on aivan loistava ja vielä kivan värinenkin. Ensi viikon Keski-Euroopan reissulla päässemme retkeilyalan liikkeisiin ja matkalaukuissa on tyhjän rinkan verran tilaa. Jos sopiva tarjous tai muuten vastustamaton tilaisuus tulee vastaan, niin hankimme Antillekin kantolaitteen. Ei Antin kantamiseen, vaan hänelle tavaroittensa kantamiseen. Minulla on nyt paljon enemmän tietoa aiheesta verrattuna siihen tilanteeseen, kun ostin oman rinkkani. Onneksi minulla kävi tuuri ja kohdalle osui niin hyvä vekotin täysin ummikkona.

Muuten meillä on jo paljon erilaista vaellustavaraa, monta sellaista, jota minä en päässyt kevään sadekeleissä kokeilemaankaan, istuinalustoja ja retkievästelyvälineitä. Kummallakin on säärystimet ja credencialit, on opasta ja on karttakirjasta. Ajankohta on täysin auki vielä, mutta minä toivon joko alkukesää tai syksyä, sillä vaikka niin paljon marisinkin sateista, niin kyllä minulle viileämpi sää on paras. Antille ei voisi olla liian lämmintä. 

Päivän kävelycountryksi suositten yhtä soittolistani uutuutta Justin Mooren veisua You Look Like I Need A Drink. Kuulostaa pahaenteiseltä. 

Uudet kengät kesytykseen

Kokeilin aamulla saada kävelyyni hieman lisää nopeutta. En juossut yhtään, vaan koitin pistää kävellen tossua toisen eteen tiiviimmässä tahdissa. Se menikin ihan hyvin siihen asti, kun osuin kuvan mansikkamaan kohdalle. Kohta oli vielä punaisempana kuin pari päivää aikaisemmin. Kyykistelin siellä hyvän aikaa mansikoita syöden, joten reittiennätys jäi tekemättä. Sitä voi yrittää sitten, kun metsämansikka-aika on ohitse. Kävelin 10,6 km matkaa 1h 51min. 

Näin caminolla ollessani kuvan Minnan uusista kengistä Instagramissa ja ajattelin heti, että sellaiset minäkin haluan. Meindlini eivät ole millään muotoa lopussa caminonkaan jälkeen, ne ovat juuri parahultaiset ja niillä mieluiten kaikki kävelyni kävelisin, mutta ajattelin toisen kenkäparin olevan järkevä ostos.  

Heti kotiinpaluun jälkeen etsiskelin kenkiä kotimaisista kaupoista, mutten ilmeisesti tarpeeksi pontevasti, en nimittäin löytänyt tuota mallistoa ollenkaan. Tänään sain sitten päähäni ottaa riskin ja tilata ne netistä. Kenkiä ei pitäisi ostaa kokeilematta, tiedän-tiedän. Mutta niin kumminkin tein nyt. Katsoin Meindleitten koon ja tilasin uudet kengät puoli UK-kokoa isompina. Tiedän-tiedän senkin, ettei eri merkkien tai edes saman merkin eri mallien kesken voi vetää suoraan johtopäätöksiä kokoasioissa, mutta itsepä riskin kannan.

Ajattelin caminon lopulla, että Meindlini saattavat olla pikkuisen pienet minulle ajatellen pitkiä ja jyrkkiä laskuja, joten senkin takia haluan vähän isommat kengät. Tasamaalla tai nousuissa varpaat eivät pakkaudu kenkien kärkiin, mutta etenkin jyrkissä laskuissa sitä tuntui ja kynsiä piti olla leikkaamassa alati. Se on muuten homma, jota inhoan suurella sydämellä. 

Tilasi kengät nyt ihan randomilla jostain saksalaisesta alan kaupasta ja katsotaan kuinka minun käy. Olin melkein varma, etteivät he toimittaisi Suomeen, mutta kylläpä vaan toimittavat ja kengälle jäi hintaa vähemmän kuin olin varautunut maksamaan hintaselailun perusteella. 

Toimitukseen kuluvasta ajasta riippuen voin ehtiä kesyttää kenkäni ennen seuraavaa kävelyretkeä, joka on jo melkein lukkoonlyöty. Sinne on vielä puolisentoista kuukautta ja mikäli kengät eivät muni matkalla pitkään, ehdin saada ne tutuiksi jalkojeni kanssa. Meindleilla se vei noin 100 km. 

Mallin nimi on Hanwag Togiak Lady GTX. Hienoja nimiä näillä kyllä on, aivan kuin lastenvaunuilla nykyisin. Tämmöiset ne kauniit kengät ovat, kuvan otin omin lupineni netistä, vaihdan itseotetun kuvan, kun saan kengät. 

EDIT: Pöh, eivät he haluakaan lähettää minulle kenkiä. Mikäli oikein ymmärsin saksankielisestä postista, sivulla oli vaan kauniita kuvia, mutta kenkiä ei oikeasti olekaan enää. Murr. Rahat tulivat kyllä heti kortilleni takaisin. Pitää etsiä muualta. Asiakastyytyväisyys pakkasen puolella.

EDIT 2: Uusi yritys vetämässä. Tällä kertaa kenkä oli hieman kalliimpi, mutta postikulut nolla euroa. Saa nähdä joko onnistuu.

Dierks Bentleyn neliosaisen musiikkivideon viimeinen osa tulee tässä, olette kumminkin odottaneet sitä jo malttamattomina, ettekä tietenkään ole käyneet sitä omin päin mistään katsomassa, ettehän?

Macabi Skirt

Olen miettinyt housupolitiikkaa caminoa ajatellen, enkä millään tahtoisi tavanomaisia vaellushousuja, joissa lahkeiden pituus on säädeltävissä vetoketjuin erotelluilla palasilla. Tällaisten housujen etu on tietysti niissä olevan taskut, sillä reissulla on hyvä pitää muutamia esineitä koko ajan saatavilla ja toisaalta lähes kiinni ihossa turvallisuusmielessä. Minulla on ollut yhdet tuollaiset housut, enkä paljon epämukavampaa vaatetta ole omistanut. 

Minulla on muutamat juoksutrikoot, joissa olen päättänyt taapertaa matkan ja niiden kanssa käytettäväksi tilasin tänään hameen, jonka nimi on Macabi Skirt. Luin siitä caminofoorumilta, jossa oli yleensäkin puhetta housuista ja hameista (siellä on puhetta aivan kaikesta ja sinne voi unohtua lukemaan tuntikausiksi). Muutama caminon jo kävellyt nainen vannoi Macabi Skirtin nimeen ja löysinkin sivulle, josta hameen sai tilattua Utahista, tuosta lemppariosavaltiostani USA:n maaperällä. Myös miehille on Macabi-hameita ja niille vannoutuneet käyttäjänsä.

Kuva Macabin sivulta

Saa nähdä kauanko hameeni saapumisessa menee ja kuinka osuva kokovalintani on, väri ainakin oli mukavannäköinen, minä kun en juuri kirkkaita värejä käytä. Hameessa on tuotetietojen ja käyttökokemusten mukaan mainiot taskut ja sen voi kietoa erilaisiin mittoihin ja housujen tyyliin, mikäli helmat ovat jossain kohtaa epäkäytännölliset. Hameessa voi mennä myös hyvin kirkkoihin ja sen kerrotaan kuivuvan nopeasti pesun jälkeen. Katselin Macabin instakuvia ja juuri sellaiset vaatteet miellyttävät minua. Jännää! Rahat lähtivät jo tililtäni, joten se puoli on ainakin hoidettu.

EDIT: Hameeni on jo matkalla, sain illalla sähköpostia, että paketti on lähetetty! Se joutunee tulliin, sillä postimaksun kanssa sen arvo ylittää reilusti rajan, jonka alle menevät tuotteet pääsevät läpi ilman lisämaksua.

Rahasta tulikin mieleeni, että nyt vuorotteluvapaakorvaushakemukseni on viimein käsitelty ja päätös tullut, huomenna saan ensimmäisen erän tililleni. Kyllä sillä rahalla sätkyttelee ja lisäksi otan jemmatililtäni kuukausittain säästämäni summan, enkä jää aivan mahdottomasti alle normaalien tulojeni.

EDIT: Raha-asioista lisää, sain eilen keltaisen Forex-pussin, Kammenpyörittäjä oli käynyt kaupunkireissullaan vaihtamassa minulle hieman puntia reissuni Englanti-osuutta varten. Alkaa tulla tunne, että hän todella haluaa minun lähtevän! 

Päivän kävelymusiikiksi ehdotan Randy Houserin kappaletta We Went. En löytänyt siitä official videota, mutta lyriikkavideo ajaa melkein saman asian. 

Pakettivuori

vissiin aika holotna

Aloin olla jo vähän anxious, kuten amerikkalaiset sanovat, kun lutikkalakanani eivät vain saapuneet. Amazonkin kyseli jo käyttökokemuksia ja muita arvosteluita lähetyksen saapumisesta ajallaan, rahatkin olivat siirtyneet aikapäiviä tililtäni, eikä pakettia vain näkynyt, ei kuulunut. Muita tilaamiani varusteita, paitoja ja pesuliuskoja vasta kevyesti odottelin. 

Eilen Kammenpyörittäjä haki minut töistä, mikä on harvinaista. Olemme näillä pakkasilla rääkänneet vain talouden bensamoottorista autoa liikkeelle ja ajaneet sillä vuoronperään. Hän sanoi, että postilaatikko oli ollut aivan täynnä paketteja ja yksi piti vielä hakea postistakin. Meillä se tarkoittaa lähintä Siwaa ja pyöräytimme kotimatkalla sen kautta. Paketti olikin sen verran suuri, ettei se olisi mahtunut päivän ainoanakaan pakettina postilaatikkoomme. 

Minulla oli minijoulu, kun olin riisuuntunut kaikista omistamistani talvivaatteista ja saanut talven viimeisen glögimukin nenäni alle. Paketeista kuorituivat kaikki odottelemani camino-varusteet ja vielä yksi sous vide-keittokirjakin. Oli hassua, että kaksi samanlaista paitaa tuli aivan eritavoin pakattuna. Toinen oli kääritty siististi muoviin ja paketti oli vain hieman itse tuotetta suurempi. Toinen samanlainen paita oli kuvan alimpana olevassa pahvilaatikossa niinikään paksuun muoviin käärittynä ja pakkauspahvilla vielä tuettuna. Ei varmasti mennyt paita rikki tuossa kuljetuksessa!

Aion kokeilla onko pesuliuskoista mihinkään. Ostin pakkaukset, joissa kussakin on 50 liuskaa. Yksi on shampoota, toinen saippuaa ja kolmas vaatteiden pesuun tarkoitettua. Jos ne ovat käyttökelpoisia, niin erinomaista. Vievät pienen tilan kantamuksissa, eivätkä ole sotkevia. Jos ne ovat vain auttavia, otan ne varmaan mukaani caminolle varapesuaineiksi. Jos ne eivät toimi alkuunkaan olen pulassa. Luin nimittäin eilen melkein kokonaan KonMari-kirjan ja sen mukaan toimimattomat, tarpeettomat esineet/tavarat pitää välittömästi heittää pois, kuten kirjassa runollisesti ilmaistaan se, miten tavarat hävitetään. Aivan kirjaimellinen pois heittäminen ei tulle kyseeseen, koska kierrätys. Tiedättehän, eihän sitä noin vain heitetä kaikkea pois.

Lutikkalakanat on kauniisti pakattu pieniksi kääröiksi omiin siisteihin pusseihinsa, niitä en mene tietenkään aukaisemaan ja toivon, ettemme joudukaan niihin sen enempiä kajoamaan. Pakkaus painaa 120 g, joten se ei ole liian painava otettavaksi varalta mukaan.

Tilaamani alennusmyyntipaidat saattavat olla caminon viimeisiä satasia ajatellen liian lämpimiä, mutta alkusatasilla huhtikuun alussa ne voivat olla hyvin tarpeellisia. Olen taitellut ne odottamaan uuden idolini Marie Kondon neuvoin.

Youtubessa on varmasti miljoona pätkää siitä, miten kaikki vaatekappaleet taitellaan konmarittain. Ihan kaikkeen minäkään en varmaan hurahda, sillä minulla ei esimerkiksi ole paljon sukkahousuja taiteltaviksi. Marie kertoo niiden taittelemisesta pitkät pätkät kirjassaan. En myöskään enää koskaan voi katsoa palloksi kääräistyjä nilkkasukkia tuntematta suurta sääliä niitä kohtaan, ne on vapautettava heti.

Eniten minua viehätti se, miten vaatteita kiitetään, kun ne riisutaan. Ne päästetään lepäämään, samoin laukut ja kengät päästetään lepäämään kiitosten kera. Siis miten en ole aiemmin tätä tajunnut? Alkeellisiin käytöstapoihin jo kuuluu osata kiittää saamastaan avusta ja tuesta. Nyt loppuu se, että kengät vain potkaistaan jaloista tuulikaappiin ja laukku jätetään jonnekin lojumaan! Joku järjestys minunkin elämääni!

Kilometrejä ja varusteita

Caminoni lähestyy, nyt valmistautumisaikaa on jäljellä noin 9 kuukautta. En ole koskaan valmistautunut mihinkään asiaan näin kauan ja minuksi huolella. Tavoitteeni on kävellä harjoitusmielessä 770 km ennen caminoa, matkaa on jäljellä nyt vähän yli 200 km. Olen ajatellut ottaa kerran kiellon päälle ja kävellä toiset 770 km ennen varsinaista caminolle starttaamista.

Kun nyt mietin viime syksynä tehtyä päätöstäni lähteä caminolle ja kävelyvalmiuksiani siinä vaiheessa, on enää vaikea uskoa, miten pitkänä kävellä pidin työmatkaani. Tunsin itseni suorastaan sankarilliseksi, kun olin kävellyt matkan ensimmäistä kertaa. Onhan se ajallisesti edelleen pitkä aika käyttää työpäivänä. Edestakaisin kävellessä työvuorolle tulee mittaa kolme lisätuntia, mutta matkana noin 9-10 km suuntaansa (riippuen reitistä) ei tunnu enää pitkältä ja päivän kävelyannokseksi se tuntuu suorastaan lyhyeltä. Kun kävelen molempiin suuntiin (saan välillä kyydin toiseen suuntaan tai jätän itse autoni työpaikalle) matkaa tulee päivää kohden 18-20 km ja se on jo joltinenkin matka, joka etenkin tauon jälkeen tuntuu hieman lonkissa ja jalkapohjissa. 

Edelleen kävelen aivan tyytyväisenä tuota samaa matkaa, enkä ikävysty, samat countryt säestävät matkaani. Käyttämäni aika on vakio muutaman minuutin toleranssissa. En saa 9 km aikaa puristettua alle puolentoista tunnin, mutten muni sillä juuri yli 1 tunti 35 minuuttiakaan. Lähinnä muutaman minuutin vaihtelut riippuvat siitä onko liukasta, tai kauanko menee aikaa puolustusvoimien portilla valvomon kanssa rupatellessa. Välillä saan kyllä selitellä lupaani useita minuutteja, jos valvomossa on joku uusi hommissa. Virka-ajan ulkopuoliset valvonnat ovat keskittyneet välillä jonnekin aivan toiselle paikkakunnalle ja saan selittää tarkasti, että minkä portin nyt toivonkaan raottuvan. Kerran minulle avattiin porttia Jämsässä ja ihmeteltiin, ettei portilla näy ketään seisoessani portilla Jyväskylässä. Turvallisuus on tietysti tärkeä asia ja siksihän portit ja valvonnat ovat, ettei asiattomia liiku tietyillä alueilla. 

Olen kävellyt suurimman osan noin 550 koossa olevista harjoituskilometreistäni viileillä keleillä, jotka ovat minulle mieluisimpia. Keho tuottaa lämpöä heti kävelyn alusta asti, joten vaatetuksen ei pidä olla liiallinen. Nyt kun on oikeasti kesä ja lämmintä, vaatetus on mahdollisimman vähäinen. Haluan käyttää huomioliiviä, sillä kävelen osan matkaa vilkkaan maantien reunaa ja työpaikan lähestyessä huomioväri on pakollinenkin, että voin taittaa viimeiset sadat metrit säännösten mukaisesti. Käytin aikaisemmin pyöräilyyn hankkimaani huomioliiviä, jossa on runsaasti heijastinpintaa ja selkätaskut. Reppu selässä selkätaskut ovat epäkäytännölliset, samoin liivin tuultapitävä ominaisuus ei kävellessä ole niin tarpeellinen kuin pyöräillessä. Sen kanssa tulee turhan kuuma. Ostin nyt matkalta uuden liivin, tällä kertaa kävelyyn ja juoksuun tarkoitetun. Se on ohutta, pehmeää materiaalia ja heijastinosaa on myös runsaasti, etenkin olkapäillä. Sivutaskut ovat käytännölliset ja pitkä malli peittää häveliään kävelijän takapuolen. Tämäkin liivi on helteellä lämmin, mutta silti kärsin mieluummin hieman kuumuudesta, kuin huonommasta näkymisestä. Räikyvä neonkeltainen väri tekee minut näkyväksi jo kaukaa. 

Liivin lisäksi hankin kesäkäyttöön juoksutrikoot, joiden lahkeet ovat puoleen sääreen. En ole aikaisemmin käyttänyt tällaisia oikeita juoksuhousuja. Ne ovatkin aivan mahtavan istuvat ja mukavat, onneksi se jo mainittu liivi peittää revanterin, ettei niin ujostuta. Hankin kyllä lisää tuollaisia housuja, ei enää lepattavia lahkeita ja löysiä malleja! Ostin myös muutaman euron paitoja, joissa on leikkauksia ja erilaisia materiaaleja, ensimmäisillä käytöillä ovat olleet mukavia. Saa sitten nähdä, kuinka kestävät käyttöä ja pesua. Hieman enemmän sijoittamalla saa varmasti laadukkaampia. Näiden paitoja etu on se, että ne kuivuvat pian ja ovat iloisen värisiä.

Suurin yksittäinen varustehankintani vaelluskenkien jälkeen on rinkka. Ostin Lyypekin Karstadt Sportista Deuter-merkkisen rinkan. Aivan mallinimen mukaista kantolaitetta ei liene nyt mallistossa, mutta kutakuinkin tällainen se on. Rinkassa on erilaisia lokeroita ja taskuosia, joilla voi eristää tavaratyyppejä toisistaan, esimerkiksi pyykkejä tai kenkiä saa pidettyä erillään puhtaista vaatteista. Aion alkaa jossain vaiheessa kantaa rinkkaa koeluontoisesti erilaisilla taakoilla, että totun siihen ja opin, millaista painoa on viisasta selkäänsä sälyttää.

Muita uusia varusteita ovat rinkan sadesuoja, ohut kesälämpöihin soveltuva makuupussi ja silkkinen sisäpussi, joka käy helteillä pelkäksi nukkupussiksi. Kaikki muut hankinnat rinkkaa lukuunottamatta ovat Decathlonista Ranskasta. Käytin niihin yhteensä noin 250 euroa. Rinkka maksoi alennuksen jälkeen 99 euroa ja muista hankinnoista kallein yksittäinen oli huomioliivi, se maksoi 65 euroa. Vaatteet olivat muutamista euroista kymppeihin.

Eilen aloitin kävelycountryni kotimatkalla hieman tavallita pitemmältä soittolistaani ja ehdin pitkästä aikaa Lady Antebellumin kappaleeseen Downtown. Sen videossa on jotain tuttuja piirteitä elävästä elämästä. Kuinka ollakaan? Enkö minäkin muka osaa pitää hauskaa?