Yöllä satoi ihan mahdottomasti, mutta kun heräilimme vähän ennen seitsemää, sade oli lakannut, maasto oli tietysti hyvin märkä. Aavistelimme, etteivät kenkämme näkisi kuivaa päivää tänäänkään. Ihmeen hyvin ne ovat kyllä kestäneet, vaikkei ole ollut rasvaa lisättäväksi, eikä kenkiä ole oikein päässyt puhdistamaankaan. Kotona kengille pitää kyllä tehdä hellä pedikyyri ja päästää ne hieman lepäämään. En usko, että Meindlit yhdestä caminosta ovat vielä moksiskaan. Nauhatkaan eivät näytä kulumisen merkkejä.
Tänään oli siis tiedossa nousua pariin otteeseen, niiden välissä Rautaristin ohitus ja sitten laskua monta kilometriä. Jotenkin profiilikuvat etapeista eivät näytä enää niin pelottavilta, eivätkä nousut mahdottomilta, kun matka on taittunut so to speak finaaliin, sanoi lennonjohtaja. Eikä päivän nousu paha ollutkaan, etenkin kun ymmärsimme osan matkaa mennä tien kautta. Polku oli suurelta osin tänään sateiden jälkeen, niiden välissä ja aikana hyvin kurainen, märkä ja isojen lätäkköjen vallassa. Tie ja hieman lisää matkaa oli järkiratkaisu. Silloin se onnistuukin, kun tie menee ihan vieressä, mutta välillä niin ei ole ja kun polkua on lähtenyt tuntuu työläältä palata tielle ja sitten löytää takaisin reitille.
Saavuimme Rautaristin kohdalle noin kymmenen aikaan ja jätin sinne jotain, vaikken muistanutkaan ottaa kotoa kiveä jätettäväksi. En myöskään ole tuntenut, että minulla olisi murheita tai vaikeuksia elämässäni, joita matkalla pohdittuani voisin jättää ristillä taakseni. Jos jotain olen tullut ymmärtämään tällä matkalla niin sen, että minulla on asiat todella hyvin.
Laskuosuuttakin tulimme aika pitkästi tietä pitkin, se sai minut päättämään, että seuraavat maastokengät saavat olla puoli numeroa suuremmat. Onneksi eivät kuitenkaan varpaiden kynnet alkaneet liikaa tökkiä kenkien kärkiin. Kävellessä alamäki ei useinkaan ole mikään suuri helpotus, vaan voi olla nousuakin hankalampi. Onneksi polvenikin ovat toimineet oikein hyvin, mutta pitkän laskun jälkeen kyllä tietää kävelleensä.
Tänään ohitimme toisen vähän merkillisemmän taukopaikan, jonka nimi on Manjarin. Sitä pitää yksi mies, hän on muutoin hylätyn kylän ainoa asukas. Jokseenkin ryysyrantamaisen vaikutelman antava donativo-perusteinen paikka tarjoaa oppaamme mukaan perustason palvelut, 35 patjapaikkaa, ulkohuussin ja jonkun verran aurinkokennoilla lämmitettyä kaivovettä. Yhteinen ateria kuuluu asiaan ja runsaasti peregrinoperhemeininkiä, joka ei kuulosta ihan minun jutultani. Ohitimme paikan ja huomasimme siellä asuvan myös kiltin näköisen koiran ja monta kissaa.
Puolilta päivin olimme laskeutuneet sen verran, että Acebo-niminen kylä viimein tuli vastaan. Siellä oli useita majoituksia ja baareja, joista yhdessä pidimme hyvän tauon. Sade oli juuri alkamassa, oli mukava mennä sisälle lämpimään baariin, oikein takkatulen ääreen, juoda kuumaa kahvia ja syödä paahdettua pekonitäytteistä leipää. Emme olisI halunneet lähteä sieltä ulos sateeseen, mutta matkaa oli vielä taitettavana vielä 3,4 km.
Tulimme perille vähän ennen kahta ja saimme huoneen pensionista, jonne sisareni oli lähettänyt rinkkansa. Tästä paikasta on kyllä reissun hienoimmat maisemat. Iltapäivän olemme levänneet peittojen alla tavallista palelua torjuen. Kohta etsimme baarin, jossa voin julkaista päivän postauksen, pensionin netti toimii hyvin kehnosti. Ruokaakin pitäisi taas saada, sekin kuulema onnistuu kylässä, joka jää suoraan tämän pensionin alapuolelle rinteeseen.
Huomenna matkaa on tiedossa noin 22,3 km ja tarkoitus on päätyä Camponarayaan. Aluksi reitti on vielä jyrkänpuoleista laskeutumista ja sitten tasaisempaa, kuljemme myös suurehkon Ponferradan kaupungin läpi.
EDIT: Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidassa olevalle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme.
EDIT: Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidassa olevalle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme.
Toby Keith on saanut ennenkin tilaisuuden esiintyä CampaCaminossa, vaikkei hän niin kovin tunnettu artisti olekaan Suomessa, jos vertaa vaikka Jari Sillanpäähän tai Antti Tuiskuun. Siksipä on hyvä antaa hänelle vielä tilaisuus vakuuttaa, että kyllä Made In America on hyvä juttu.
