Loppu hyvin, kaikki hyvin vaellussauvojen kanssa

Olen kertonut siitä, miten Black Diamond-sauvat eivät kestäneet menossamme caminolla, vaan kolme neljästä hajosi alle 300 km käytöllä.  Viimeinen sauva jäi yksinäiseksi, joten siitä en osaa sanoa, kuinka se olisi kestänyt. Kävelimme loput matkasta ilman sauvoja ja vaikka se ensin tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta, se onnistuikin ihan hyvin. Alun Pyreneitten etapeilla en olisi halunnut moista tosin kokeilla. 

Aluksi ajattelin lähettää sauvat kotiin kesken matkan, sillä ylimääräisen painon kantaminen ei houkuttanut, etenkin kun minua harmitti kohtalaisen paljon se, mitä sauvojen kanssa kävi. Laitoin matkalta postia valmistajalle ja kysyin, voikohan niille mitään, olisiko heillä mitään vinkkejä, voisiko sauvoja saada kuntoon vielä matkan aikana. Vastaus viipyi niin pitkään, että olimme melkein perillä, eikä heillä muuta neuvoa ollutkaan, kuin että lähettäisin kuvia ja keskustelisimme sitten. Lupasin tehdä näin kotiinpaluun jälkeen.

Sisareni siirryttyä Correosin asiakkaaksi laitoimme kummankin sauvaparin hänen rinkkaansa ja siellä ne olivat Santiago de Compostelaan asti. Toin sauvat kotiin ja Kammenpyörittäjä otti niistä sekä informatiivisia, että kauniita kuvia ja minä rustasin reklamaation sähköpostilla saamani linkin kautta. Se oli helppo homma, piti nimetä tuote, kuvailla mikä hätänä ja liittää kuvia.  Sähköinen kaavake oli hyvin toimiva. Mietimme yhdessä mitä sanoja käytän mistäkin osasta sauvoja, kun ei tuo längvitsi tässä genressä ole niin tuttu. Selitin missä olosuhteissa ja minkälaisella käytöllä sauvat olivat menneet rikki, mainitsin myös, että rannehihnoissa oli tuolla käytöllä jo selvää rispaantumista, joskaan en muista mitä sanaan käytin. Sain heti reklamaation lähettämisen jälkeen vastauksen, jossa luvattiin yhteydenottoa 2 arkipäivässä. 

Noin viikon kuluttua sain sitten postia, jossa pyydettiin vielä kertomaan mitä toivoisin asialle tehtävän. Vastasin, että ottaisin mielelläni sauvojen hintaa vastaavan korvauksen. Arvasin, ettei sieltä mitään rahaa lähetetä, mutta lupasivat lähettää uudet sauvat mitä pikimmiten. Se oli joskus viime viikon alussa, olisiko ollut 18.5. Tänään UPS:n mies (ei vieläkään sortseissa) kävi ovella ja toi paketin Sveitsistä. 

Siellä oli kaksi paria prikulleen samanlaisia sauvoja. Olen ihan tyytyväinen. Itse vetkuttelin reklamaation tekemisessä noin viikon verran, he vetkuttelivat saman verran käsittelyssä ja nyt minulla on korvaavat tuotteet käsillä. Kysyin sisareltani, että lähetänkö hänen parinsa Englantiin ja hän mielellään ottaisi oman parinsa sinne käyttöön. En tule nyt käyttämään sauvoja samanlaisessa rääkissä (sauvoja ajatellen), mutta aion kyllä käyttää niitä tässä kävelylenkeilläni ja ensi kuussa tekemällämme Ruotsin ja Norjan matkalla. Luottamukseni Black Diamond-merkkiä on huomattavasti kohentunut ja tyytyväisyyteni asiakaspalvelua ja reklamaatioon suhtautumista kohtaan on mitä parhain. Juuri noin pitää firman toimiakin, kun tuote ei toimi toivotulla tavalla. EDIT: Mutta en silti suosittelisi tätä sauvamallia caminolle, se on kyllä sanottava.

Tänään ehdotan, että kuuntelette kappaleen Blake Shelton: Home

Asiakaspalvelu testissä ja muita juttuja

Aloin tässä sovitella tarkemmin Macabi Skirtiäni ja huomasin, että sehän on rikki! Tai oikeammin lyhyen säätönauhan toisen pään kiinnike on rikki. Hameen housuiksi muotoilu ei niin ollen onnistu, ellen ala viritellä jotain omia kiinnikkeitäni. Ei kyllä huvittaisi sen verran kalliiseen vaatteeseen. Niinpä otin kuvan tästä vakavasta takaiskusta ja laitoin pienen kyselyn Utahiin, että mitäs nyt tehdään. Kello tikittää, lyön itseni kanssa vetoa, että sieltä vastataan viimeistään huomenna. Haluan olla positiivinen ja uskoa, että vastauksessa jo kerrotaan minulle lähetetyn uusi nauha ehjin kiinnikkein.

EDIT: Nyt sain jo vastauksen alle kaksi tuntia myöhemmin, että uusi osa lähetetään minulle! Olen tosi tyytyväinen ja sitten vielä lisää, kun uusi nauha on perillä.

EDIT 2: Nyt 11.3. nauha on ollut yli viikon matkalla ja näyttäisi, että se on jo saattanut jättää USA:n. Olen toiveikas, että se ehtii ennen kuin lähden kotoa 21.3. (nauruhymiö) Jollei se ehdi, niin minun pitää kai fiksailla sitä rikkinäistä nauhaa, onneksi en heittänyt sitä pois edes konmarinoinnin hengessä. 

Olen viettänyt pilvisen pakkaspäivän pyykkihommissa ja Camino Forumia lueskellen. Siellä on kyllä käsitelty aivan kaikki caminoon liittyvät aiheet ja lukuisia siihen liittymättömiäkin. Kuten kaikilla pitkään olemassa olleilla forumeilla, on tälläkin nopeasti huomattavissa paljon äänessä olevat kaikentietäjät. Myös oikeita forumriitoja on nähty ja näyttäviä forumilta poistumisia. Minä olen vain tyytynyt lueskelemaan ja pari kertaa tykkäämään muutamasta kommentista. Olen oppinut tänään, että moni tosiaankin kävelee sateella ja kovalla auringonpaisteella sateenvarjo päänsä päällä. Sellaisia varjoja löytyy, jotka saa kiinni rinkan hihnaan, jolloin kädet jäävät vapaiksi. Minulla on kyllä sadetta pitävä takki ja housut, joten en aio hankkia ainakaan etukäteen sateenvarjoa, en sitä hienointa merkkiäkään. 

Eilen tein periaatepäätöksen, etten hanki uutta, pienempää tablettia postausten tekemistä varten, vaan otan mukaan muutaman vuoden vanhan iPadin, vaikka se painaakin jonkun verran. Olen vähän unohtanut sen käyttämisenkin, kun vaihdoin Android-puhelimeen muutama kuukausi sitten. Eilen Opiskelija auttoi minua tyhjentämään tabletista kaiken turhanaikaisen, mutta se ei tunnu yhtään kevyemmältä! En ymmärrä! 

EDIT 11.3.2016: Olen hirveä takinkääntäjä ja ostin sittenkin uuden, pienen tabletin. Se on Samsung GALAXY Tab S ja olen jo saanut sen päästämään kruunokorkin poksahdusäänen aina, kun saan sähköpostin ja laite värisee ihan kaikesta, ilmeisesti se on onnellinen kuten kehräävä kissa. Tässä tarvitaan Opiskelijaa ja hänen taikasormiaan säätämään laite äidinkestäväksi! iPad siirtyi Kammenpyörittäjän käyttöön, mutta hän oudosti hylkii sen pinkkiä suojakuorta. Eikä pinkki latausjohtokaan miellytä. Merkillistä.

Löysin Samsungiini Bloggerin sovelluksen, jolla kokeilin tehdä pieniä postauksia, mutta eihän se toiminut juuri mitenkään, kuvia ei saanut lainkaan laitettua, joten poistin sovelluksen. Olisi ollut kätevää laittaa puhelimella pieniä yhden kuvan postauksia.

EDIT 11.3.2016: Ongelma ratkesi yllämainitulla takinkäännöllä, nyt voin tehdä postauksia tabletilla melko kätevästi, kun vain muistan ottaa kuvia myös sillä laitteella. En vielä ole perehtynyt miten kuvia saisi (muuten kuin vahingossa, jota en osaa toistaa) siirtymään laitteelta toiselle, puhelimesta tablettiin, tai toisinpäin. 

Kävelymusiikiksi suosittelen Eric Churchin kappaletta Guys Like Me. 

Ensin harmitti ja sitten olin tyytyväinen

Olen käyttänyt Garminin vívofit-aktiivisuusrannekettani melkein päivälleen vuoden. Ainoastaan juhlissa ja hienommissa ravintoloissa käydessäni olen jättänyt rannekkeen pois. Muuten se on ranteessani yötä päivää. Askelten keruu on mukavaa, vaikka kilometrit rannekkeen mukaan ja todellisuudessa eivät pidä suurestikaan yhtä. Monin eri tavoin mitattu 8,9 km työmatka on rannekkeen mukaan vain noin 5,5-6 km, mutta ei se haittaa. Mittaan kilometrejä muuten. Välillä rannekkeeseen tulee kuolleita päiviä. En mitenkään usko, että kesäkuun 16. päivä olisin kävellyt vain 287 askelta, kun kuitenkin kävelimme paljon jokaisena reissun päivänä. Laivapäivän tosin bongaa tilastosta hyvin, silloin ei juuri kävelty kuin syömään ja nukkumaan, syömään ja nukkumaan. 

Mielenkiintoisempaa vielä on tieto nukkumisestani. Laite rekisteröi yöllisiä pyörimisiäni ja valveilla oloa hämmästyttävän tarkasti. Joskus kyllä tiedän olleeni toistakin tuntia hereillä, mutta laitteen mukaan kevyessä unessa. Nukun yleensä syvää unta nukahtamisen aluksi noin tunnin pari, sitten alkavat kevyen unen pätkät, joiden välissä on lyhyitä syvän unen tuokioita. Pitemmällä aikavälillä tarkastellessa voi hyvin nähdä yövuoroviikot, jolloin uni sijoittuu hyvin hajanaisesti vuorokauteen ja koostuu lähinnä kevyestä unesta. Voin myös hyvin paikantaa tältä kesältä ne viikot, jolloin olin hyvin kipeänä, yskin yöt ja torkuin päivät. Välillä huolestuttaa kuinka vähän sitä syvää unta oikein kertyy, pitäisi ottaa selkoa kuinka vältttämätöntä se on ja voiko sitä jotenkin lisätä omin konstein. Työni vuoksi en voi käyttää juurikaan mitään nukkumiseen vaikuttavia lääkkeitä, enkä niille kyllä tunne tarvettakaan. 

Melko tavallinen yö                                                          Yö kovassa yskässä

Vuoden käyttökokemuksella voi sanoa, että aktiivisuusranneke on aktivoinut minua. En tosin enää nouse töissä kävelemään edestakaisin, kun ranneke kertoo aktiivisuuden laskeneen, mutta muuten on ollut mukava seurata omaa liikkumistaan näinkin. Olen myös tottunut taas siihen, että rannekello on koko ajan ranteessani, eikä tarvitse kaivaa puhelinta kellonajan tarkistamisen takia. Se kyllä harmittaa, ettei vívofitin näyttö ole valaistu, eikä tarvitse olla kovinkaan hämärää, kun siitä ei enää näe juuri mitään. 

Viime viikolla Berliinin matkalla ranneke napsahti poikki, eikä mitenkään sen kiinnikkeensä kohdalta, johon sain heti kohta ostamisen jälkeen lisävahvikepalankin. Ranneke vain petti ja koko laite putosi kadulle. Onneksi olin kahvilassa ja istuin pöydän ääressä, joten huomasin rannekkeen putoamisen ja sain kerättyä sen talteen. Pidin inkettä repussa päivän ja sielläkin se keräsi mukavan määrän askelia, se oli pisin kävelypäivämme reissussa. Kävimme kysymässä vararanneketta (itse laite irtoaa rannekkeesta helposti, muttei itsestään), mutta Media Markt ei myy vararannekkeita kuin netin kautta. Saturn-liikkeestä sain ostettua kolmen rannekkeen pakkauksen senttiä vaille kolmen kympin hintaan. Olin tyytyväinen, kun sain vívofitin taas ranteeseeni ja sentin vaihtorahan taskuuni. 

Kotiin palattuani tutkin hieman tarkemmin rikkoutunutta ranneketta, sehän oli aivan palasina, siitä irtosi pieniä pätkiä muutaman millin välein. Kirjoitin Garminille reklamaation asiasta maanantaina ja tänään sain heiltä postia aiheesta. Sain vahvistuksen siitä, että minulle lähetetään kolmen vararannekkeen pakkaus tuota pikaa. 

Olen tyytyväinen, eikä minua harmita, että ehdin ostaa itsekin jo samoja vararannekkeita, nytpä niitä riittää vähäksi aikaa ja voin antaa niitä sisarellenikin, jos hänenkin rannekkeensa meinaa lahota ranteeseen. Myös työkaverin vastaava ranneke napsahti poikki joitakin viikkoja sitten, joten aivan parhain mahdollinen materiaali ei tosiaankaan ole kyseessä, kun alle vuodessa tuote hajoaa siinä käytössä, johon on se  tarkoitettu. Olen silti oikein tyytyväinen  Garminin asiakaspalveluun ja jatkan laitteen käyttämistä tästedeskin. Sitten olisin varmaan huomattavasti harmistuneempi, jos olisin pudottanut rannekkeen jonnekin huomaamattani ja menettänyt sen kokonaan, kuten olisi helposti voinut käydä.

Kävelymusiikiksi suosittelen Keith Urbanin kappaletta John Coogar, John Deere, John 3:16.