Lisää virtaa

Nykyaikanakin camino voi merkitä täydellistä irtiottoa omista ympyröistä, työstä, ystävistä, jopa perheestä, jos siltä tuntuu. Sanotaan lähtiessä hei hei ja palatessa terve. Minä en sellaista halua tehdä, minulla on rakas puoliso, lapset ja läheisiä sukulaisia ja ystäviä, joihin haluan pitää yhteyttä silloinkin, kun kävelen kohti Santiago de Compostelaa. Minulle tulee mukaani puhelin ja tabletti, joilla voin pitää yhteyttä tärkeisiin ihmisiin, myös niihin joihin olen netin välityksellä tutustunut ja jotka ovat kiinnostuneita siitä kuinka minulla matkallani menee.

Kun käytetään puhelimia ja tabletteja herää aina kysymys siitä missä ja miten saa laitteitaan ladattua. Takana ovat ne nokialaiset onnenvuodet, jolloin puhelinta ladattiin lauantaisin ja muutoin vain porskutettiin menemään. Älypuhelimet vaativat virtaa joka ilta ja käyttötavoista riippuen välillä kesken päivänkin. Minä en soita puhelimellani juuri ollenkaan, viestin Whatsappin kautta ja kirjoittelen sähköpostia, enkä usko että nettiä tulee käytettyä muuten kuin wi-fin ollessa saatavilla. Suuret puhelinlaskut eivät houkuta, enkä välttämättä tarvitse espanjalaista väliaikaisliittymääkään. Voi olla, että mieleni muuttuu tässä asiassa, mutta etukäteen en aio miettiä sitä enempiä.

Sähköä on tietysti saatavilla refugioissa (sama asia kuin alberguet eli vaeltajille tarkoitetut majatalot caminon varrella), mutta etenkin ruuhkaisemmalla kaudella voi pistorasioista olla puutetta. Kenenkään ei pitäisi varata pistokkeita koko illaksi itselleen ja yöksi omat laitteensa halunnee varuiksi ottaa viereensä makuupussin sisälle, kuten muutkin tärkeimmät esineet, kuten lompakon. En maalaa piruja seinille, mutta aina kannattaa pitää huolta tavaroistaan eikä antaa mahdolliselle varkaalle tilaisuutta.

Jos sattuu niin, että jossakin majoituksessa en pääsekään lataamaan puhelintani, on minulla ikioma sähkövoimala mukanani. Se on pieni aurinkokennolaturi, joka on hankittu talouteen ties milloin, useita vuosia sitten. Nyt markkinoilla olevat ovat varmasti kevyempiä ja tehokkaampia, mutta tämäkin on melkoisen pieni, noin puhelimeni (Samsung S5 Neo) kokoinen ja painaa vain muutaman gramman enemmän. 

Aurinkokennon voi ladata tietysti siis auringonvalolla, eikä auringon tarvitse suoranaisesti paistaa kennoon, riittää että on valoisaa. Parhaiten ja nopeiten se luonnollisesti latautuu suoralla auringonpaisteella. Sen lisäksi sen voi ladata verkkovirralla valmiiksi varavirtapaketiksi, jolla ainakin yksi puhelin latautuu kertaalleen. Tänään on hyvin pilvinen sää, mutta kunhan tulee kirkkaampi keli kokeilen latautuuko kenno muovipussin läpi ja voiko se olla rinkan sivussa olevassa verkkopussissa latautuakseen. Vasemmanpuoleinen pussi olisi ihanteellinen, koska se kylkeni on periaatteessa aina aurinkoon nähden edullisimmassa suunnassa. 

Päivän kävelymusiikkiehdotukseni on Brad Paisleyn She's Everything. Se on niitä kappaleita, joissa nainen nostetaan todella korkealle jalustalle, mikä on tietysti aina mukavaa, etenkin näin naistenpäivän jälkimainingeissa. Mutta oikeasti, vähän matalampikin jalusta riittäisi, vai mitä sanotte? Eikö tuollainen palvominen tunnu ahdistavalta?

Asiakaspalvelu testissä ja muita juttuja

Aloin tässä sovitella tarkemmin Macabi Skirtiäni ja huomasin, että sehän on rikki! Tai oikeammin lyhyen säätönauhan toisen pään kiinnike on rikki. Hameen housuiksi muotoilu ei niin ollen onnistu, ellen ala viritellä jotain omia kiinnikkeitäni. Ei kyllä huvittaisi sen verran kalliiseen vaatteeseen. Niinpä otin kuvan tästä vakavasta takaiskusta ja laitoin pienen kyselyn Utahiin, että mitäs nyt tehdään. Kello tikittää, lyön itseni kanssa vetoa, että sieltä vastataan viimeistään huomenna. Haluan olla positiivinen ja uskoa, että vastauksessa jo kerrotaan minulle lähetetyn uusi nauha ehjin kiinnikkein.

EDIT: Nyt sain jo vastauksen alle kaksi tuntia myöhemmin, että uusi osa lähetetään minulle! Olen tosi tyytyväinen ja sitten vielä lisää, kun uusi nauha on perillä.

EDIT 2: Nyt 11.3. nauha on ollut yli viikon matkalla ja näyttäisi, että se on jo saattanut jättää USA:n. Olen toiveikas, että se ehtii ennen kuin lähden kotoa 21.3. (nauruhymiö) Jollei se ehdi, niin minun pitää kai fiksailla sitä rikkinäistä nauhaa, onneksi en heittänyt sitä pois edes konmarinoinnin hengessä. 

Olen viettänyt pilvisen pakkaspäivän pyykkihommissa ja Camino Forumia lueskellen. Siellä on kyllä käsitelty aivan kaikki caminoon liittyvät aiheet ja lukuisia siihen liittymättömiäkin. Kuten kaikilla pitkään olemassa olleilla forumeilla, on tälläkin nopeasti huomattavissa paljon äänessä olevat kaikentietäjät. Myös oikeita forumriitoja on nähty ja näyttäviä forumilta poistumisia. Minä olen vain tyytynyt lueskelemaan ja pari kertaa tykkäämään muutamasta kommentista. Olen oppinut tänään, että moni tosiaankin kävelee sateella ja kovalla auringonpaisteella sateenvarjo päänsä päällä. Sellaisia varjoja löytyy, jotka saa kiinni rinkan hihnaan, jolloin kädet jäävät vapaiksi. Minulla on kyllä sadetta pitävä takki ja housut, joten en aio hankkia ainakaan etukäteen sateenvarjoa, en sitä hienointa merkkiäkään. 

Eilen tein periaatepäätöksen, etten hanki uutta, pienempää tablettia postausten tekemistä varten, vaan otan mukaan muutaman vuoden vanhan iPadin, vaikka se painaakin jonkun verran. Olen vähän unohtanut sen käyttämisenkin, kun vaihdoin Android-puhelimeen muutama kuukausi sitten. Eilen Opiskelija auttoi minua tyhjentämään tabletista kaiken turhanaikaisen, mutta se ei tunnu yhtään kevyemmältä! En ymmärrä! 

EDIT 11.3.2016: Olen hirveä takinkääntäjä ja ostin sittenkin uuden, pienen tabletin. Se on Samsung GALAXY Tab S ja olen jo saanut sen päästämään kruunokorkin poksahdusäänen aina, kun saan sähköpostin ja laite värisee ihan kaikesta, ilmeisesti se on onnellinen kuten kehräävä kissa. Tässä tarvitaan Opiskelijaa ja hänen taikasormiaan säätämään laite äidinkestäväksi! iPad siirtyi Kammenpyörittäjän käyttöön, mutta hän oudosti hylkii sen pinkkiä suojakuorta. Eikä pinkki latausjohtokaan miellytä. Merkillistä.

Löysin Samsungiini Bloggerin sovelluksen, jolla kokeilin tehdä pieniä postauksia, mutta eihän se toiminut juuri mitenkään, kuvia ei saanut lainkaan laitettua, joten poistin sovelluksen. Olisi ollut kätevää laittaa puhelimella pieniä yhden kuvan postauksia.

EDIT 11.3.2016: Ongelma ratkesi yllämainitulla takinkäännöllä, nyt voin tehdä postauksia tabletilla melko kätevästi, kun vain muistan ottaa kuvia myös sillä laitteella. En vielä ole perehtynyt miten kuvia saisi (muuten kuin vahingossa, jota en osaa toistaa) siirtymään laitteelta toiselle, puhelimesta tablettiin, tai toisinpäin. 

Kävelymusiikiksi suosittelen Eric Churchin kappaletta Guys Like Me. 

Ajanvietettä, turvallisuutta ja muita ajatuksia

Ennen viime vuotta olin siinä käsityksessä, että camino on hyvin turvallinen myös naisille ja jopa yksin kulkeville naisille. Ja varmasti se sitä onkin suurimmaksi osaksi. Ikävä kyllä luin camino-aiheiselta foorumilta aika monista häirintätapauksista viime  vuonna. Siellä ihmiset kertoivat ahdistelutapauksista, itsensäpaljastelijoista ja sattuihan viime vuonna tapaus, jossa amerikkalaisnainen johdettiin tahallaan harhaan reitiltä, siepattiin ja surmattiin. En silti ajattele, että camino olisi liian vaarallinen. Se vain tarkoittaa sitä, että on syytä pitää silmät ja korvat auki aivan kuten muuallakin maailmassa, aivan kuten tässä omilla kulmillakin. Nyt olen hyvin tyytyväinen siihen päätökseen, etten kulje yksin, tietysti muistakin syistä, mutta myös tästä turvallisuusnäkökulmasta. 

Nykyisin monissa albergueissa (pyhiinvaeltajia varten pidetyt majatalot) on käytettävissä nettiyhteys, joten voin tarvittaessa olla yhteyksissä kotimaahan. En ole koskaan ollut puhelimessajuttelija, saa nähdä muuttuuko mieleni silloin ja tahdon kuitenkin ottaa whatsapp-puheluita Kammenpyörittäjälle. Aion jokatapauksessa laittaa sijaintini silloin tällöin hänelle tiedoksi paikkamerkkinä google-kartalla edistymisemme seuraamiseksi. Jos kävisi niin ikävästi, että jotain pahaa tapahtuisi, en ainakaan ehtisi olla useita päiviä teillä tietämättömillä. Reitin varrella on myös paljon kahviloita ja ravintoloita, joissa on poimittavissa netti kahvikupillisen ajaksi ja voi ilmoitella itsestään. Muutoin aion käyttää tarvittaessa aamuhämärissä heijastimiä ja otsalamppua näkymisen ja näkemisen parantamiseksi, sekä olla muuten vain yleisvarovainen. 

Iltaisin sisarellani ja minulla lienee jonkun verran aikaa ennen kuin painumme unten maille, joten majoittumisen jälkeen ohjelmassa on suihkussakäymistä, mahdollista vaatteiden pesua ja varusteiden huoltoa, jos ne sitä vaativat. Illallisella täytyy käydä ja ostoksilla, mikäli tarvitaan aamupalatarpeita valmiiksi. Mikäli aikaa jää vielä tämänkin lisäksi jotain ajanvietettä tarvittaneen.

Kirjoja en aio kantaa mukanani yhtä tai kahta pienikokoista opaskirjaa lukuunottamatta. Puhelimessani on muutamia äänikirjoja, mutta niiden kuunteleminen iltaisin vienee turhaan puhelimen akkua ja luulen haluavani puhelimeni makuupussin sisälle talteen ennen kuin käyn nukkumaan. Olen aikeissa ottaa mukaan pienikokoisen tabletin, jolle voi kirjoitella muistiinpanoja ja tallentaa kuvia, sekä käyttää blogin päivittämiseen. Erillistä kameraa en luultavasti ota mukaan. 

Minä en voi kuunnella musiikkia lentomatkoilla. En käsitä miksi, kun voin ihan hyvin kuunnella musiikkia automatkoilla ja kotimaassa kävellessäni. Junassakaan en jostain syystä pääse musiikin, edes roskacountryn makuun. En pidä juurikaan kuulokkeilla kuuntelusta enkä tahdo pakottaa muita kuuntelemaan minulle mieluista musiikkia. Caminolla en aio kuunnella kävellessäni musiikkia, sillä haluan pysyä tietoisena ympäristöstäni liikenteen ja muiden mahdollisten vaaratekijöiden vuoksi. Ja onhan minulla seuraakin, joten olisi epäkohteliastakin uppoutua musiikkiin yhdessä kävellessä. 

Jos ollenkaan tunnen itseäni, saatan olla iltaisin aika kuitti ja haluavani aikaisin nukkumaan. Toivottavasti en ole liian tylsää seuraa sisarelleni. Moni lähtee caminolle osaksi sen mahdollistaman yhteisöllisyyden, muiden caminolaisten seurassa olemisen vuoksi, mutta minä en. Ainakaan ennakolta. Voihan olla,  että mieleni muuttuu. 

Minun caminossani ei ole ennalta uskonnollisia sävyjä, mutta asia voi muuttua matkan varrella. Tai caminolleni voi tulla joku aivan muu merkitys ja sisältö, jota en vielä osaa edes kuvitella. Tällä hetkellä sen suurin merkitys on kestämisessä ja jaksamisessa. Olen toisaalta hyvin sinnikäs ihminen, mutta toisissa asioissa annan periksi heti, kun ei enää huvita. Camino on hyvä testi siitä, kuinka paljon sitä haluankaan. Kuinka korkea on kynnys keskeyttää, vai kiipeänkö jokaisen tielle tulevan esteen ylitse ja olen todella perillä 2.5.2016 jolloin täytän 50 vuotta. 

Tällä hetkellä varusteeni alkavat olla aika hyvin kasassa, parhaillani käyn läpi henkistä puolta ja kerään voimia. Töiden loputtua reilu viikko sitten olen nukkunut enemmän kuin pariin edeltävään kuukauteen. Alan olla aika virkeä ja hyvävointinen. Olen iloinen, että otin syyspuolella elämäni ensimmäisen influessarokotuksen, sen verran kamalia tautitapauksia olen nähnyt viime aikoina lähipiirissäni. 

Tämän päivän kävelymusiikiksi ehdotan Blake Sheltonin kappaletta Gonna. Se on jotenkin niin leppoisa kappale, siinä ei taideta puhua edes oluesta eikä nelivedosta sanaakaan. Vain siitä, miten kiltti mies tahtoo olla tyttöystävälleen. Lisää näitä!