tiistai 5. huhtikuuta 2016

Terveisiä kotiin ja koottuja kliseitä


Kunhan tästä päivä valkenee, nousee kaksi virkeää ja hyvin levännyttä sisarta hotellin pehmeistä vuoteista, pukee päälleen harkituimmat asukonaisuutensa ja menee aamiaiselle. Samalla he lueskelevat päivän lehtiä, heidän espanjansahan on mitä sujuvin ja maan talous, tiede ja taide suurimpia mielenkiinnon kohteitaan. Aamiaisen jälkeen he jatkavat löytöretkeä itseensä, menevät epämukavuusalueilleen ja etsivät itseään osana vuosisataista pyhiinvaeltajien tasaista helminauhaa. 

Suomeksi: Nukkuakaan ei jaksa määränsä enempää, yö on piehtaroitu erilaisten tuntemusten vallassa, minun unissani me vain yhä uudelleen kävelimme samasta alikulkutunnelista, jonka seinään oli maalattu iloinen kuva ja buen camino!-toivotus. Se tuntui eilisen kävelyn siinä vaiheessa lähinnä vittuilulta (excuse my French).

Aamiaiselle kyllä menemme, muttei liian aikaisin ja asukokonaisuutta on syytäkin harkita, minkä rievun nyt kehtaisi päälleen pukea, mikä olisi vähiten mudassa lahkeista. Päivän lehtiä ei viitsi selailla, mutta yksi olisi kyllä hyvä olla mukana, kun välillä lusmuilemme hotelleissa albergueiden sijaan ja vanha lehti kenkien alla säästäisi siivoajan työtä.

Seuraava kohde on paikallinen Itella, toivottavasti sieltä voi ostaa pakkaustarvikkeita, tukevan pussin tai laatikon. Lähetän kotiin yhden liian lepattavan sadeviitan, retkityynyn ja hienot aurinkolasini, joiden kadottamista pelkään enemmän kuin Suomen eroa EU:sta. Myös paksun Fjällräven-rinkkasuojan lähetän kotiin. Se on kyllä toimiva lentomatkoille kuljetuspussina, mutta sadesuojaksi rinkalleni liian suuri ja painava koko matkan mukana kanniskeltavaksi. Ostin eilen retkeilykaupasta kevyen, iloisenkeltaisen sadesuojan. Kun Kammenpyörittäjä tulee hakemaan minut 2.5. periltä,  hän voi tuoda suojan tullessaan kotiin lentoa varten, tai sitten käärimme rinkan muovipussiin. 

Kotiin lähtee myös hassu hattu,  josta en ostaessanikaan ollut varma, se on liikaa Vaahteramäen Eemelin mössykän näköinen.  Jos minulla olisi pössykkä, niin ehkä sitten. Pitää ostaa joku lierihattu ja halvat aurinkolasit. Kotiin lähtee  vielä pikkusälää, otsalamppu (puhelimen valo riittää), aterimet (siskolla on kaksi sporkia) ja muki. SealSkinz-sukat ovat tarpeettomat, koska kenkämme toimivat hyvin. Toivon, että paketti painaa noin  kuusi kiloa, mutta kai sen paino on jotain  puolentoista, kahden paikkeilla. Rinkka on paljon väljempi ilman noita romppeita, joita kotona pidin ihan tosi tarpeellisina mukaan otettaviksi.

Sitten menemme korvat luimussa bussiasemalle ja toivomme pääsevämme noin  10 km pätkän reittiä julkisilla. Bussista hypätessämme toivomme, ettei kukaan näe ja jatkamme kävelyä muina peregrinoina. Että semmoista tällä kertaa. Buen camino vaan meillekin!

11 kommenttia:

  1. Rohkeutta on tunnustaa tosiasiat ja toimia niiden mukaan.

    Tapasin pari viikkoa sitten hollantilaisen naisen, jolla loukannut nilkkaansa. Hän käytti tavarankuljetuspalvelua, joita albergueissa mainostetaan: rinkan/repun kuljetus seuraavaan majapaikkaan maksaa 5 - 7 euroa.

    Rinkan kuljetuksesta lentokoneessa: laitoin caminolta paluumatkalla pikkurinkkani ruumaan. Sitä ennen menin kiinakauppaan hakemaan mustaa jätesäkkiä sen suojaksi, mutta ostinkin muovisen pukupussin alle kahdella eurolla. Paljon pakkausteippiä vaan ympärille. Unohdin kuitenkin valokuvata pakettini (, vaikka aina kuvaan ruumaan menevät tavarat) - ja niin se tietysti hävisi Pariisin kentällä. Toimitettiin kuitenkin perille jo seuraavana päivänä.

    terveisin Jaana Tampereelta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä rinkkapalveluita tosiaan näkee paljon, siinä vain täytyy tietää aina varmaksi minne asti menee, että on itse illalla samassa paikassa kuin romppeensa :D

      Poista
  2. Minä sitä puhallettavaa tyynyäni mietin jo ostaessa, mutta otan kuitenkin mukaan: heitän sitten pois jos en käytä. Olen tässä yrittänyt käsitellä kammoani kaikenlaisia tarttuvia ötököitä kohtaan :P
    Mulla on sellanen suojapussi rinkalle lentokoneeseen, lähetän sen saman tien Ivarille jos mennään lentsikalla eikä junalla.
    Mikä on ollut raskainta? Pettymykset? Ilon aiheet? Miten sisko jakselee?
    Niin ja ainiin: millasilla housuilla olet nyt kulkenut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli ihana oma minikokoinen untuvatyynyni, mutten kertaakaan tarvinnut sitä, se lähti kotimatkalle:)

      Raskaimpia ovat viimeiset kilometrit. Yleensä väsymys tulee sillä hetkellä, kun viimeinen edellinen pysähdyspaikka on ohitettu ja ikään kuin jatkettava vaan, että seuraava majoitus tulee eteen, aika usein välit ovat siinä kohtaa lähellä kymmentä kilometriä, kun jaotus sattuu "sopivasti".

      Olisin toivonut hieman keväisempiä säitä jo, mutta säähän nyt ei auta olla pettynyt, se on sellainen kuin se on. Minä en kauheasti pety, kuten oli puhetta, sopeudun olosuhteisiin.

      Sisko on ollut kovemmilla, tohdi sen sanoa hänen puolestaan. Mutta yhdessä täällä yhä taaperretaan.

      Olen kulkenut tähän asti Decathlonin suoralahkeisilla juoksuhousuilla. Ne toimivat muuten hyvin, mutta niissä ei ole taskuja. Sadehousut menee siihen päälle heittämällä. Kunhan tulisi lämpimämpää, voisin vaihtaa capripituisiin juoksutrikoisiin. Ja hameeseen. Koska on ollut niin kylmää, on takkia tarvinut joka päivä, lompakko on takin hihataskussa, puhelin toisessa taskussa. Matkustan henkilökortin kanssa, se menee lompakkoon ja on passia kätevämpi.

      Poista
    2. Minä olen ja päätynyt juoksutrikoisiin tähän mennessä. Ajattelin että kehtaanko, mutta kehtaan :D

      Poista
    3. Ilman muuta kehtaat, kyllä täällä on nähty ihan kaikenlaisia asuja, jotkut kulkee farkuissa, toiset vaellushousuissa, on monenlaisia trikoita ja muita pöksyjä. Yhtään kilttiä en ole nähnyt :D

      Poista
    4. Pari vuotta sitten yksi vaeltaja kulki kiltissä!

      Poista
  3. Noin pitkällä taipaleella ja noin mielenkiintoisilla seuduilla minä hyödyntäisin julkisia tai vaikka hevoskyytiä ilman pienimpiäkään tunnontuskia. Norkoilisin "ylimääräisellä" ajalla noiden kaupunkien vanhoilla kujilla, puistoissa, kirkoissa, vanhoilla kivisilloilla, kirkoissa, kahviloissa, ruokapaikoissa, toreilla. Jäikö jotain mainitsematta. Siksi en "oikealle" caminolle voikaan koskaan lähteä.
    Huomasinkin juuri, että tämän Saksan pikkukaupungin läpi kulkee yksi tämän maan Jakobsweg-reitti, ihan muutaman korttelin päässä ja jatkuu sitten lähimetsään. Tuota on tullut talsittua muutamankin kerran viikonvaihdeliikuntana. Taidankin lähteä tästä pyhiinvaellukselle.
    paskeriville

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos vain sää olisi kivempi ja lämpimämpi, hengailleen kuulostaisi kivalta, nyt ei ole oikein voinut taukoillakaan ulkona, eikä laskea rinkkaani kuraiseen maahan.

      Minä en oikein tiedä, mikä se oikein camino sitten olisikaan, ainakaan kenenään muun motiiveja tai tarkoituksia en tahdo arvoida. Hyvä kun omistani saan selkoa :D

      Poista
    2. Siksi laitoinkin "oikean" lainaukseen.

      Poista
  4. Aivan! Minua vähän hämmentää, kun ihmiset kysyvät että "onko tämä matka sinullekin uskonnollinen merkitykseltään". Kun ei ole, ei oikein voi vastata kuin "väärin". Mutta toisaalta, se nyt on se ja sama mitä jollekin kerran tapaamalleen ihmiselle sanoo, tai mitä hän minusta ajattelee.

    VastaaPoista