tiistai 28. huhtikuuta 2015

Feelmax puoliksi hyvä

aika on pysähtynyt
Sää oli tänään aamulla kauniimpi kuin sääennusteet antoivat ymmärtää ja lähdin kävellen töihin. Kammenpyörittäjä ohitti minut pyörällään puoli tuntia myöhemmin ja oli töissä tunti ennen minua. Katselin ajankulukseni tienposkia ja rekisteröin edelleen, mitä kaikkea roskaa ihmiset ovat heitelleet ojiin. Olin ensin ihan varma, että huomasin tärkeän asian, nimittäin sen, että hyvinvoinnistaan kiinnostuneet ihmiset roskaavat enemmän kuin he, jotka eivät siitä niin välitä

Huomasin, että yleisimpiä roskia olivat erilaiset palautusjuoma- ja jogurttipullot. Niitä oli melkein joka kymmenes metri pitkin piennarta. Paljon enemmän kuin olut- tai energiajuomapulloja. Minun piti kyllä sitten vetäää johtopäätökseni takaisin, sillä pantillisia tölkkejä ja pulloja yhä kerätään pois, mutta pantittomat roskat eivät kiinnosta ketään. Joten menköön se teoria roskakoriin suoraan. 

Kokeilin tänään ensimmäistä kertaa Feelmax Kuuva-kenkiäni, jotka olen ostanut jo monta vuotta sitten, ellen muita väärin niin kesällä 2010 juuri ennen kuin nilkkani murtui. Ei ollut toivoakaan saada niitä jalkaan sinä vuonna, enkä sitten oikein innostunut kengistä myöhemminkään. Kuuvan toinen malli on aika kapeavartinen ja sitä kautta hankala laittaa jalkaan. Uudempi malli lienee helpompi pukea ja aloin harkita Kuuva kolmosten hankkimista. 

Nyt kuitenkin kokeilin kakkosmallia työmatkaan, mikä oli kyllä ihan typerä juttu. Uuden kengän laittaminen melkein kymmenen kilometrin matkalle, jolta ei ole varaa kääntyä takaisin, eikä ole mitään korjaamisen mahdollisuutta, jos joku menee vikaan, ei ole viisasta. Olin hieman huolissani, miten korjattu nilkkani tykkää ohutpohjaisesta jalkineesta, muttei se ollut siitä moksiskaan. Toinen, ehjä jalka sen sijaan sai aikamoisen hiertymän kantapään taakse, akillesjänteen kohdalle. Sain kyllä käveltyä matkan kohtuuhyvin, mutta iho oli rikki ihan kunnolla päästessäni perille. Siksi siis Feelmaxit olivat puoliksi hyvät, toinen kengistä toimi hyvin, toinen ei.

Tämä surullinen takaisku ja se, että olin unohtanut ottaa puhelimen laturin mukaani, riittivät syyksi, etten kävellyt kotiin työvuoron jälkeen, vaan pyysin Opiskelijaa hakemaan minut. Tekosyitä parhaasta päästä. Eihän sitä nyt voi kävellä 8,8 km ilman asianmukaista countrya!

Tim McGraw esittää päivän countrykappaleen, Don't Take That Girl, joka on naukumakappaleiden aatelia. 

2 kommenttia:

  1. Aina välillä tulee tehtyä jonkinlainen rakonhankkimisvirhe: uudet kengät liian pitkälle ensikävelylle, väärät kengät ilman sukkia, ei kävelysauvoja jyrkkiä pitkiä laskuja sisältävällä kävelyllä... Nykyisin pyrin pitämään repussa pienen kokoelman rakkolaastareita, joita voi hiertämistunteen alkaessa laittaa kantapäähän tai varpaaseen.
    Olen utelias: miltä ohut pohja tuntui noin pitkällä kävelyllä kovalla pohjalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa mietin, että pitää joku minikokoinen ensiapupaketti koota.

      Pohja tuntui oikeastaan hyvältä, eikä jalkapohjat väsyneet tai tulleet aroiksi ollenkaan. Hämmästyin sitä, kun ajattelin, että niin voisi käydä. Ilman rakkoa olisin mielelläni kävellyt takaisinkin vielä. Pohja ei ole yhtä pehmeä, kuin kevyemmissä Feelmaxeissa, mutta ohut kuitenkin ja kenkä pitää ainakin jonkun verran kosteutta, mitä ne alkupään kevytkengät eivät kyllä tehneet. Niissäkin on tullut paljon kehitystä.

      Poista