Näytetään tekstit, joissa on tunniste cheating. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste cheating. Näytä kaikki tekstit

tiistai 5. huhtikuuta 2016

9. "kävelypäivä" jolloin päädyimme pioneerileirille Azofraan

Jotkut oikeasti kulkevat hevosella
Eilinen lievä meltdown toisella meistä korjaantui hyvällä levolla ja pienellä suunnitelmien fiksauksella. Nyt olemme palanneet ruotuun ja iltapäivän alussa majoituimme lapsuuden pioneerileirejä muistuttavaan albergueen Azofraan. Kävelemättömiä kilometrejä jäi väliin yhden etapin verran, luultavasti caminotuomioistuimen haaste odottaa meitä joko kotona tai Santiagossa. 

Aamu sujui suunnitelmien mukaan. Kävimme postittamassa tavaroita kotiin, minun pakettini painoi vähän pettymykselliset kaksi kiloa, mutta hintaa oli sen sijaan riittävästi. Pääsin kuitenkin eroon muutamista kilisevistä tavaroista, tai muuten vain tarpeettomiksi ilmenneistä. Rinkka ei ole niin piukkaan tukittu nyt.

Miksei muka meilläkin voisi pysäköidä näin? Ihan hyvin oli tuossakin tilaa! 
Matkalla bussiasemalle taittelimme sauvat kasaan, mikä osoittautui huonoksi ideaksi. Bussiasema löytyi ja aikomuksemme mennä bussilla Navarretteen tai Ventosaan ja kävellä sieltä Najeraan. Joko bussi ei kulkenut sitä kautta, tai odotusaika olisi ollut useita tunteja, jonka jälkeen olisimme olleet aloittamassa kävelyä vasta iltapäivän lopulla. Niinpä ostimme 2,30€ maksaneet liput Najeraan. 

Siinä niitä busseja on rivissä valmiina kuljettamaan ketä vain!
Bussi lähti alle tunnin kuluttua. Asemalle kertyi muitakin reppuselkäisiä, mutta buen caminoa ei juurikaan kuulunut. Naureskelimme, että pitäisikö piilottaa simpukankuoret. Bussilla matka meni puolessa tunnissa ja hujauksessa olimme Najerassa. Näimme caminon tiemerkinnät ja pääsimme heti takaisin reitille. Ikävä kyllä onnistuin taittelemaan toisen sauvani jotenkin niin, että sen toisen taittokohdan mekanismi ei tule esille, eikä sauvaa voi käyttää. Siinä minulle palkka fuskauksesta. Täytyy ostaa jostain uudet,  tai ainakin yksi sauva. Yhdellä sutiminen ei aja asiaansa, oikeastaan vain sotkee rytmiä.

Lyhyen matkan jälkeen tulimme Azofraan, tänne on tullut monia matkan uuvuttamia, eikä juuri tänään tee mieli kauheasti rupatella. Tuumimme, että nyt ehkä vaihtuivat naamat, kun hankkiuduimme eri tahtiin alkupäässä tutuiksi tulleiden kanssa. Saman tien kaksi aivan  alussa kohtaamaamme brasialaismiestä tuli albergueen, isä ja poika. 


Minä en ole heittäytynyt sosiaaliseksi caminollani ainakaan tähän asti. Minua jopa hieman ärsyttää se, että ensimmäisen moikkauksen jälkeen kysytään where are you from. Onhan se vai  small takia, mutta en itse ole kiinnostunut, mistä muut ihmiset ovat tai miksi he ovat liikkeellä. Vaikkei omissa motiiveissani tai taustoissani olekaan mitään salattavaa, en kovin paljon pidä siitä, että elämäntarinaa pitäisi olla jakamassa monta kertaa päivässä. Joillakin on sekin tapa, että he kertovat muittenkin asiat kenelle vain, joka jaksaa kuunnella, tai vaikkei jaksaisikaan. Eräs tällainen tapaus on osunut kohdalle, enkä olisi pahoillani, mikäli emme tapaisia enää häntä.

Sää on tänään todella kylmä, tuulinen ja sadekuuroinen. Toivoisin kelin hieman kaunistuvan, olisi mukava voida pitää taukoja ulkosalla, jopa istua tien  oheen lepuuttamaan.

EDIT: Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidassa olevalle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme

Billy Currington on ensimmäisiä näistä nykycountryn tähdistä, joita aloin kuunnella taannoisilla Amerikan reissuillamme. Liekö hänen letkeytensä miellyttänyt, mutta tämä kappale, Pretty Good At Drinkin' Beer on aika huvittava. On hyvä tietää vahvuutensa, tässä ainakin tiedetään. Sisältää hieman tuotesijoittelua. Ikävä kyllä en löytänyt tähänkään lyriikkavideota kummempaa, mutta onpahan helpompi hoilata mukana!