Kunhan tästä päivä valkenee, nousee kaksi virkeää ja hyvin levännyttä sisarta hotellin pehmeistä vuoteista, pukee päälleen harkituimmat asukonaisuutensa ja menee aamiaiselle. Samalla he lueskelevat päivän lehtiä, heidän espanjansahan on mitä sujuvin ja maan talous, tiede ja taide suurimpia mielenkiinnon kohteitaan. Aamiaisen jälkeen he jatkavat löytöretkeä itseensä, menevät epämukavuusalueilleen ja etsivät itseään osana vuosisataista pyhiinvaeltajien tasaista helminauhaa.
Suomeksi: Nukkuakaan ei jaksa määränsä enempää, yö on piehtaroitu erilaisten tuntemusten vallassa, minun unissani me vain yhä uudelleen kävelimme samasta alikulkutunnelista, jonka seinään oli maalattu iloinen kuva ja buen camino!-toivotus. Se tuntui eilisen kävelyn siinä vaiheessa lähinnä vittuilulta (excuse my French).
Aamiaiselle kyllä menemme, muttei liian aikaisin ja asukokonaisuutta on syytäkin harkita, minkä rievun nyt kehtaisi päälleen pukea, mikä olisi vähiten mudassa lahkeista. Päivän lehtiä ei viitsi selailla, mutta yksi olisi kyllä hyvä olla mukana, kun välillä lusmuilemme hotelleissa albergueiden sijaan ja vanha lehti kenkien alla säästäisi siivoajan työtä.
Seuraava kohde on paikallinen Itella, toivottavasti sieltä voi ostaa pakkaustarvikkeita, tukevan pussin tai laatikon. Lähetän kotiin yhden liian lepattavan sadeviitan, retkityynyn ja hienot aurinkolasini, joiden kadottamista pelkään enemmän kuin Suomen eroa EU:sta. Myös paksun Fjällräven-rinkkasuojan lähetän kotiin. Se on kyllä toimiva lentomatkoille kuljetuspussina, mutta sadesuojaksi rinkalleni liian suuri ja painava koko matkan mukana kanniskeltavaksi. Ostin eilen retkeilykaupasta kevyen, iloisenkeltaisen sadesuojan. Kun Kammenpyörittäjä tulee hakemaan minut 2.5. periltä, hän voi tuoda suojan tullessaan kotiin lentoa varten, tai sitten käärimme rinkan muovipussiin.
Kotiin lähtee myös hassu hattu, josta en ostaessanikaan ollut varma, se on liikaa Vaahteramäen Eemelin mössykän näköinen. Jos minulla olisi pössykkä, niin ehkä sitten. Pitää ostaa joku lierihattu ja halvat aurinkolasit. Kotiin lähtee vielä pikkusälää, otsalamppu (puhelimen valo riittää), aterimet (siskolla on kaksi sporkia) ja muki. SealSkinz-sukat ovat tarpeettomat, koska kenkämme toimivat hyvin. Toivon, että paketti painaa noin kuusi kiloa, mutta kai sen paino on jotain puolentoista, kahden paikkeilla. Rinkka on paljon väljempi ilman noita romppeita, joita kotona pidin ihan tosi tarpeellisina mukaan otettaviksi.
Sitten menemme korvat luimussa bussiasemalle ja toivomme pääsevämme noin 10 km pätkän reittiä julkisilla. Bussista hypätessämme toivomme, ettei kukaan näe ja jatkamme kävelyä muina peregrinoina. Että semmoista tällä kertaa. Buen camino vaan meillekin!
