Eilen matkustin sisareni luokse Englannin maaseudulle Dorsetiin. Ajoitus lentokoneen laskeutumisen jälkeen oli suorastaan ihanteellinen, vain bussia lentoasemalta juna-asemalle odottelin hetken aikaa. Junamatka Dorsetiin oli hauska, minusta on niin mukava katsella paikkojen takapihoja, paljon kiinnostavampaa kuin etupihat.
Olen käynyt yhdessä sisareni kanssa hieman ulkoiluttamassa upouusia sauvojamme, täällä on niin kauniita maisemia, että niitä voi aina pysähtyä ihailemaan, vaikka oikeasti tietysti hengästyttää. Kävin myös yksin pienellä lenkillä, mutten kauempana kuin mistä varmasti osasin takaisin. Päivän askelkiintiö on ylitetty, mistä voin olla iloinen. Viimeviikkoisesta flunssasta ei ole jälkeäkään.
Huomenna vielä ihmettelen yhteisön elämää ennen kuin lauantaina lähdemme Lontooseen lentääksemme sunnuntaina Ranskaan.
Hieman on satanutkin, kuten tunnisteessa lukee, mutta se kyllä kuuluu asiaan. En näköjään onnistukaan liittämään videoita, joten joudutte itse keksimään kävelymusiikkinne, pahoittelen.
Pitkään olinkin aika mukavassa flow-tilassa, jossa pelkkä menolippu Lontooseen riitti. Tuntui, että onhan tässä aikaa ja ehtiihän sitä myöhemminkin. Viime viikolla hankimme paluuliput minulle ja Kammenpyörittäjälle, palaamme caminon jälkeen muutaman päivän kuluttua Lissabonista. Niinpä minun ei tarvinut enää miettiä sitä matkan osuutta.
Tämän viikon alussa laskeskelin kilometrejä, tuijotin kalenteria ja minua alkoi kuumottaa se, miten pääsisimme järkevimmin Englannista caminon aloituspaikkaan. Pääsiäinen vaikuttaa niin kulkuyhteyksiin kuin hintoihinkin ja harmillisesti kävi niin, että joudumme matkustamaan kesken pääsiäisen. Olisi ollut parempi, jos olisin päättänyt lähtöpäiväni kotoa muutaman päivän aikaisemmaksi.
Tutkin yhden päivän erilaisia reittejä niin junalla kuin lentäenkin. Minua olisi periaatteessa kiinnostanut junamatka Englannin Kanaalin alitse Pariisiin ja siellä tehtävä vaihto Biarritziin menevään junaan. Se vaikutti mukavan pitkästyttävältä, etenkin Pariisin jälkeen. Vaihtoaikaa Pariisin yhdeltä juna-asemalta toiselle moitittiin eri lähteissä tiukahkoksi. Ilmeisen mahdollinen se on, koska sellaista lippuyhdistelmää iloisesti myydään. Junamatkassa menisi kokonainen päivä ja silti pitäisi mennä sisareni asuinpaikasta Lontooseen edellisenä päivänä, joten matkustamiseen menisi yli vuorokausi. Juna olisi perillä vasta lähellä puolta yötä Biarritzissa, joten taas tarvitsisimme majoitusta ennen viimeistä siirtymää.
Lentovaihtoehtoja tuntui aluksi olevan aivan mahdottomasti. Hyvin pian selkeni se, että halpalentoyhtiö sen pitäisi olla, jotta yhdensuuntainen matka ei tulisi kohtuuttoman kalliiksi. Etsin lukemattomia erilaisia reittivaihtoehtoja, sillä Lontoon lisäksi muita mahdollisia lähtöpaikkoja Englannissa oli useita. Kartoitin sitä, minne meidän kannattaisi lentää, Espanjan puolelle, vai Ranskaan.
Lopulta tuttu Ryanair oli kuitenkin se, joka parhaiten soveltui tarpeisiimme. Ahkeran viestittelyn jälkeen sovimme, että etenisimme tätä polkua ja varaisin meille lennot Standstedista Biarritziin pääsiäissunnuntaille ja olisimme perillä Ranskassa jo ihmisten aikaan. Minua jännitti, sillä hinnat olivat nousseet muutaman kymmenen puntaa parissa päivässä ja paikkoja "oli jäljellä" (kaikki tietävät mitä se tarkoittaa) vain 4. Tänä aamuna sain liput hommattua ja nyt on melkoisen helpottunut mieli.
Minulla on vetämässä tiedustelut siitä, miten pääsemme kulkemaan pääsiäisen pyhäpäivänä Biarritzista St Jean Pied de Portiin ja olen varannut alustavasti majoituksen caminon lähtöpisteestä. Näin ollen vaikuttaisi siltä, että pääsemme aloittamaan caminomme 28.3. tai viimeistään 29.3. jolloin meille jäisi joko 36 tai 35 päivää kävellä perille Santiago de Compostelaan ollaksemme perillä 2.5.
Ainakaan vielä en ole valmis tinkimään tavoitteestani olla perillä juuri syntymäpäivänäni, se on ollut koko homman idea alusta asti. Käyttämäni opaskirjan mukaan kävelyetappeja olisi 34, mutta yleensä se ihmisillä venyy päivän tai kaksi, kun haluaa pitää pieniä breikkejä kävelystä. Aikataulua on myös mahdollista kuroa päivän tai kaksi kokoon, mikäli joissakin osuuksissa kävelee päivittäin enemmän. Mutta kaikkea sitä on turha vielä spekuloida, kun yhtään kilometriä ei ole kävelty.
Camino alkaa käydä todellisemmaksi päivä päivältä. Olen käyttänyt nyt rahaa jo melkoisesti matkalippuihin, mutta kun pääsemme oikeasti matkaan, aion tulla toimeen muutaman kymmenen euron päiväbudjetilla. En usko, että albergueihin on huhtikuussa vielä kovin kova tungos, mutta matkan varrella on paljon myös muita edullisia majoituksia. Voimme tarvittaessa ja halutessamme turvautua välillä niihin. Olen yhä iloisempi siitä, että menneen vuoden ajan säästin hiki hatussa rahaa, että camino olisi mahdollinen yhdessä vuorotteluvapaakorvaukseni ja säästöjen turvin. Päätöstä korvauksen maksamisesta (!) ja suuruudesta odottelen aivan lähipäivinä, hakemukseni on sentään vaihtunut statukselta vastaanotettu statukselle käsittelyssä.
Näin aamuisten matkavalmistelujen iloksi suosittelen kävelymusiikiksi soittolistani ainoan kappaleen, jossa puhutaan lentokentistä. Sen esittää Casey James ja sen nimi on Crying On A Suitcase. Onneksi sisarellani ja minulla on rinkat, niin tämä ei voi koskea meitä.
Minulla on andorralaisen lehmän hermot, tylsäkin osuus kelpaa.
Tänään ole opiskellut monta juttua, muutaman sellaisenkin, jotka saivat miettimään mihin oikein olen pistämässä päätäni. Olen laskenut päiviä kalenterista ja räknännyt kilometrejä. Mutta pelko pois, caminon ovat kävelleet sadattuhannet, elleivät miljoonat ennen minua, joten ei se mahdotonta ole!
Aamusta aloin kartoittaa siirtymistä Englannista Ranskaan. Tiedustelut siskolleni ovat vetämässä siitä kuinka hänen aikataulunsa antavat myöten ja milloin meidän viimeistään pitäisi lähteä, että ehdimme synttärikseni perille Santiago de Compostelaan. Kahlasin juna- ja lentoyhtiöiden sivuja, virtuaalimatkustin kaikilla keksimilläni tavoilla ja lopulta päädyin ratkaisuun (joka siis odottaa vielä matkaseurani hyväksyntää). Toivottavasti se onnistuu ja saan liput hankittua piakkoin.
Kävin myös sähköpostinvaihtoa siitä, millä pääsisimme viimeisen pätkän caminomme lähtöpaikkaan, St. Jean Pied De Portiin. Siinä sitä on paikalle nimi keksittynä, sille on varmaan annettava joku lempinimi, ei tuollaista muista kukaan ulkoa. Koska lähtömme tapahtuu pääsiäisen aikaan täytyy ottaa huomioon, että jotkut matkustusmuodot voivat olla pois pelistä.
Näiden etulogististen suunnitelmien lisäksi askartelin blogiin jokaista kävelypäivää varten postausluonnoksen, jossa on aiotun etapin alku- ja loppupiste, sekä kuljetut ja jäljelläolevat kilometrit. Tulemme varmaankin välillä kävelemään enemmän tai vähemmän kuin opaskirjani reitissä on, joten korjaan tätä laskelmaa sitä mukaan matkan varrella. Nyt kun minulla on aikaa vaikka myymään alkaisi, voin laittaa luonnoksiin jo valmiiksi itselleni muistutukseksi mitä mielenkiintoista kullakin etapilla on, jos on. Osa matkasta on ymmärtääkseni aika tylsääkin tasankoa, jossa kissan bongaaminen käy nähtävyydestä. Mutta kuten olen kertonut, minua on vaikea pitkästyttää ja tylsyys on uusi kiinnostavuus.
Puuhasteluni lomassa olen kuunnellut laadukasta roskacountrya, suosittelen 99 kappaleen listaltani kappaletta Home Alone Tonight, sen esittävät Luke Bryan ja Kelsie Fairchild. Sen puhutteleva lyriikka käsittelee niinkin yleismaailmallista aihetta kuin exän ärsyttäminen maksoi mitä maksoi.
Aika tuntuu taas loikkivan hurjaa vauhtia eteenpäin, joululoma vilisee silmissä ja viimeiset 10 työvuoroa ennen vuorotteluvapaan alkamista tuntuvat tulevan vastaan nopeammin kuin 24 tuntia vuorokaudessa. Aloittaessani tätä blogia oli caminolle lähtemiseen yli puolitoista vuotta, nyt siihen on aikaa noin 12 viikkoa. Ajatukset alkavat olla kävelyssä ja Espanjassa aika usein.
Konkreettisia lähtövalmisteluita olen tehnyt vapaan järjestämisen ja matkaa varten säästämisen lisäksi aika vähän. Varusteluetteloni sijaitsee parhaassa tallessa, eli päässäni ja se on vielä melkoisen viitteellinen. Olen tehnyt joulunpyhinä muutamia hankintoja, jotka ovat joko postissa odottamassa tai matkalla sinne. Piakkoin minun on tehtävä jonkunlainen koepakkaaminen ja rinkan punnitus. Eikä sekään haittaisi, että heittäisin rinkan selkäänikin koemielessä.
Erään lähtötunnelmaan virittävän ostoksen tein tänään aamulla, sellaisen joka todella tekee lähtemisestä todentuntuista. Nyt minulla on lentolippu, yhdensuuntainen. Lennän vähän ennen pääsiäistä Englantiin, jossa tapaan sisareni. Vietämme pääsiäistä hänen tämänhetkisessä asuinpaikassaan ja lähdemme sitten yhdessä kohti seikkailuamme. Caminon jälkeistä paluuta Suomeen en ajattele vielä, se on sitten sen ajan juttu.
Se minua hieman huvitti aamulla, kun katselin lentolippujen hintoja Jyväskylästä Vantaalle. Olisin saanut pulittaa yhdensuuntaisesta 35 minuutin lennosta kaksinkertaisen hinnan verrattuna lentolipun hintaan Helsinki-Vantaalta Heathrow'lle. En ostanut. Pyysin Kammenpyörittäjää ottamaan vapaata tuona lähtöäni edeltävänä päivänä ja vievän minut Vantaalle, jäämään yöksi kanssani sinne ja varmistamaan, että varmana menen lentokoneeseen ja että hänen kuusiviikkoinen poikamieselämänsä varmasti pääsee alkamaan. Sen hän lupasi tehdä. Viimeisenä Suomen iltanani menemme syömään lempiravintolaamme Passioon, se käy juhlistamisesta enemmän kuin hyvin.
