Mitä jos jotain menee matkalla rikki? Millä korjataan palkeenkieli takissa, mitä apuun, jos rinkan kiinnike pettää, tai kenkä alkaa päästää vettä? Silloin tarvitaan nippusiteitä ja roudarinteippiä. Olisin kyllä saattanut itsekin älytä ainakin teipin, mutta vinkin nipusta nippusiteitä sain Tiinalta, kiitos!
Lueskelin eilen Caminoforumilta säätilasta Etelä-Ranskassa ja Pohjois-Espanjassa nyt viikonloppuna, siis juuri siellä mistä meidän pitäisi kahden viikon kuluttua aloittaa caminomme. Roncesvalles peittyi lumeen ja caminomme ensimmäinen osuus on ainakin vaativampaa reittiä tällä erää kulkukelvoton. Linkin kuvissa näkyy melkoisen talvisia maisemia. Kahdessa viikossa ehtii tietysti tapahtua yhtä jos toista, lumi sulaa ja sataa uudelleenkin. St Jean Pied de Portissa sijaitsevasta caminotoimistosta saamme saapumispäivänämme ja seuraavana aamuna kyllä ajantasaista tietoa reitistä ja sen mukaan päätämme mitä teemme. Avaruuspeittoja lähtee kumminkin pari kappaletta rinkkaani, ihan vaikka sen varalta, että kohtaan jonkun jalkansa loukanneen, joka odottaa apua ja meinaa palella. Ei sen dramaattisempaa.
Tänään me kaikki kuuntelemme kävelymusiikiksi Luke Bryanin kappaleen I See You.
Pakkaaminen on minulle todella vastenmielistä täysin riippumatta siitä, millaiselle matkalle olen lähdössä. Niin nytkin, olisi paljon kivempaa, että tavarat omia aikojaan loikkisivat rinkkaani ja soljet napsahtaisivat kiinni ja minun tarvitsisi vain ottaa ja lähteä. Niin ei kuitenkaan käy, vaikka odottaisin lähtöä edeltävään iltaan. Olen kyllä odotellut aika pitkään.
Eilen tein rinkan ensimmäisen koepakkaamisen. Rinkka on ollut jo yli kuukauden Reippaan entisessä huoneessa odottamassa sisältöä. Eilen ryhdistäydyin sen verran, että etsin kaapeistani kaikki liikuntavaatteet. Muutama pariton sukka tuli esiin ja sain kasattua melkoisen röykkiön vaatteita, jotka voisin ottaa mukaan. Otin mukaani vierashuoneeseen niin henkilö- kuin keittiövaa'ankin, sillä nyt olisi grammasta kiinni, niin tarkkaa tämä on!
Valikoin ensin paitoja. Ostin viime syksynä Berliinin tuliterästä Decathlonista kauniin merinovillaisen pitkähihaisen paidan, samoin ohuita lyhythihaisia paitoja muutamalla eurolla. Punnitsin niitä käsissäni ja oikeasti vaa'allakin ja valikoin näteimmän väriset ja kevyimmät. Tällä erää olen valinnut mukaan otettavaksi kaksi pitkähihaista ja kaksi lyhythihaista paitaa. Housuiksi valitsin myös Decathlonista ostamani caprimittaiset juoksutrikoot ja suoralahkeiset ulkoiluhousut viileitä päiviä varten. Kelpuutin kasaan myös tykit, eli pitkät kalsarit, vaikka toivon, ettei joutuisi niitä käyttämään, sillä en kotimaassakaan käytä niitä kuin vasta pakkasilla. Tosin tuuli ja sade voivat olla suurempi syy käyttää niitä kuin ilman lämpötila. Hameiksi tulee mukaan tietysti paljonpuhuttu Macabi Skirt, jonka rikkinäisen säätönauhan ehjä korvaaja on matkalla, saattaa tulla jo tänään. Otin myös toisen hameen, vanhan lyhyen kesähameeni, jota sanon tyttöhameeksi, koska se on lapsellinen ikääni ajatellen. Alusvaatteita otin kolme käyttökertaa ja sukkia kolmet.
Siviilivaatteiksi iltoja varten otan mukaan mustat pellavahousut, jotka mainitsin jo viime postauksessa. Iltapaidaksi valitsin rimpsuisen pitkän paidan, jonka voi kuivata rytistettynä, eikä haittaa vaikka sen ryttää rinkkaan miten sattuu. Myös hameitani voin käyttää iltaisin. Yövaatteiksi otan mustat trikoot ja jonkun pitkähelmaisen paidan, niitä voi käyttää myös hameen ja fleecen kanssa majoituksissa iltaisin. Olen ymmärtänyt, että muoti ja koreat vaatteet eivät ole caminolla kovin korkeassa kurssissa. Ei sillä, että minua haittaisi, vaikka jollakulla olisi peräkärryllinen kauniita vaatteita mukana. Minulla ei tule olemaan, eihän minulla edes ole peräkärryllistä kauniita vaatteita.
Päällysvaatteiksi mukaan lähtee vettäpitävä punainen takkini, jossa on sopivasti taskuja ja vetoketjut kainaloissa tuulettamista varten. Siinä on myös lipallinen huppu, joten sateella saan kasvoni suojaan. Jo mainittujen pitkälahkeisten housujen päälle voi vetää kevyet sadehousut, jotka ostin kympillä Tallinnan jostain urheilukaupasta. Ne ovat melko reippaan kokoiset ja leveälahkeiset, joten uskon, että ne saa puettua ja riisuttua ilman, että kenkiä täytyy riisua välissä. Pitää vielä kokeilla sekin asia. Otan mukaan molemmat SealSkinz-hanskani, joista toiset sisareni voi halutessaan ottaa. Minulla on myös kahdet SealSkinz-sukat erimittaisin varsin, nekin tulevat mukaan pitämään jalkojamme kuivina. Säärystimien kanssa vielä arvon, samoin kenkiin tulevien irtonastoitusten.
Elektroniikkaosastoa tulee olemaan iPad, joka sivumennen sanoen painaa suojakuoren kanssa 807 g ja puhelin, sekä laturit kumpaankin. Pieni varavirtapulikka, jonka varsinaista nimeä en tiedä, lähtee mukaan myös, mikäli painojen puolesta mahtuu. Sen voi ladata majoituksissa ja siitä saa noin puhelimellisen virtaa, mikäli sähköä ei muuten ole saatavissa. Erillistä kameraa en ota mukaan, meinaan pärjätä puhelimen ja tabletin kameroilla. Puhelinta varten otan jonkun tukevan pienen muovipussin sadepäiviä varten, ettei puhelin saa kosteutta.
Kosmetiikkaosasto on hyvin maltillinen. Pieneen pussiin mahtui saippuapala, hammasharja ja -tahna, kampa, deodorantti, rasvatuubi ja huulirasva. Toiseen pieneen pussiin pakkasin tavallisia laastareita, desinfiointilappuja, hiertymien hoitoon voidetta ja rakkolaastareita. Vielä on otetettava jotain särkylääkkeitä. Nenäliinoja ja wc-paperia tulee mukaan myös. Aurinkorasvaa ja hyttyskarkoketta ostan matkan varrelta, kun niille tulee käyttöä.
Ruokailuun liittyviä välineitä otan hyvin vähän, setin jossa on lenkillä kiinni toisissaan lusikka, haarukka ja veitsi, pieni Leatherman ja juomapullo. Kevyt kokoontaittuva istuinalusta on monikäyttöinen, sille voi kerätä eväänsä, tai laittaa tauolla repun alle, jos maasto on kostea. Muutamia kevyitä muovipusseja sulloin rinkan sivutaskun nurkkaan roskapusseiksi, tai muuhun väliaikaiseen suojaamiseen tai kantamiseen.
Rinkan alaosan erilliseen osastoon tein majoitusvaraston. Sen osan saa kyllä yhdistettyä rinkan suurempaan osaan avaamalla niitä yhdistävä vetoketju, mutta arvelen erillisten lokeroitten olevan hyvä tapa pitää yllä järjestystä tavaroitten kanssa. Alaosan lokeroon laitoin makuupussin, silkkipussin, lutikkalakanan, rinkan sadesuojan ja sadehousuni. Mietin vielä ottaisinko retkityynyn mukaan, se ei veisi paljon tilaa.
Lentomatkojen ajaksi kävelysauvat täytyy laittaa rinkkaan, onneksi ne taittuvat hyvin pieneen tilaan. Ensimmäiselle lennolle minulle tulee mukaan kahdet sauvat, sillä vien toiset sisarelleni, mutta reppuni kevenee niiltä osin, kunhan saan tuliaiseni toimitettua. Samoin toinen lutikkalakana vaihtaa reppua, kun pääsen Englantiin.
Kirjallisuutta tulee mukaan vain aiemmin esittelemäni opaskirja, jolle valitsen myös sopivan muovipussin suojaamaan sitä. Lompakkooni tulee luottokortti, visa-electron, vähän käteistä ja henkilökortti. Upouusi henkilökorttini kelpaa onneksi kaikissa neljässä maassa, joihin reissullani olen menossa, joten kosteudella arempaa passiani en ota mukaan lainkaan. Passin kuvakin on niin kamala, mutta niin on kyllä henkilökortissakin. Siihen täytyy varmasti käydä joku erillinen valokuvauskurssi, kuinka ottaa mahdollisimman epäedullinen kuva ihmisestä. Pilgrim credencialit suojakuorineen ostamme vasta St Jean Pied de Portista. Niihin keräämme leimoja matkanvarren majoituksista ja kahviloista. Alkumatkasta riittää yksi leima päivässä, viimeisillä satasilla tarvitaan kaksi leimaa päivässä todistamaan, että olemme kävelleet matkan.
Nyt ne ovat niin puhtaat, että niistä vois vaikka syödä. Vitsivitsi
Jalkineiksi päätin lopulta ottaa tosiaan Meindleitten lisäksi Fivefingersit ja Crocsit. Talven takaterassilla kylmähoidossa olleet rakkaat tonttikenkäni pääsivät tänään lämpimään kylpyyn ja varvastossut täytyi etsiä. Meindleitten mehiläisvahakäsittely on tänään ohjelmassa. Mehiläisvaha muuten tuoksuu niin miellyttävälle, että sitä tekisi mieli sipaista leivän päälle, mutta aion vastustaa kiusausta, voisi olla ruoansulatuskanaville aika livakkaa ainetta.
Ajolasini on parhaat aurinkolasini ikinä
Pieniä vaatejuttuja ovat vielä hattuni, jota edelleen arvon, onko se ihan typerä vai ihan hauska, suuri ohut huivini ja trikoinen putkikauluri, HAD. Iltakäyttöön on yhdet ohuet sukat ja yhdet paksummat. Pyyhkeeksi valitsin Decathlonin mikrokuitupyyhkeen, joka painaa vähemmän kuin mikään puuvillapyyhe ja kuivuu nopeasti. Se täytyy nimikoida, sillä samanlaisia on varmasti monessa paikassa kuivumassa useitakin. Suuria hakaneuloja pyykkien ripustamista varten vielä tarvitsen.
Asettelin melkein kaikki yllämainitut inkkeet reppuuni, eikä se tullut täyteen. Toiset sauvat ovat varastossa käytön jälkeen, ne täytyy muistaa hakea sisälle ja taitella mukaan toista pakkauskertaa varten. Minua jännitti laittaa reppu vaa'alle, pelkäsin sen olevan yli kymmenkiloinen. Mutta mitä vielä, reppu painoi vain 7.5 kg. Nyt siinä olivat kaikki kävelyvaatteeni, joista yksi vaatekerta tulee olemaan tietysti aina päälläni, sekä noin kilon verran sisareni käyttöön tulevia tavaroita. Kyllähän se reppu painavalta selässäni tuntui, muttei pelottavan painavalta. Olen lukenut Camino Foorumilta miten painavia rinkkoja jotkut kuljettavat ja siellä ollaan yleisesti sitä mieltä, että kaikki yli kymmenen kilon on sekä liikaa, että turhia tavaroita.
Liitän tämän postauksen loppuun vielä varsinaisen varustelistan itselleni muistilistaksi ja ehkäpä avuksi muillekin caminolle lähteville. Tarkennan listaa vielä pakkaamisen edistyessä. Lisäkset ja muutokset sinisellä.
pieni kevytreppu (iltakäyttöön ja lentomatkojen käsimatkatavaroita varten)
Jalkineet ja muuta
Meindl-vaelluskengät
Fivefingerit
Crocsit
kävelysauvat
istuinalusta
Siviilivaatteet
väljät pellavahousut joustavalla trikoovyötäröllä
pitkähihainen trikoopaita yöpaitana
rimpsuinen pitkä paita iltakäyttöön
fleecehuppari
uimapuku
pitkät trikoot ilta- ja yökäyttöön
2 sukat, ohuet ja paksummat
suurikokoinen huivi
Hygienia- ja lääkevarasto
pala Oliva-saippuaa (hiuksille, iholle ja vaatteille)
hammasharja ja -tahna
huulirasva
kampa
ihovoidetta
deodorantti
(aurinkovoiteen ostan, kun sille on tarvetta)
(hyttysmyrkkyä ostan, jos sille tulee tarvetta)
särkylääkkeitä
rakko- ja tavallisia laastareita
desinfiointilappuja
haava- ja hiertymienhoitovoidetta
Traumeel-voidetta lihaskipuihin
pinsetit
pyyhe (isompi ja pienempi)
Scrubba-pesupussi
korvatulppia
nenäliinoja
wc-paperia
Eletroniikka
vivofit (toimii myös rannekellona)
puhelin
kuulokkeet
Samsung-tabletti
laturi puhelimeen ja tablettiin
otsalamppu
vara-akku puhelimen lataamiseen
pistorasiaan laitettava jakaja, jolla saa kaksi laitetta latautumaan yhtä aikaa (mikäli pistorasioista on puutetta majoituksissa)
Ruokailu
lusikka, haarukka, veitsi
pieni Leatherman
juomapullo
Muuta
Camino-opaskirja
pilgrim credencial (ostamme StJPdP:tä)
lompakko
henkilökortti
luottokortti
visaelectron
hieman käteistä (max 20 euron seteleinä)
eurooppalainen sairasvakuutuskortti
vakuutuskortti
kopiot lentolipuista ja passin tietosivusta ja henkilökortista (samat skannattuina ja sähköpostiviesteinä puhelimessa ja tabletilla)
muovipusseja
suljettava varustepussi, johon kerään erilleen kävelyvaatteet
suuria hakaneuloja
2 remmiä rinkan ympärille (lentomatkoille sitomaan rinkat omat remmit, etteivät ne tartu minnekään ja rikkoudu)
muutama nippuside
jeesusteippiä
aurinkolasit
heijastin
Nukkuminen
makuupussi
silkkipussi
retkityyny
lutikkalakana
EDIT 9.5.2016 caminon jälkeen: Vilkaise myös myöhempää postausta, jossa kommentoin tätä ennen matkalle lähtemistä tekemääni varusteluetteloa.
Pakkaamisen ohessa on mukava kuunnella myös kävelykäyttöön kelpaavaa kappaletta Why Don't We Just Dance, se esittää yksi countrymusiikin lukemattomista sievistä pojista, Josh Turner. Hän täyttää tänä vuonna 34 vuotta, joten selkeästi hän on vielä poika minun näkövinkkelistäni. Ja sievä aivan varmasti.
