| March 12, 2016 | 13:45 | MISSED DELIVERY - WILL ATTEMPT DELIVERY ON NEXT WORKING DAY |
En arvannut, että lähettifirma kävisi oven takana lauantaina, mutta niin ilmeisesti kävi noin kolme varttia sen jälkeen, kun lähdimme eilen Riekkumista kylillä vol. kakkoselle. Riekkumisviikonlopun ensimmäisestä osasta voi lukea täältä. Onneksi on vielä viisi arkipäivää aikaa saada Macabi Skirtini säätönauha, joka on ollut matkalla Utahista luokseni reippaan viikon. Ehdin vielä kokeilla hameen erilaisia pukemistapojani oman kodin rauhassa.
Minulla alkaa olla pientä levottomuuden tunnetta. Tuntuu paikoin siltä, että lähtöpäivä lähestyy liian kovaa vauhtia, mutta itseni tuntien oloni siitä rauhoittuu, kun todella pääsen matkaan. Epämääräisen huolen tunne häviää, kun oikeasti olen liikkeellä. Se tunne tulee ennen kaikkia reissuja, jotka suuntautuvat kotimaata kauemmas. Mitä kauemmas, tai pitemmäksi aikaa, sen nakertavampi on se huoli siitä, että mitä jos tai entäpä ellen. Aivan väistämättä tulee sekin hetki, jolloin en lainkaan haluaisi lähteä. Kun matka alkaa ja pääsen sujahtamaan reissuolemukseeni, en mieti huolestuneita ajatuksia. Nyt on kyllä ensimmäinen ilman Kammenpyörittäjää tekemäni matka pitkään aikaan, olen itseasiassa matkustanut yksin tai ilman häntä hyvin vähän, vain muutaman pienen reissun.
Tänään on jälleen tiedossa mukava päivä, Opiskelija, Reipas ja Kullannuppu tulevat syömään ja saunomaan. Saan tavata rakkaan nuorisoni ainakin kerran ennen lähtöäni ja huushollaan heille mieluisaa ruokaa ilomielin. Mieli on hieman herkistynyt kaikelle, jonka teen enää kerran ennen sitä hetkeä, kun 21.3. lähden kotoa. Muistutan itseäni, että saan kyllä ruokkia rakkaitani ja voin tavata hyviä ystäviäni taas, kun palaan kotiin. Ehkä camino onkin suurempi juttu kuin vain ulkomaanmatka tai pitkä kävelyretki. Ehkä se on jotain mistä en tiedä vielä mitään. Come what may.
Kävelycountryn tilalta ehdotan kuunneltavaksi tämän.
