Kenkäkaupassa

Näin lämpimillä säillä ei tee mieli laittaa jalkojaan vaelluskenkiin. Aiemmin käyttämäni Columbian kengät ovat alkaneet väsyä, samoin minä, mutta lähinnä niiden ankeaan ulkonäköön. Tänään minulla oli aikaa käydä etsimässä uusia kenkiä. Olen yleensä ostanut kengät vähän summamutikassa, ainoastaan Meindlini on ostettu myyjän opastuksella ja neuvoilla. Nyt menin Tourulan Intersportiin ja suuntasin siellä osastolle, jossa oli esillä kävelyyn tarkoitettuja kenkiä. Sain kohta myyjän avukseni ja kuultuaan millaiseen käyttöön kenkäni tulevat, hän ohjasi minut pois kävelyosastolta juoksuosastolle. Sanoin, etten ota juoksuaskelta, ellei ole kiirehdittävä auton alta pois. Siltikin olin siis juoksukengän tarpeessa.

Asiantuntija katseli jalkojani ja pyysi minua kävelemään edestakaisin ja hänen käsityksensä mukaan olen neutraalisti askeltava ja se määritteli millainen kenkä minulla pitäisi olla ja etenkin millainen ei. En ollut aiemmin oikein perillä tästä pronaatioasiasta, joten oli todella hyvä, etten omin päin vain kokeillut kenkiä ja ostanut kenkää, joka olisikin vääränlainen, etenkin kun toinen nilkkani on kokenut kovia viisi vuotta sitten pahasti murtuessaan. Päädyin muutamia kenkiä kokeiltuani Asics Gel Glorify-kenkiin. Niissä oli mukava alennuskin ja ihastuin räikyvään väriin. Todellakin toista, kuin entiset ruskeat kenkäni. 

Satuin huomaamaan, että kaupan hyllyssä oli myös Fivefingers-kenkiä. Kammenpyörittäjällä on ollut sellaiset jo useamman vuoden ja olen halunnut itselleni sellaisia myös. Vaikka minulla onkin kummallisia mielipiteitä varvassukista, niin siitä huolimatta käytän niitä välillä ja tästälähin käytän myös varvaskenkiä, sillä ostin Bikila Evo-kengät samaan konkurssiin. 

Nyt minulla on siis kahdet uudet jalkineet ja iloinen mieli. Samoin kuin uudet liikkumiseen tarkoitetut vaatteet, uudet kengätkin innostavat kilometrien keruuseen. Ja ovathan kengät vielä vaatteitakin tärkeämmät. Molemmat kengät tulevat ihan varmasti muuhunkin käyttöön kuin terassin kaiteelle nostettavaksi!

Kilometrejä ja varusteita

Caminoni lähestyy, nyt valmistautumisaikaa on jäljellä noin 9 kuukautta. En ole koskaan valmistautunut mihinkään asiaan näin kauan ja minuksi huolella. Tavoitteeni on kävellä harjoitusmielessä 770 km ennen caminoa, matkaa on jäljellä nyt vähän yli 200 km. Olen ajatellut ottaa kerran kiellon päälle ja kävellä toiset 770 km ennen varsinaista caminolle starttaamista.

Kun nyt mietin viime syksynä tehtyä päätöstäni lähteä caminolle ja kävelyvalmiuksiani siinä vaiheessa, on enää vaikea uskoa, miten pitkänä kävellä pidin työmatkaani. Tunsin itseni suorastaan sankarilliseksi, kun olin kävellyt matkan ensimmäistä kertaa. Onhan se ajallisesti edelleen pitkä aika käyttää työpäivänä. Edestakaisin kävellessä työvuorolle tulee mittaa kolme lisätuntia, mutta matkana noin 9-10 km suuntaansa (riippuen reitistä) ei tunnu enää pitkältä ja päivän kävelyannokseksi se tuntuu suorastaan lyhyeltä. Kun kävelen molempiin suuntiin (saan välillä kyydin toiseen suuntaan tai jätän itse autoni työpaikalle) matkaa tulee päivää kohden 18-20 km ja se on jo joltinenkin matka, joka etenkin tauon jälkeen tuntuu hieman lonkissa ja jalkapohjissa. 

Edelleen kävelen aivan tyytyväisenä tuota samaa matkaa, enkä ikävysty, samat countryt säestävät matkaani. Käyttämäni aika on vakio muutaman minuutin toleranssissa. En saa 9 km aikaa puristettua alle puolentoista tunnin, mutten muni sillä juuri yli 1 tunti 35 minuuttiakaan. Lähinnä muutaman minuutin vaihtelut riippuvat siitä onko liukasta, tai kauanko menee aikaa puolustusvoimien portilla valvomon kanssa rupatellessa. Välillä saan kyllä selitellä lupaani useita minuutteja, jos valvomossa on joku uusi hommissa. Virka-ajan ulkopuoliset valvonnat ovat keskittyneet välillä jonnekin aivan toiselle paikkakunnalle ja saan selittää tarkasti, että minkä portin nyt toivonkaan raottuvan. Kerran minulle avattiin porttia Jämsässä ja ihmeteltiin, ettei portilla näy ketään seisoessani portilla Jyväskylässä. Turvallisuus on tietysti tärkeä asia ja siksihän portit ja valvonnat ovat, ettei asiattomia liiku tietyillä alueilla. 

Olen kävellyt suurimman osan noin 550 koossa olevista harjoituskilometreistäni viileillä keleillä, jotka ovat minulle mieluisimpia. Keho tuottaa lämpöä heti kävelyn alusta asti, joten vaatetuksen ei pidä olla liiallinen. Nyt kun on oikeasti kesä ja lämmintä, vaatetus on mahdollisimman vähäinen. Haluan käyttää huomioliiviä, sillä kävelen osan matkaa vilkkaan maantien reunaa ja työpaikan lähestyessä huomioväri on pakollinenkin, että voin taittaa viimeiset sadat metrit säännösten mukaisesti. Käytin aikaisemmin pyöräilyyn hankkimaani huomioliiviä, jossa on runsaasti heijastinpintaa ja selkätaskut. Reppu selässä selkätaskut ovat epäkäytännölliset, samoin liivin tuultapitävä ominaisuus ei kävellessä ole niin tarpeellinen kuin pyöräillessä. Sen kanssa tulee turhan kuuma. Ostin nyt matkalta uuden liivin, tällä kertaa kävelyyn ja juoksuun tarkoitetun. Se on ohutta, pehmeää materiaalia ja heijastinosaa on myös runsaasti, etenkin olkapäillä. Sivutaskut ovat käytännölliset ja pitkä malli peittää häveliään kävelijän takapuolen. Tämäkin liivi on helteellä lämmin, mutta silti kärsin mieluummin hieman kuumuudesta, kuin huonommasta näkymisestä. Räikyvä neonkeltainen väri tekee minut näkyväksi jo kaukaa. 

Liivin lisäksi hankin kesäkäyttöön juoksutrikoot, joiden lahkeet ovat puoleen sääreen. En ole aikaisemmin käyttänyt tällaisia oikeita juoksuhousuja. Ne ovatkin aivan mahtavan istuvat ja mukavat, onneksi se jo mainittu liivi peittää revanterin, ettei niin ujostuta. Hankin kyllä lisää tuollaisia housuja, ei enää lepattavia lahkeita ja löysiä malleja! Ostin myös muutaman euron paitoja, joissa on leikkauksia ja erilaisia materiaaleja, ensimmäisillä käytöillä ovat olleet mukavia. Saa sitten nähdä, kuinka kestävät käyttöä ja pesua. Hieman enemmän sijoittamalla saa varmasti laadukkaampia. Näiden paitoja etu on se, että ne kuivuvat pian ja ovat iloisen värisiä.

Suurin yksittäinen varustehankintani vaelluskenkien jälkeen on rinkka. Ostin Lyypekin Karstadt Sportista Deuter-merkkisen rinkan. Aivan mallinimen mukaista kantolaitetta ei liene nyt mallistossa, mutta kutakuinkin tällainen se on. Rinkassa on erilaisia lokeroita ja taskuosia, joilla voi eristää tavaratyyppejä toisistaan, esimerkiksi pyykkejä tai kenkiä saa pidettyä erillään puhtaista vaatteista. Aion alkaa jossain vaiheessa kantaa rinkkaa koeluontoisesti erilaisilla taakoilla, että totun siihen ja opin, millaista painoa on viisasta selkäänsä sälyttää.

Muita uusia varusteita ovat rinkan sadesuoja, ohut kesälämpöihin soveltuva makuupussi ja silkkinen sisäpussi, joka käy helteillä pelkäksi nukkupussiksi. Kaikki muut hankinnat rinkkaa lukuunottamatta ovat Decathlonista Ranskasta. Käytin niihin yhteensä noin 250 euroa. Rinkka maksoi alennuksen jälkeen 99 euroa ja muista hankinnoista kallein yksittäinen oli huomioliivi, se maksoi 65 euroa. Vaatteet olivat muutamista euroista kymppeihin.

Eilen aloitin kävelycountryni kotimatkalla hieman tavallita pitemmältä soittolistaani ja ehdin pitkästä aikaa Lady Antebellumin kappaleeseen Downtown. Sen videossa on jotain tuttuja piirteitä elävästä elämästä. Kuinka ollakaan? Enkö minäkin muka osaa pitää hauskaa?

Harjoittelu jatkuu

Derbyshiren maisemat, joissa kuljeskelimme

Kesäkuu livahti lomaillessa, jonka aikana kyllä kävelin mukavia matkoja, noin 10 000- 12 000 askelta päivässä. Olimme reissussa, jonka aikana tuli tallusteltua niin museoissa, kaupoissa kuin nähtävyyksilläkin, mutta varsinaisia lenkkejä en ehtinyt harrastaa. Museokävely on muuten oma taiteenlajinsa, siinä jalat väsyvät ja hyvät kengät ovat erittäin tärkeät. Hitaasti eteneminen jostain syystä väsyttää jalkoja aivan erityisesti. 

Eilen aloitin työt ja samalla kilometrien keräämisen. Ostin Ranskasta uusia liikuntavaatteita Decathlonista, etenkin uudet polvimittaiset housut ovat erinomaiset, samoin uudet paidat tuntuvat toimivilta. Kevyemmät kengät olisivat tarpeen nyt, kun kesälämpimillä vaelluskengät tuntuvat liian raskailta. 

Kun on kuukauden verran pois omilta kulmiltaan, ehtii ympäristössä tapahtua muutoksia. Tietysti kesä on edistynyt ja on nyt kukkeimmillaan, mutta myös muita muutoksia on tapahtunut. Marmatin keväällä lumien sulettua luonnon roskaamisesta meidän kulmillamme, mutta nyt yksi omatoimikaatopaikoista oli siivottu, pois oli viety hyljätyt sohvat, jääkaapit ja telkkarit. Oikopolkuna toimiva vanha tienpohja oli tukittu leveämmästä päästään isoilla kivillä, joten uudet roskaamiset on tehty ainakin vaikeammaksi, ellei estetty. Olin hyvilläni. 

Eilinen 18,5 km kävely (kahdessa erässä) tuntui kyllä tänään lonkissa. Otan tavoitteeksi kävellä töihin ainakin kerran viikossa ja toisen kerran mennä pyörällä. Näin ollen hankalampiin työvuoroihin, tai sään ollessa ikävämpi, ei autoilu niin harmita muina työpäivinä. Kuuntelin myös kuukauden tauon jälkeen kävelycountryani, olinpa kaivannut vakiokappaleitani! 

Tänään suosittelen Phil Vassarin kappaletta Just Another Day in Paradise. Musiikkivideo on vanha, (kuvasuhdekin antiikkinen 4:3) jo vuodelta 1999 ja sen sanat ovat niin Amerikkaa kuin olla voivat. Kuuntelin sitä erityisesti vuonna 2010, jolloin jalkani oli kipsissä pahan murtuman jälkeen. Etenkin yksi ensimmäisistä kuntoutuskävelyistäni kipsin poiston jälkeen kuuluu yhteen tämän kappaleen kanssa. Kävelin kotoa kohti työpaikkaa ja kuuntelin tätä biisiä, silloin käytin vielä musiikinkuunteluun pientä iPodia. Kammenpyörittäjän oli puhe poimia minut kyytiin töistä palatessaan ja toivoin ehtiväni paljon pitemmälle häntä vastaan. Nilkkani oli kuitenkin niin heikko, että pääsin tuskin parin kilometrin päähän ennen kuin alkoi sataa ja olin aivan litimärkä, kun Kammenpyörittäjä pysähtyi ottamaan minut kyytiin. Muistan sen mielialan, jossa olin. Toisaalta olin iloinen, että pääsin liikkeelle jälleen, mutta jokainen askel oli pieni taistelu. Lämmin kesäinen vesisade ilahdutti ja mietin, että kyllä tämä tästä. Ja kyllähän se siitä ajan kanssa. 

Kaiken tiedon äärellä - Camino de Santiago Forum

Pari postausta sitten sain kommentteja Tanjalta ja hän vinkkasi minulle Camino de Santiago Forumista.  Kävin ensin vain kurkkimassa siellä ja pian rekisteröidyinkin sivustolle. En ole vielä tehnyt esittelyä sinne itsestäni, mutta saan viikottain uutiskirjeen, jossa on paljon erilaista tietoa ja jos jotain akuuttia tiedonvälitystä tarvitaan, tulee uutiskirjeitä useamminkin. 

Tanja varoitti, että sivustolle tulee kyllä unohduttua pitkäksikin aikaa, sillä sieltä löytyy niin paljon tietoa kuin vain on aikaa ja kiinnostusta lukea. Myös erilaisia keskusteluketjuja on lukemattomia aivan kaikista kuviteltavissa olevista aiheista, joten aivan heti ei itse tarvitse olla esittämässä kysymyksiä. Luultavasti joku muu on jo kysynyt samaa. 

Juuri nyt on pinnalla tietyllä alueella tapahtuneet yksin kävelleiden naisten häirinnät, tietoa missä kohtaa reittiä tällaista ikävää on tapahtunut ja miten kohdan voi välttää on tullut useana päivänä. Naisia kehotetaan kulkemaan pareittain tai liittymään isompiin ryhmiin ja ehdottomasti ilmoittamaan viranomaisille, mikäli kohtaavat jotain epämiellyttävää caminollaan. Viesteissä kehotetaan olemaan spekuloimatta ja kertomatta huhuja, vaan pysymään tiukasti faktoissa, jottei kenenkään camino mene turhaan pilalle, mutta mahdolliset vaaranpaikat ovat vältettävissä. 

Olen nyt tyytyväinen, etten ole aikeissa lähteä yksin matkaan, vaan minulla on kävelyseuraa, sillä tarkoitus on kävellä camino melko aikaisin keväällä, jolloin muita caminolaisia on vähemmän liikkeellä kuin myöhemmin kaudella. Foorumilla neuvottiin, että jos on yksin liikkeellä, kannattaa sopia majoituksissa aamuisin jonkun samaa tahtia kulkevan kanssa, että katsotaan toistemme perään, vaikkei aivan yhtäjalkaa kuljettaisikaan. 

Viime aikoina harjoituskävelyni ovat olleet olemattomat. Ensin parantelin kantapääni sitkeää rakkoa ja sen jälkeistä ihon rikkoutumista. Sitten alkoivat monenlaiset kiireet, jotka jatkuvat kesäkuun alkuun, jolloin kesälomani jo alkaakin. Kilometrien kerääminen on silti mielessä. Aion myös katsastaa tulevalla lomareissulla reppuvalikoimia Saksan kaupoissa, samoin kevyt makuupussi on tarkoitus hankkia. 

Feelmax puoliksi hyvä

aika on pysähtynyt

Sää oli tänään aamulla kauniimpi kuin sääennusteet antoivat ymmärtää ja lähdin kävellen töihin. Kammenpyörittäjä ohitti minut pyörällään puoli tuntia myöhemmin ja oli töissä tunti ennen minua. Katselin ajankulukseni tienposkia ja rekisteröin edelleen, mitä kaikkea roskaa ihmiset ovat heitelleet ojiin. Olin ensin ihan varma, että huomasin tärkeän asian, nimittäin sen, että hyvinvoinnistaan kiinnostuneet ihmiset roskaavat enemmän kuin he, jotka eivät siitä niin välitä. 

Huomasin, että yleisimpiä roskia olivat erilaiset palautusjuoma- ja jogurttipullot. Niitä oli melkein joka kymmenes metri pitkin piennarta. Paljon enemmän kuin olut- tai energiajuomapulloja. Minun piti kyllä sitten vetäää johtopäätökseni takaisin, sillä pantillisia tölkkejä ja pulloja yhä kerätään pois, mutta pantittomat roskat eivät kiinnosta ketään. Joten menköön se teoria roskakoriin suoraan. 

Kokeilin tänään ensimmäistä kertaa Feelmax Kuuva-kenkiäni, jotka olen ostanut jo monta vuotta sitten, ellen muita väärin niin kesällä 2010 juuri ennen kuin nilkkani murtui. Ei ollut toivoakaan saada niitä jalkaan sinä vuonna, enkä sitten oikein innostunut kengistä myöhemminkään. Kuuvan toinen malli on aika kapeavartinen ja sitä kautta hankala laittaa jalkaan. Uudempi malli lienee helpompi pukea ja aloin harkita Kuuva kolmosten hankkimista. 

Nyt kuitenkin kokeilin kakkosmallia työmatkaan, mikä oli kyllä ihan typerä juttu. Uuden kengän laittaminen melkein kymmenen kilometrin matkalle, jolta ei ole varaa kääntyä takaisin, eikä ole mitään korjaamisen mahdollisuutta, jos joku menee vikaan, ei ole viisasta. Olin hieman huolissani, miten korjattu nilkkani tykkää ohutpohjaisesta jalkineesta, muttei se ollut siitä moksiskaan. Toinen, ehjä jalka sen sijaan sai aikamoisen hiertymän kantapään taakse, akillesjänteen kohdalle. Sain kyllä käveltyä matkan kohtuuhyvin, mutta iho oli rikki ihan kunnolla päästessäni perille. Siksi siis Feelmaxit olivat puoliksi hyvät, toinen kengistä toimi hyvin, toinen ei.

Tämä surullinen takaisku ja se, että olin unohtanut ottaa puhelimen laturin mukaani, riittivät syyksi, etten kävellyt kotiin työvuoron jälkeen, vaan pyysin Opiskelijaa hakemaan minut. Tekosyitä parhaasta päästä. Eihän sitä nyt voi kävellä 8,8 km ilman asianmukaista countrya!

Tim McGraw esittää päivän countrykappaleen, Don't Take That Girl, joka on naukumakappaleiden aatelia. 

Kylmä kevät

Tontillamme on upouusi yksiö hyvällä paikalla tarjolla, edullinen vuokra lintuperheelle!

Pari kulunutta viikkoa ovat olleet alavireisiä, vähitellen alkaa helpottaa. Eilen sentään tallustin töihin pienen lisälenkin kautta ja sain mittariini 10 km lisää. Lunta oli enää sattumakasoja ja pientareet olivat kuivia. Sää oli aurinkoinen, mutta tuuli hyvin navakka ja viimekilometreillä erittäin vastainen, kun pääsin aukealle osuudelle. 

Katselin matkalla kevään edistymistä, näin peippoja, kurkia, västäräkin ja paljon erilaista roskaa tienposkilla, kuten vaikka television ja sohvan. En käsitä, miten ihmiset kehtaavat heittää telkkarin tienpenkalle, tai sohvan. Näin myös kissan, joka ei enää kehrää. Ehkä se oli jäänyt auton alle ja joku nostanut sen entisen huoltoaseman tontin reunalle. Kuinkahan kissojen omistajat ikinä saavat tietää, jos heidän lemmikkinsä on yöllisellä reissullaan kohdannut elämistään viimeisen lopun jossain kauempana kuin kodin lähettyvillä? 

Luin muutama päivä sitten Talvicamino-blogista kirjoittajan tämänvuotisen caminon kaikki postaukset. Hän liikkui aikaisemmin talvella, kuin minulla ja sisarellani on tarkoitus ensi vuonna caminoida. Meidän olisi aikomus olla perillä toukokuun alussa ja niin ollen lähteä liikkeelle viimeistään maaliskuun puolivälissä. Tuli mieleeni, kuinka kylmä maaliskuu mahtaakaan vielä olla Pohjois-Espanjassa. Meille pohjoisen ihmisille lumi, liukkaus ja kylmä ilma ei sinänsä ole epätavallista, mutta ehkä sitä on ajatuksissaan valmistautunut enemmän liialliseen lämpöön, kuin ajoittaiseen lumeen ja kylmään vesisateeseen. 

Luin myös jostain, että alkuvuosi on caminon kävelemiseen siinä mielessä hyvä, ettei ruuhkia majoituksissa ole, enemmän voi olla ongelmana se, etteivät majoitukset ole vielä auki kovin laajalti. Ludeongelma on ymmärtääkseni talven jälkeen vähäisempi kuin loppukesästä, jolloin tuhannet ja taas tuhannet ihmiset ovat nukkuneet majoitusten vuoteissa. Se sopisi minulle. Kuulisin mielelläni caminolla olleilta kuinka usein he ovat tähän ludeongelmaan törmänneet ja kuinka sitä voisi välttää. Ja jos ei voi välttää, kuinka siitä pääsee parhaiten eroon. 

Kävelymusiikiksi suosittelen tällä kertaa valtatieaiheisen kappaleen Highway Don't Care.

Lahjattomat harjoittelevat - olen siis lahjaton

Tänä aamuna työmatkalla näin tuoreet kevään merkit, jonkun jannun bemmun renkaista oli jäänyt merkittävä osa asvaltille. Rengasliikkeet kiittävät. Minä en edes tiedä, miten tuollaiset jäljet tehdään tahallaan. Eikä tarvitse kertoa.

Tein äsken monimutkaisia kilometrilaskelmiani, joita voi seurata henkeä pidätellen blogin sivupalkista. Tavoitteeni on kävellä 770 km ennen caminolle lähtöä ja tänään sain 500 km täyteen. Otan tähän laskelmaan mukaan vain varsinaiset kävelylenkit, en päivittäisiä arkiaskelia. Alan jo helliä ajatusta kävellä toiset 770 km ennen caminolle lähtöä, vaikken ole eläissäni harjoitellut mitään asiaa varten. Tämä on ensimmäinen asia, jota varten olen aloittanut harjoittelemisen ajoissa ja oikeasti jatkanut harjoitteluani. 

Aamuisella työmatkalla tulin ajatelleeksi sitäkin seikkaa, että vuoden kuluttua minun tulisi olla jo hyvän matkaa caminolla, mikäli aion olla perillä syntymäpäivänäni toukokuun alussa. Lähtöön on siis alle vuosi. Aika menee nopeasti! Olemme jo hieman kaavailleet sisareni kanssa, millä aikataululla aiomme caminon toteuttaa. Toivottavasti saamme aikataulun soviteltua niin, ettei meidän tarvitse kävellä verenmaku suussa, vaan voimme pitää päivän tai pari vapaatakin.

Olen vähentänyt vaatetusta kävelymatkoilla, en enää pue varsinaista teknistä paitaa, vaan ohuen pyöräilyyn hankitun aluspaidan takin alle. Tykit on säilötty ensi talvea varten, juoksuhousut tuultapitävin reisikappalein ovat ahkerassa käytössä. Ohut pipo viihtyy päässäni ja hansikkaat korvaan takin hihojen pitkillä rannekeosilla. Sukkina olen käyttänyt Pilkkoset-varvassukkia, mutta nyt olen joutunut laittamaan ne hyllylle, sillä tärvätyn jalkani pikkuvarpaan nahka on hiertynyt pois, en tiedä onko syy sukassa, vai ylipäätään enemmästä kävelystä. Palaan hetkeksi Decathlonin juoksusukkiin. 

Hankin myös ilta- ja yökäyttöön geelisukat. Kuulin niistä ensimmäistä kertaa vasta vähän aikaa sitten ja tilasin netin syövereistä parin sellaisia. Eilen kokeilin niitä ensimmäistä kertaa ja tuntuma oli hieman merkillinen, ei pelkästään miellyttävä. Sukka tai enemmän tossumainen jalanpäällyste tuntui merkilliseltä kävellä, vähän kylmän kälpäkältä, kostealta, eikä vain kivalta. Pidin sukkia suositellut 20 minuuttia ja jalat tuntuivat kyllä miellyttävän viileiltä ja raikkailta käytön jälkeen. Ohjeen mukaan sukkia voisi pitää koko yönkin, jos jalkojen iho on todella kuiva ja huonokuntoinen (muttei iho sentään rikki). En voisi kyllä äkkiseltään kuvitella pitäväni noita kostean tuntuisia sukkia yön yli. Sukkia pitäisi voida käyttää noin 40 kertaa ennen kuin geeli loppuu. Jos ne osoittautuvat toimiviksi ja elvyttävät jalkoja, voisin ajatella hankkivani sellaiset iltakäyttöön caminolle, jolla jalat varmasti ovat kovilla. 

Vaikka toinen pikkuvarpaani on tällä hetkellä hieman kovilla, olen erittäin tyytyväinen Meindl-kenkiini. En ole nyt muutamiin viikkoihin vahannut niiden pintaa, eikä vesikelitkään ole enää pystyneet niihin. Alan olla nauhoituksen kanssa sinut, nauhoitan ehjän nilkan hieman tiukemmin kuin metallilla tuetun. Korjatun jalan varpaat puutuvat toisinaan hieman, mutta vähän löysempi nauhoitus tuntuu auttavan siihen. Puutuminen on todella kelju tunne, pitempiä matkoja kävellessä on varmaan syytä ottaa tauoilla kenkä pois jalasta ja pyöritellä varpaita ja nilkkoja. 

Nyt kun liukkaat kelit ovat ohitse ja katusoraakin on jo jossain määrin siivottu pois, aion kokeilla myös Feelmaxin korkeavartisia kenkiäni, jotka ovat aivan käyttämättömät. Niistä on uudempikin malli, joiden varsi on hieman väljempi, nämä minun Kuuva 2:set ovat hieman työläät pukea. Vaihdoin Feelmaxin edustajan kanssa sähköpostia kengistä niiden lanseerauksen aikaan ja hän neuvoi käyttämään varvassukkia Kuuvan kanssa, minkä teenkin, kunhan pikkuvarpaani saa uuden ihon. Minua kiehtoo ajatus siitä, että caminolla voisin vaihdella kaksia täysin erilaisia kenkiä sen mukaan millaisia maastoja on milläkin etapilla, se voisi olla jaloille iloksi.

Tänään suosittelen kävelymusiikiksi Sheryl Crown kappaletta Easy. Olen jo lakannut murjottamasta hänelle siitä, että seurusteli valehtelevan herra Armstrongin kanssa.