Ennen viime vuotta olin siinä käsityksessä, että camino on hyvin turvallinen myös naisille ja jopa yksin kulkeville naisille. Ja varmasti se sitä onkin suurimmaksi osaksi. Ikävä kyllä luin camino-aiheiselta foorumilta aika monista häirintätapauksista viime vuonna. Siellä ihmiset kertoivat ahdistelutapauksista, itsensäpaljastelijoista ja sattuihan viime vuonna tapaus, jossa amerikkalaisnainen johdettiin tahallaan harhaan reitiltä, siepattiin ja surmattiin. En silti ajattele, että camino olisi liian vaarallinen. Se vain tarkoittaa sitä, että on syytä pitää silmät ja korvat auki aivan kuten muuallakin maailmassa, aivan kuten tässä omilla kulmillakin. Nyt olen hyvin tyytyväinen siihen päätökseen, etten kulje yksin, tietysti muistakin syistä, mutta myös tästä turvallisuusnäkökulmasta.
Nykyisin monissa albergueissa (pyhiinvaeltajia varten pidetyt majatalot) on käytettävissä nettiyhteys, joten voin tarvittaessa olla yhteyksissä kotimaahan. En ole koskaan ollut puhelimessajuttelija, saa nähdä muuttuuko mieleni silloin ja tahdon kuitenkin ottaa whatsapp-puheluita Kammenpyörittäjälle. Aion jokatapauksessa laittaa sijaintini silloin tällöin hänelle tiedoksi paikkamerkkinä google-kartalla edistymisemme seuraamiseksi. Jos kävisi niin ikävästi, että jotain pahaa tapahtuisi, en ainakaan ehtisi olla useita päiviä teillä tietämättömillä. Reitin varrella on myös paljon kahviloita ja ravintoloita, joissa on poimittavissa netti kahvikupillisen ajaksi ja voi ilmoitella itsestään. Muutoin aion käyttää tarvittaessa aamuhämärissä heijastimiä ja otsalamppua näkymisen ja näkemisen parantamiseksi, sekä olla muuten vain yleisvarovainen.
Iltaisin sisarellani ja minulla lienee jonkun verran aikaa ennen kuin painumme unten maille, joten majoittumisen jälkeen ohjelmassa on suihkussakäymistä, mahdollista vaatteiden pesua ja varusteiden huoltoa, jos ne sitä vaativat. Illallisella täytyy käydä ja ostoksilla, mikäli tarvitaan aamupalatarpeita valmiiksi. Mikäli aikaa jää vielä tämänkin lisäksi jotain ajanvietettä tarvittaneen.
Kirjoja en aio kantaa mukanani yhtä tai kahta pienikokoista opaskirjaa lukuunottamatta. Puhelimessani on muutamia äänikirjoja, mutta niiden kuunteleminen iltaisin vienee turhaan puhelimen akkua ja luulen haluavani puhelimeni makuupussin sisälle talteen ennen kuin käyn nukkumaan. Olen aikeissa ottaa mukaan pienikokoisen tabletin, jolle voi kirjoitella muistiinpanoja ja tallentaa kuvia, sekä käyttää blogin päivittämiseen. Erillistä kameraa en luultavasti ota mukaan.
Minä en voi kuunnella musiikkia lentomatkoilla. En käsitä miksi, kun voin ihan hyvin kuunnella musiikkia automatkoilla ja kotimaassa kävellessäni. Junassakaan en jostain syystä pääse musiikin, edes roskacountryn makuun. En pidä juurikaan kuulokkeilla kuuntelusta enkä tahdo pakottaa muita kuuntelemaan minulle mieluista musiikkia. Caminolla en aio kuunnella kävellessäni musiikkia, sillä haluan pysyä tietoisena ympäristöstäni liikenteen ja muiden mahdollisten vaaratekijöiden vuoksi. Ja onhan minulla seuraakin, joten olisi epäkohteliastakin uppoutua musiikkiin yhdessä kävellessä.
Jos ollenkaan tunnen itseäni, saatan olla iltaisin aika kuitti ja haluavani aikaisin nukkumaan. Toivottavasti en ole liian tylsää seuraa sisarelleni. Moni lähtee caminolle osaksi sen mahdollistaman yhteisöllisyyden, muiden caminolaisten seurassa olemisen vuoksi, mutta minä en. Ainakaan ennakolta. Voihan olla, että mieleni muuttuu.
Minun caminossani ei ole ennalta uskonnollisia sävyjä, mutta asia voi muuttua matkan varrella. Tai caminolleni voi tulla joku aivan muu merkitys ja sisältö, jota en vielä osaa edes kuvitella. Tällä hetkellä sen suurin merkitys on kestämisessä ja jaksamisessa. Olen toisaalta hyvin sinnikäs ihminen, mutta toisissa asioissa annan periksi heti, kun ei enää huvita. Camino on hyvä testi siitä, kuinka paljon sitä haluankaan. Kuinka korkea on kynnys keskeyttää, vai kiipeänkö jokaisen tielle tulevan esteen ylitse ja olen todella perillä 2.5.2016 jolloin täytän 50 vuotta.
Tällä hetkellä varusteeni alkavat olla aika hyvin kasassa, parhaillani käyn läpi henkistä puolta ja kerään voimia. Töiden loputtua reilu viikko sitten olen nukkunut enemmän kuin pariin edeltävään kuukauteen. Alan olla aika virkeä ja hyvävointinen. Olen iloinen, että otin syyspuolella elämäni ensimmäisen influessarokotuksen, sen verran kamalia tautitapauksia olen nähnyt viime aikoina lähipiirissäni.
Tämän päivän kävelymusiikiksi ehdotan Blake Sheltonin kappaletta Gonna. Se on jotenkin niin leppoisa kappale, siinä ei taideta puhua edes oluesta eikä nelivedosta sanaakaan. Vain siitä, miten kiltti mies tahtoo olla tyttöystävälleen. Lisää näitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti